Toukokuun ja kesäkuun talletuksia Rovaniemellä, Kemijärvellä ja Sallassa.

Hyvää kesäkuuta!

Kesä on saapunut, puut ovat puhjenneet lehteen, nurmi alkaa olla kauttaaltaan vihreä ja linnut ovat saapuneet pohjoiseen kotiinsa. Mutta ilmat - ne eivät ole olleet yhtä kesäisiä. Montaa hellepäivää ei ole vielä tähän alkukesään sopinut, - sateita ja tuulta on sitä vastoin touko- ja kesäkuina riittänyt. Palasin äskettäin Rovaniemelle (8.6). Olin parin päivän reissussa Sallan etelä-kolkassa. Siellä aurinkoisempia ilmoja riitti torstaista aina lauantaille saakka, kunnes sateet saapuivat vaaralle tuona lauantai-iltana. Lauantaina tein Aholanvaarasta mutkan Lauspaloon ja Hirvasvaaraan, missä sain tuolloin talletetuksi joukon tarinoita, sanontoja, lauluja ja loruja. Sateisen sunnuntain sain myös kulumaan haastatteluiden parissa Lauspalossa, Hirvasvaaralla ja kauempana Mökkiperällä. 

Erikoisimpia tallenteita tältä viime reissulta olivat katkelmat härmäläisistä "häjyjen lauluista." Niitä minulle lauloi ja muisteli 7.6.2015 Lauspalon Leskisen vanha isäntä. Hän oli laulut kuullut Kauhavan syntyiseltä mummoltaan, Maija "Maiju" Leskiseltä os. Lepistö (1878- 1972), joka taas oli oppinut laulut omilta vanhemmiltaan Kauhavalla. Oli mukava havaita, että nämäkin Härmän häjyjen laulut ovat kulkeutuneet perimätietona näinkin pitkälle nykyisyyteen. Kaikkia mummon lauluja ei isäntä muistanut. Mummon oli tapana laulaa näitä lapsien huvitukseksi. Voinen esittää tässä isännän muistamat, - mummoltaan kuulemat värssyn sanat:

"Isontalon Antti ja Rannanjärvi,

ne jutteli kaharen kesken;

Tapa sinä se Kauhavan vallesmanni,

niin minä nain sen komian lesken.

Ensin ne portahat särijettiin

ja sitten vasta muuri.

Isoo-Antti se erellä kävi,

kun joukosta oli suurin.

Isontalon Antti oli ensimmäinen

ja Rannanjärvi oli toinen,

Pukkilan Jaska Kauhavalta

oli kolomas samanmoinen.

Sitten on piru, sanoi Rannanjärvi,

jos minä miestä pelekään.

(Tervaskannolla kuonon päähän,

ja teräksellä pitkin selekää),

Vaasan veri ei vapise,

eikä Kauhavan rauta ruostu.

Niskasta kiinni ja puukolla selekää,

jollei se muuten suostu.

(Ei saa laulaa Rannanjärvestä,

Rannanjärvi on kuollut, 

Rannanjärven hauralle

on marmoripatsas tuotu)."

"Isontalon Antti kun häihin lähti,

valjasti hevosensa,

mukaansa ei muita ottanut,

kuin nuorimman sisarensa..."(#

- Kertoja ei muistanut laulua enää siitä kohtaa, mutta laulun mukaan häissä oli syntynyt verinen tappelu, kun muuan mies oli mennyt haukkumaan Isontalon Antin siskoa "portoksi."  Laulussa se säe kuului näin, mies nimittäin:

"...portoksi tervehti häntä..."

- laulun mukaan Isontalon Antti suuttui suunnattomasti miehen kielenkäytöstä ja tappoi tämän. Kertojan mukaan mummo lauloi jatkoa (?) näin:

"mitähän se harakkakin merkitsi,

kun se saunan katolle rensi.

vihille piti mentämän, 

mutta rumihia tehtiin ensin."(#

#) huomioitavaa: Isontalon Antista laulettaviin lauluihin on sekoittunut ilmeisimmin katkelmia laulusta "Anssin Jukka ja Härmän häät". Mistä tulee sitten tapaus, jossa mies tervehtii Antin siskoa "portoksi", ei ole minun tiedossa. 

_______

Mutta tehdäämpä paluu viime kuukauden talletuksiin. Siis pitemmittä puheitta, seuraavaksi esitän hieman laveasanaista selontekoa viime kuukauden talletuksista Rovaniemellä ja Kemijärven Kelloniemessä. Näiden lisäksi olen tehnyt talletustöitä Sallan kirkonkylässä, Salmivaarassa, Aholanvaarassa ja Hirvasvaaralla, mutten niistä en enää ryhdy sovittamaan kertomusta tähän tekstiin. 

Lisäksi olen viime aikoina tehnyt muutamia löytöjä, - olen mm. (metallinetsimellä) löytänyt kaksi vanhaa rautaveistä, - toinen niistä suurella todennäköisyydellä lappalaisten aikainen terä. Paransin myös rahalöytöjeni ikäennätystä, kun tulin Aholanvaarasta löytäneeksi vuosien 1719-1720 aikaisen Ruotsin Ören. Se on noin 4 vuotta Salmivaarasta löytynyttä kuparista Öreä vanhempi. Lisäksi löysin Oulankajoen varresta hännisläisen oppaani avuin yhden peuran pyyntikuopan.

 Lahoavaa poro-aitaa Aholanvaarassa.

Tässäpä siis viime kuukauden kulua:

ROVANIEMEN TALLETUKSIA:

 Rovaniemen kansanperinnettä en ole liioin ennen tätä toukokuuta tallettanut. Nyt 6.5.2015 - otin viimein itseäni niskasta kiinni ja lähdin ottamaan selvää Rovaniemellä liikkuvista tarinoista ja loruista. Keskustassa riittää monta hyvää jutustelupaikkaa, mm. kaupungin puistot, kauppakeskukset ja kahvilat. "Lyyti alkoi kirjoittaa" jo ensimmäisenä keruupäivänä, kun viereeni istui pari meltauslaista 70-80 vuotiasta miestä. He ryhtyivät ilomielin minulle selvittämään kotipaikkansa tapahtumia: "Heidän kertomansa mukaansa Meltauksen ensimmäisiä asukkaita oli ollut muuan "Hollanti-Äijä", joka suuren varallisuutensa menettämisen pelossa pakeni tänne ilmeisesti Hollannista. "Hollanti-Äijää" oli täällä pidetty vähän kummallisena; venettäkään ei hän koskaan veteen laskenut, - veti vain maita myöten paikasta toiseen." (Tarinan mies on ollut oikeammin "Skotlanti-äijä", josta tarinoidaan ainakin Muoniossa).

"Trulleja eli noitia on Meltauksessakin ollut muutamia. Muuan Suomenniemen Ukko oli ollut siellä melko pystyväkin noita. Suomenniemi oli riitaantunut kolmen eri naapurinsa  kanssa.  Tuolloin oli Suomenniemi langettanut heille kirouksensa, ja niin paha oli kirous ollut, ettei sen perästä niihin taloihin enää asukkaita saatu. Yhä tänä päivänä seisovat nämä talot tyhjillään. 

Oli kylässä muitakin noitia, oli parantajiakin. Pari kylän emäntää osasivat mm. pysäyttää verentulon. Kieringin Kaaleppi Luusualla taisi hänelläkin olla etiäisiä. Kerrankin Kaalepin porot olivat painuneet Norjan puolelle. Kotona jo hätäiltiin porojen suhteen, pitäisikö niitä lähteä Norjasta hakemaan, mutta ukko vain oli tuumaillut, että kyllä ne porot kotia tulevat, ettei niitä tarvitse lähteä hakemaan. Niin (sittemmin) palasivat porot kotiin."

Vielä jatkoivat ukot juttujaan, ottivat puheeksi sellaisenkin tapauksen, kun: "mies oli käynyt varkaissa Nivankylän Hiukan talossa. Hiukan kuulu isäntä kirosi varkaan tekosia ja vannoi naapureittensa kuullen: - "Sinä yönä se tuo ne takaisin ja oikein hopun kanssa!" - Voimalliset olivat Hiukan sanat olleet, sillä niin oli myös tapahtunut. Riivattuna oli varas palauttanut varastamansa tavaran Hiukan taloon.

Seuraavana päivänä (7.5) jatkoin haastatteluita Rovaniemen keskustassa. Eilinen keruu oli tuottanut hyviä tuloksia, niin täytyisi tänäänkin, arvelin itsekseni. Viereeni istahti eräs Ranuan syntyinen mummo, joka ryhtyi oitis keskustelemaan. Jonkun lorun alun hän minulle lausui, ennen kuin hänen oli jo aika jatkaa matkaa.  Hän luki minulle mm. seuraavan lorun, josta kuulin jälkeenpäin kaksi muuta toisintoa.

”Piun paun paukkaa,
jänis metsässä laukkaa,
papinkello kaulassa,
kultaisessa nauhassa.”

Tämän jälkeen tapasin penkeillä toisen mummon, joka luki myös muutaman lorun ja sanonnan. Samalla penkille istahti nyt myös muuan sinettäläinen ukko, joka luki minulle mm. pätkän "Oli ennen Onnimanni" - runoa. Muisti mies myös lyhyen lorun Laurukaisesta, mutta mitään muuta ei hän Laurukaiseen liittyen tiennyt:

- ”Liurukainen, Laurukainen,
selkään saat ja selkään sait!”

Heidän juttujaan hetken kirjattuani, siirryin toiseen penkkiin, missä sillä kertaa istui kolme vanhempaa naista. He osoittautuvat erinomaisiksi lorujen muistajiksi ja niin kirjasin heidän lorujaan liki toista tuntia. He lukivat minulle muun muassa sormien nimistä tunnetun lorun:

”Peukalopotti sijan sai,
Suomensutti sen kotiin vei,
Pitkä mies siltä niskat taittoi,
Nimetön niistä makkarat laittoi,
pikku-Sakari sen suuhunsa söi.”



- Kuva: Laurukaistarun levinneisyys ja sen eri variaatiot Suomessa. Kuva teoksesta "Suomen perinne-atlas."

Lukivat he myös yleisesti tunnetun lorun viikonpäivistä:

”Maanantaina makkarat tehtiin,
Tiistaina tikut vuoltiin,
Keskiviikkona keitto keitettiin,
Torstaina tupaan kannettiin,
Perjantaina perheelle annettiin,
Lauantaina liemi latkittiin,
Sunnuntaina suu pyyhittiin.”

 Seuraavana päivänä 8.5 olin taas runojen keruussa. Tänä aamuna, istuessani taas penkkien luona, saapui vieruspenkille kolme vanhempaa naista. Näistä yksi ryhtyi heti juttusille ja lauloi minulle pitkän toisinnon "Tuu tuu tupakkirulla" - kehtolaulusta, minkä hän oli kuullut lapsena isältään. Kertojan isä oli syntynyt ja varttunut Hämeen Kiikassa:

”Tuu tuu tupakkarulla,
mistä tiesit tänne tulla?
Tulin pitkin Turun tietä,
hämäläisten härkätietä,
herrat ne nosteli hattujansa,
talonpojat lakkiansa,
mustalaiset myssyjänsä,
kerjäläiset keppiänsä.
Mistä tunsit meirän portin?
Eetu# seisoi portin pieles,
siittä tunsin teirän portin.”

- Kyseessä on siis hämäläinen toisinto. #- Kohdassa lausutaan sen lapsen nimi, jolle laulua lauletaan. Vielä erään toisen kehtolaulun kerkesi hän minulle lukemaan kunnes joutui jo jatkamaan matkaa. Jatkoin nyt itsekin matkaa Rovaniemen kaduilla. Kävellessäni Ruokasenkadun puistossa tapasin erään Karjalan syntyisen mummon, joka luki minulle seuraavan lorun:

”Elli keitti vellin,
omista ohrajauhoista,
antoi Matin maistella,
Matti kaatoi karsinaan,
muu perhe murehtimaan,
itse Elli itkemään.”

Samana päivänä tapasin erään 89 vuotiaan Tervolan ukon, hyvän kertojan, jonka tarinoita sain talletetuksi noin tunnin verran. Ukko muisteli lapsuuttaan Tervolassa ja mainitsi vanhan, yli 80-, jopa yli 90 vuotiaaksi eläneen muorin, Reetta Kuuselan. Reetta oli kertonut lapsille lappalaisista ja sanoi tämän perän viimeisten lappalaisten asuneen Kaisajoen latvoilla. Siellä oli lappalaisia Reetan sanojen mukaan asunut vielä hänen lapsuutensa aikana. Kaisajoen lappalaiset oivat toisinaan saattaneet vieraille Tervolassa, saattoivat toisinaan käydä Rovaniemelläkin saakka, mm. kinkereillä.

- Kuva: "laavi" eli sivullinen pikamuistiinpanojani. 


Jututtaessani Tervolan ukkoa, vieruspenkille saapui pari ennestään tuttua hyvää lorujen muistajaa, ja niinpä ryhdyin kirjoittamaan heidän muistamia loruja. 
Joukossa oli myös uusi tuttavuus, muuan Patokosken muori. Hän luki minulle mm. seuraavan pätkän erästä patokoskelaisista (?) laulettua laulua:

”Luokkasen Mauno se lauluja laati 
ja pannuja  tinnaili,
joskus se joutessansa ahvenia onki
ja kunnasta leipänsä pinnaili.
Totuuden Ville se akkojen salasuuvet julkaisi...”




Viikonloppu kului Sallan kirkonkylällä ja Salmivaarassa, mutta taas seuraavalla viikolla jatkoin Rovaniemen talletuksiani. 11.5 talletin kahden sonkajärveläisen papan muistoja. Keskiviikkona 12.5 palasin Sallaan ja olin siellä aina 17.5 asti. 25.5.2015 talletin taas rovaniemeläisten muistoja. 28.5 oli kevään viimeinen työpäivä koulun puolesta.  

_____________________
XXXXXXXXXXXXXXXXXXX

KEMIJÄRVEN KELLONIEMEN TALLETUKSIA:

29.5 läksin sukulaisten luokse Kemijärven Halosenrannalle. Seuraavana päivänä (30.5) vierailin Kelloniemen kylässä. Täällä kirjoittelin ylös kylän vanhimpien muistamia tarinoita ja loruja. 

Kemijärven ensimmäisestä suomalaisesta asukkaasta, Halosen Paavalista - muistivat vanhat myös tarinoida: "Halonen oli ollut vankkatekoinen mies. Hänen housutkin kun olivat olleet niin suuret, että niistä saatiin perinnönjaossa tehdyksi housut kahdelle miehelle. 

Kerran, Halosen jo asuessa Halosenniemessä, oli Kemijärvelle kulkeutunut virran matkassa puukolla vuoltuja lastuja. Ne löydettyään Halonen tiesi ylempänä Kemijoella olevan asutusta ja lähti sinne katsomaan, ketä ylempänä jokivartta oikein asuisi. Savukoskella hän törmäsi lappalaisiin ja kääntyi takaisin."

Vanhojen kanssa oli puhetta myös kaikenlaisista entisajan kulkumiehistä ja matkalaisista. Yhteen väliin ottivat vanhat puheeksi Elias Lönnrotin: "Elias Lönnrotin liikkuessa runonkeruumatkoilla Pohjois-Suomessa, - saapui hän talvella, Ruopsasta hiihtäen Kemijärven Halosenrantaan, jossa hän majoittui yöksi Kujalan taloon. Kujalasta hän jatkoi matkaa kirkonkylään."

- Tämän tiedon olivat vanhat kuulleet edesmenneeltä Erkki Raatikalta. Olisiko Erkki saanut tiedon perimätietona vanhemmilta polvilta, vai jostain kirjasta opittuna, - ei ollut vanhojen tiedossa. Tämä tieto voi olla kuitenkin täysin mahdollinen. Lönnrot matkasi Rovaniemen, Kemijärven ja Sallan poikki 1841-1842 talvena, ja Kemijärven kirkonkylään hän saapui marraskuun 24:n päivän tienoilla vuonna 1841.

Elias Lönnrot vuonna 1841.

Elias Lönnrotin käyttämässä vuoden 1840 Waseniuksen Suomenmaan kartassa on piirretty Rovaniemeltä Kemijärvelle kulkevaksi kolme eri reittiä. Lönnrot on merkinnyt päiväkirjaansa seuraavan reitinkulun Rovaniemeltä Kemijärvelle: "... Rovaniemeen 15 (virstaa), - Vitikkaan (Saarenkylässä) 5 - Vikajärveen 22 1/2, - Pirttijärveen 17 1/2 - Misijärveen 15 - Ruopsaan 25 - Lahenperään (Halosenranta) 10 - Kemijärvelle 5."  Lönnrot kirjoittaa näin kyyditys-, ruoka- yms. muista kuluista: "... Ruopsassa 15 (kopeekkaa), - helmiä, neuloja yms. Lahenperässä (Halosenrannalla) 3 ruplaa, ravintoon 50 (kopeekkaa)..." (Lähde: Lönnrotin matkat, 1902).

"Kemijärven kirkonkylä, pappila sekä vanha ja uusi kirkko",

C. E. Soldanin vesiväriluonnos, 1847.

___________________

Tarinoita aikani kirjattua, ryhdyin vanhoilta utelemaan runoja ja loruja, joita olen vasta viimeaikoina ryhtynyt tallettamaan suurenevassa määrin. Kuljetan matkassani listaa Pohjois-Suomessa tunnetuista kansanrunoista, ja niin luen listasta runon alun vanhojen muistin virkistykseksi. Niinpä he saivat runon päähänsä ja lukivat sitä niin pitkälle, kuin suinkin muistivat. Eräässäkin talossa oli kuulolla kolme vanhempaa Kelloniemeläistä. Toinen saattoi muistaa vain lorun alun, kun toinen taas osasi jatkaa sitä eteenpäin. Toki joskus saattoi käydä niin, että kukainenkin kertoja tunsi laulusta erilaisen toisinnon. Jotkut kuulemistani runoista olivat kalevalamittaisia. Ne olivat enimmäkseen lapsille luettuja tuutu- eli kehtolauluja. Tässä runo-talletusten parhaimmistoa:

”Nuku nuku nurmilintu,
väsy väsy västäräkki,
kyllä varis vaipan tuopi,
pikku lintu liinapaijan,
pääskynen päänalusen…”

- talletettu  Kelloniemessä 30.5.2015. Vanha kalevalamittaisen tuutu- eli kehtolaulun katkelman toisinto. Sen minulle lauloi Kelloniemen Tyvin talon noin 80 vuotias emäntä. Kertojan mukaan laulu olisi pidempi, mutta hän ei muistanut sitä tuon enempää. Kuulin laulusta myöhemmin kaksi muuta (toisenlaista) toisintoa.

”Laulavat Lapinki lapset,
heinäkengät heittelevät,
hirven harvoilla lihoilla..."

- talletettu Kelloniemessä 30.5.2015. Vanhan kalevalamittaisen runotoisinnon alku. Sama kertoja kuin edellisessä. Laulu oli puheitten mukaan pidempi, mutta kertoja ei muistanut sitä tämän pidemmästi.

”Önttön tönttön töörön löörön,
niin minun eukkoni ennen lauloi,
rahasäkki sängyn päässä,
olutta ja viiniä pöydän päällä,
(lekker soitti sompeletta,
vesilinnun vempelettä)...”

- talletettu Kelloniemessä 30.5.2015. Vanha, ilmeisesti kalevalamittainen (?) laulu. Sen lukivat toisen Tyvin talon 91 vuotias isäntä ja hänen nuorempi siskonsa. Viimeiset säkeet 5 ja 6 muistuivat kertojien mieleen vasta silloin, kun luin ne SKVR:n tietokannasta. Sanasta "lekker" he eivät olleet aivan varmoja. 

”Sotamies souteli vetten päällä,
kasakat käveli rantoja pitkin...”

- talletettu Kelloniemessä 30.5.2015. Vanha, kalevalamittainen (?) laulu. Samat kertojat kuin edellisessä. Seuraavissa, unohdetuissa säkeissä oli puhetta rannalla itkevästä vaimopuolesta. 

”(Kurki lintujen kuningas),
itse istui tuomariksi,
valamiehiksi varikset…”

- talletettu Kelloniemessä 30.5.2015. Katkelma kalevalamittaista "Lintujen käräjät" - runoa. Samat kertojat kuin edellisessä. Kertoja aloitti runon toisesta säkeestä: tätä tutkittuani luin hänelle ensimmäisen säkeen, jonka hän kertoi sitten kuuluneen alkuun. Kertoja ei muistanut, mistä oli oppinut runon, mutta itse arvelisin sen opitun kansakoulussa. Runo löytyy ainakin Kantelettaresta, mahdollisesti myös vanhoista koulukirjoista (?).

Lisäksi kuulin tarinan "siruja" Kelloniemen kylän nimen synnystä.

Siinä siis selontekoa viime kuukauden kulusta.

Toivon mukaan teksti tarjosi mukavia lukuhetkiä.

Palataan asiaan!

Niko Rytilahti,

8.6.2015.