Aamu Onkamossa valkeni pilvisenä ja kolean tuntuisena. Aamulla syötyäni, lähdin haastattelemaan paikallisia. Ikäväkseni sain todeta varhaisimpien muistojen, nimittäin muistikuvien lappalaisista siinä määrin unohdetun, niin että vain minulle saatettiin muistuttaa lappalaisten asuneen Onkamossa. Mitään tarinoita en ole heistä saanut kuulla.
kuljeskelin päivästä Petäjävaarassa, etsiskellen isoiso-äitini lapsuuden kotia. Paljon olen mummoltani saanut kuulla tarinoita lapsuudestaan Onkamossa. Vaaralla olin löytävinäni talon sortuneen kivilieden, takan, varma asiasta en kuiten ole.
Selkälän Kapitvaarasta sain kuulla (että nähdä valokuvia) sieltä tavattavan vuosilukumäntyjä, sylin vahvuisia petäjiä. Vuosiluku puussa oli 1923, ja nimi Eino Kärnä. Toinen merkintä olikin jo epävarmempi, siinä oli lukenut seuraavaa: 19XXll (siis tarkoittaisiko se Päivämäärää 10.10.1911 vai 1922?) ein, oka ja korv-, kuori oli peittänyt osan kirjaimista.
No se selvityksistä. Sallan kirkolla pitäisi vielä tehdä haastatteluita, siellä kun vanhempaa väkeä riittää. Olen Onkamossa vielä tämän yön.
Vielä mainittakoon sen verta, että pyöräni takarengas sanoi itsensä irti. Onnekseen Se räjähti vasta täällä Onkamossa, täällä kortteerauspaikalla. Kumit saadaan vaihdettua. Onni siinä mielessä ettei eilen matkatessa räjähtäneet...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti