Hei vain kaikille.
Aamu Saijalla valkeni pilvisenä ja vedentihkuisena. Klo 12.00 tietämissä lähdin tätä reittiäni polkemaan. Poljettuani kylältä päätielle, aukeni oikealla näkymä Sarivaaraan. Ensimmäisten kilometrien aikana ohitin muutamia asuintaloja. Maasto täällä on kangasmaista, kumpuilevaa, harjumaista ja mäntyvaltaista. Kävin silmäilemässä matkani varrella vasemmalla tielle erottuvaa Ukonlampea. Ukonlammen länsipäässä kulkevaa panssariestettä en sitä vastoin välittänyt silmäillä.
Ensimmäinen kohteeni oli Mukkalan kylä, tämä Mukkalanjärven laitamalle rakennettu kylä on nykyisin ikäväkseen autioitunut niin, että vain muutama Ihminen majailee täällä. Kylän vanhin, 70 vuotias mies, kertoi muutamia tapauksia lapsuudestaan. No, aikani niitä kuulosteltuani, lähdin jatkamaan matkaa. Mukkalan kylän nimi tulee kaiketi sanasta "mukka", eli joen mutkaa tarkoittavasta murresanasta.
Ei kauaa, niin saavuin Raatikkaan. Samaa kylää nämä taitavat olla, ovat niin limittäin. Tämä kylä, kuten Mukkalakin, oli jo pahoin autioitunut. Vähän yli kymmenkunta ihmistä käsittävä kylä, moni talo täälläkin autiona, penkki, pölkky tai harja oven pönkäksi nostettuna. Kukaan ei tuntunut täällä tietävän kylän nimen "Raatikan" synty-, tai tarkoitusperää. Lienee, ovat täällä asuvat ihmiset olleet raatikkaita, eli puheliaita, vaikea sanoa. Väki näytti minulle tuntemaansa, kylän ensimmäistä olopaikkaa, paria kuopannetta, johon kuuleman mukaan oli asumaan asettunut se ensimmäinen, tänne "kuusenper*iiseen" saapunut, niin kuin kuvailivat.
tulin Särkelään, ilma oli jo parantunut. Täällä minulle muisteltiin muutamia vanhoja tapauksia, mainittakoon koko pitäjässä tunnetun Kalliskodan tarinan, tähän tarinaan sain muutamia lisäyksiä Kotalassa, minne tarina myös sijoittuu. No Särkelässä sain kuulla kerrottavan useampia vanhoja juttuja, mitä edellisissä kylissä.
Kotalaan saavuin klo 15.30 tienoilla. Tämä on suurempi kylä, Kuolajoen varressa. Sain kuulla muisteluksia eräästä "Laiva-Matista", lappalaisajasta ja sota-ajasta. Kuolajoelle oli menossa kalaan eräs vanhempi mies, ei syntyperäinen kotalainen, vaan sanoi olleensa Joensuun tienoilta. Siinä mies kiinnitti veneeseensä perämoottoria, kun minä jo jatkoin matkaa.
Pitkät ja suorat ovat nämä tiet Kotalasta poistuttua. Tällä osuudella tapaa muutamia asumuksia. Tuohikylä, on hyvin haja-asutettua kolkkaa. Tämä on nuori kylä, 1948 tienoilla evakoilla asutettu.
Täältä jatkoin matkaa Kelloselkään, välimatkalla ohitin Hanhikankaan. Kelloselässä vierailin sukulaisilla. Täällä vietän tämän ensimmäisen yön.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti