19.9.2014- Viime kertaisia kirjoituksia ja tutkimuksia aikaväliltä 17.8-1.9.2014.

Tervehdys.

Olisi taas aika hiukan kirjoitella näin perjantaiksi viime aikojen kuulumisia. Olen tällä hetkellä Sallan Värriön luonnonpuiston tutkimusasemalla, työssä oppimassa. Olen täällä aina ensikuun alkuun.

Ilmasto on pikku hiljaa ryhtynyt viilentymään. Lämmintä se on toki pidellyt, näinkin pitkälle syksyyn. Lämpötila ulkona on käynyt yön aikana nollassa, alavemmilla mailla se on toki ollut miinuksilla. Nyt virallinen mittari asemalla näyttää 6,2 Celsiusta. 

Omakätinen piirros Kursunjärven Huutorannasta. 

_____

TUTKIMUKSISTA.

Kenttätutkimuksia olen tehnyt näinä viime kuukausina Kemijärven Halosenrannalla ja Kelloniemessä, Sallan Aholanvaarassa, Ahvenselässä, Hautajärvellä, Leusjärvellä, Niitselyksessä, Salmivaarassa ja Vuotoksella. Perimäkerrontaa, kansanperinnettä ynnä muuta olen tallettanut ainakin Ahvenselässä, Pahkakummussa ja Salmivaarassa.

_____

TUTKIMUS NIITSELYKSESSÄ.

Voinen hieman selvittää aikaansaannoksiani. Sallan Leusjärvellä majaillessani, teimme reissun sieltä käsin Sallan Niitselykseen. Muutamien kuulemieni tietojen inoittamana lähdimme Niitselyksen seutua tarkastelemaan. Tiedot kuulin eräältä paikalliselta mieheltä, paljon täällä aikanaan liikkuneelta, metsillä ja kalassa kulkeneelta. 

Mies kertoi pyyntimatkalla ollessaan, törmänneen matkallaan suurenlaiseen käyrään petäjään, johon oli pilkka nuin kirveellä veistetty. Pilkkaan oli kaiverrettu vuosiluku, jota nyt mies ei enää muistanut tarkalleen sanoa, mutta muisti, että luvun numero 6 oli kaiverrettu puuhun väärin päin, eli peilikuvana. Lisäksi hän sanoi muuassa harjumaassa löytäneensä matalia maakuoppia. Kuopanteita hän arveli vanhoiksi peuran pyytökuopiksi. -Näitä siis lähdettiin maastosta etsiskelemään. 

Tästä harjusta sitten löytyikin kaksi kuopannetta. Ensimmäinen löytyneistä kuopista oli enempi suorakulmaisen mallinen, noin metrin syvä, 3,2 x 2,5 metriä ristiinsä laaja. Toinen kuoppa oli jo huomattavasti maatuneempi, mataloitunut, kapeahko, 2,3 x 1,5 metriä ristiinsä laaja, noin 70 cm syvä. Kummatkin kuopat on kaivettu harjun kapeimmille kohdille.  Jälkeen päin kävimme keskustelua näistä kuopista useamman eri tahon kanssa. Ensimmäinen, laajempi kuoppa saattaisi hyvinkin olla myöhäisempinä aikoina kaivettu. Onhan  viime sotien aikana näillä selkosilla liikuskellut ja pitemmän aikaa majaillut venäläisiä partisaaneja, suomalaisia partioita ja metsäkaartilaisia. Ei kaukana tästä paikasta, Kiviaavalla, surmasivat partisaanit siellä viisi heinänteossa ollutta siviiliä 15.7.1943. 

Toinen, matalempi kuoppa taas ulkomuotonsa eli koonsa, mallinsa, maatuneisuutensa ja olinsijaintinsa perusteella on melko varmasti historiantakainen pyyntikuoppa.

Ei kaukana tästä harjusta, erään lammen rannalla, satuimme huomaamaan erään mäntyyn kaiverretun muistopilkan. kauempaa siitä ei juuri muuta eroittanut, kuin kirveellä hakatut kolot ja numeron 8. Tarkemmin lähempää katsottuna merkit puusta saattoi jo lukea. 

1 8 1 9 (tai 1879).

I l m o  Ka

Mäntyyn kaiverrettu teksti on muilta osin aika selvä, mutta vuosiluvun kolmas numero on hiukan tulkinnanvarainen. Se on joko 1 tai 7. Samoin Nimen "Ilmo" jälkeen esiintyvät kaksi merkkiä, joista ei täysin saa selvää, mutta ne voisivat olla kirjaimet "Ka".

Muita maastossa havaitsemiamme merkkejä olivat puihin kirveellä veistetyt, ruutunmalliset, onttoihin honkamäntyihin hakatut linnunpesät. Nämäkään eivät varmasti ole mitään viime vuosina tehtyjä, vaan kovasti vanhoilta nekin vaikuttivat. Näitä löysimme maastosta ainakin kolme.

-Löytämämme vuosilukumänty eli merkkipuu ei ole se sama, minkä metsästäjä oli aiemmin täältä löytänyt. Se puu, mistä hän puhui, on siis meiltä yhä kateissa. Vuosilukumäntyjä olen saanut tietooni Sallan kunnan rajojen sisäpuolelta lukuisia. Äkkiä laskiessani olen kuullut niitä löytyvän yli kymmenestä -jopa viidestätoista eri paikasta. 

Nämä vanhat merkinnät ovat minun, että monen muun mielestä tarkoin saatava suojelukseen, niin ettei niille kaikille kävisi, miten on käynyt monelle muulle arvokkaalle, tämän tyyliselle muistomerkille, sillä lukuisia merkkipuita on keretty täällä jo hävittää. 

Joskus on tällainen puu saatettu kaataa epähuomiotta, mutta valitettavan usein ne on kaadettu 

tiedostaen, että puussa jotain vanhoja merkkejä on olemassa. Niimpä vetoan kaikkiin niihin, jotka tällaisia muistomerkkejä tuntevat, että toimisivat esimerkillisesti tässä asiassa ja pyrkisivät tällaiset muistomerkit kaatamisilta ynnä muilta säästämään.

_____

HAUTAJÄRVEN VIKSJÄRVI.

Toisen, pienen tarkastuksen tein Sallan Hautajärvellä, käydessäni katsomassa muuatta paikkaa Viksjärven rannassa. Täältä Hjalmar Appelgren mainitsee teoksessaan " Muinaisjäännöksiä ja tarinoita Kemin kihlakunnan itäisissä osissa" lyhykäisesti: 

Viksijärvellä "kalastus kenttä", jonka lähellä on hauta, 2 kyynärää syvä ja syltä leveä.

Kävin tätä paikkaa Viksjärvellä etsimässä 17.8.2014. Kiertäessäni järven rantamaa, kohtasin maassa suurenlaisen maakuopan. Tämä oli kyllä suurempi, mitä Hj. Appelgren teoksessaan antaa ymmärtää, mutta todennäköisesti on siis kyse samasta kuopasta. Kuoppa on leveydeltään noin kolme metriä, ja niin syvä, että sinne saattaa hyvin piiloutua. Kuoppa on reunoiltaan maatunut.

Tässä siis piirros, jonka piirsin kuopaneen laatua ja sen ympäristöä havainnoimaan. Piirroksiin liittyen vielä mainitsen, että tulevan teokseni kuvat tulen kaikki itse piirtämään.

_____

Aikaisempia kirjoituksia:

28.8.2014 Rovaniemen Pöykkölässä:

Jo aika rientää. Kesä on vaihtumassa syksyyn, ellei siis ole jo vaihtunut. Puiden lehdissä saattaa havaita vivahteen ruskan synnystä, joskin on se vielä vähäistä. Illat ovat hämärtyneet, päivät käyvät lyhyemmiksi. Ilma on viikoiltansa viileämpi, mitä hetki sitten. -Vielä ehditään kuitenkin nauttia hyvistä ulkoilukeleistä, joskaan ei enää helteistä, tai no, mistä sitä tietää. Kovin on ilmasto muuttunut. Kelien äkillisiä muutoksia, "ääri-ilmiöitä", tai muita kummallisuuksia ei tunnu tietävän, tahi tuntevan vanhakaan, eikä vanhan puheissa vanhan vanhatkaan.

Koulu on mennyt siinä tasaisesti, lukien, opiskellen ja tehden kenttätöitä, niin kuin kuuluukin. Vähänkin kun koululta aikaa herkenee, olen sen vähäisenkin ajan kuluttanut kirjani laatimiseen ja puhtaaksi kirjoittamiseen. Paljon olen toki edennyt kirjassanikin, yhtä lailla, mitä opinnoissani koululla.

Mitenkä muilla, töissä, kouluissa ja kotona ollessa? Mitä ensi viikonloppu tuokaan tullessaan. Itsellä viikonloppu, tai ainakin lauantai, kuluu Sallan Hautajärven suunnalla. Tuolla olisi tarkoitus hieman kirjoittaa ylös muistiin kirjoituksilta ennestään tuntemattomia seikkoja ja mietteitä, tarinoita ja havaintoja. Lisäksi, jos vain haastatteluiltani kerkeän, pitäisi käydä tarkastamassa muutama epävarma kohde.

Mitäs muuta tässä vielä ottaisi puheeksi? -No ehkei siinä tarvi sen kummempia, tarviiko sitä sen koommin mitään kysellä. Ajan ratoksi näitä toki kirjoittelen. Asuntolassa voi aika käydä jokseenkin pitkäksi, ehkä liiankin usein. Tällöin on hyvä istahtaa ja kirjoittaa muuan rivi, no sivu pari kirjaa eteenpäin, täydentää, ja edelleen korjailla sen kohtia. Nyt kun päivän kirjan kirjoittelut on tehty, voisi ehkä hiukan kirjoitella myös tänne.

Jottei tervehdyksestä tulisi "Paavin uudenvuoden tervehdystä", on se parempi lopettaa silloin, kun on juuri pääsemässä "alkuun".

____

1.9.2014 Rovaniemen Pöykkölässä-

Millainen on ilma "Ekituksen" (Ägidiuksen-) päivänä, sellainen on keli koko kuukauden -Kuuluu sanonta tästä päivästä. Tänä päivänä kelissä ei ollut kyllä moitittavaa, ainakaan täällä Rovaniemellä. Aurinko paistoi meille koko pitkän päivän.

Aika kului tänään hyvin raataillen itävaltalaisten vaihto-oppilaiden kanssa, mitä nyt tällä kielitaidolla saattoi heille rupatella. Nyt he pelasivat tuossa luokkalaistemme kanssa jalkapalloa. Nyt saadakseni taas jotain aikaan, olen istahtanut hetkeksi kirjan kirjoittelun ääreen.

_____

Eli näillä kirjoitteluilla, toivotan kaikille, koko lukijakunnalle hyvää syksyn loppua ja työ- ja opiskeluintoa. Ps. Toivotaan, että keli olisi meille vielä pitkään lämmin ja siten hyvä ulkoiluilma.

Terv. N. Rytilahti.