(Lähde: Kylä vaarojen kainalossa, Salmivaaran kylän menneet vuosisadat. Oiva Pirttilä)
Aika ennen Piisilän tilaa.
Pisilän rantahetettä puhutellaan kylän vanhimmaksi olosijaksi. Hetepaikkaa kutsuttiin eräälaiseksi kohtaamispaikaksi, jota vanhan kansan keskuudessa "liittopaikan" nimellä puhuteltiin. Hetteellä kokoonnuttiin, kannettiin veroa ja kaupusteltiin. Vanhan kansan kerrotaan puhuneen, että ammoisina aikoina näitä maankamaria verotti kaksi maata, Ruotsi ja Venäjä. Niin Salmivaarassakin, veronajajat saapuivat Piisilän hetteelle. Ennen Piisilää hetettä olivat asuttaneet Tennot (sittemmin Salmijärvi) ja Kemijärven Kärppä. Paljon kuullaan puhuttavan niistä ensimmäisistä asukeista, jotka nousivat jokivartta päätyen Piisilän hetteelle.
Piisilän tilan varhaisimmat vaiheet.
Piisilän perustamisaikaa ei tunneta. Tiedetään Erkki Erkinpoika Ala-Aatsingin (10.4.1821-31.5.1901) tehneen kaupat Lauri laurinpoika Kursu-Piisilän kanssa 3.2.1872 Piisilän tilasta. kauppahinta ei ole tiedossa.
Piisilää kutsuttiin ennen Aatsingiksi. No taloon oli rakennettu niin suuri piisi, että sen pankolle mahtui nukkumaan koko perhekatras. Kerrotaan, ettei yhteen aikaan Piisilässä käytetty lainkaan sänkyjä, kun koko väki nukkui piisin pankolla.
Piisilän Olli "Uula" kertonut seuraavan tarinan Kuolan lappalaisista. Kuolan lappalaisilla oli tapana käydä kauppaa Rovaniemen, Tornion ja Oulun suunnalla. Taival markkinoille oli pitkä. Monesti nämä kaupustelijat pysähtyivät levähtämään Piisilään.
Piisilää kutsuttiin ennen Aatsingiksi. No taloon oli rakennettu niin suuri piisi, että sen pankolle mahtui nukkumaan koko perhekatras. Kerrotaan, ettei yhteen aikaan Piisilässä käytetty lainkaan sänkyjä, kun koko väki nukkui piisin pankolla.
Piisilän Olli "Uula" kertonut seuraavan tarinan Kuolan lappalaisista. Kuolan lappalaisilla oli tapana käydä kauppaa Rovaniemen, Tornion ja Oulun suunnalla. Taival markkinoille oli pitkä. Monesti nämä kaupustelijat pysähtyivät levähtämään Piisilään.
Kerran talviaikana rekikeleillä oli ollut ankara pakkanen. Kuolalainen lappalaisperhe (isäntä, emäntä ja lapsi) oli saapunut poroilla Piisilän sisäpihalle. Piisilän isäntä oli tullut matkaajia vastaan ja tarjonnut yösijaa. Lappalaisisäntä kieltäytyi ja perusteli, etteivät he olleet tottuneet tuollaisiin hirsiasumuksiin. Lappalainen kaivoi lumeen kuopanteen, veti ja käänsi ahkion sen ylle. Sinne alle painui perhe peskeissään nukkumaan.
Erkin sukujuurista.
Piisilän suvun juuret ulottuvat Halosiin. Paavali Halosen pojanpoika Olli Tuomaanpoika muutti Ollilanniemeltä Kursuun 1705 Kursujärven rannalle. Paikkaa alettiin kutsua Ollilanpuoleksi. Sukunimeksi tuli Ollila. Ollin kolmanneksi vanhin poika, Pekka (1682-1765) perusti uudistilan Kursun Vuonnanniemelle. Näin myös sukunimestä tuli Vuonnala. Pekan pojanpoika Johan Ollinp. Vuonnala muutti Aatsingin Ala-Aatsinkiin. Kanta-Aatsinkilaiset eivät pitäneet näistä Vuonnaloista. Niinpä Johanin Ala-Aatsingin tilan perijälle, hänen pojalleen Erkki Johaninpoika Ala-Aatsingille (1779-1851) langetettiin korkonimi, "Paska-Erkki". Erkki ei haukuista haavoittunut, vaan jäi hoitamaan tilaansa.
Poikansa Erkki Erkinp. Ala-Aatsnki (10.4.1821-31.5.1901) ja hänen toinen vaimonsa Anna Liisa Ollint. Aatsinki muuttivat Salmivaaraan ostaen sieltä Piisilän tilan. Sukunimi vaihtui siis Piisiläksi.
Matti Erkinpoika Piisilän isäntänä.
Erkin vanhetessa ja sittemmin kuollessa 1901, oli hänen toisen avioliiton ensimmäinen poika Matti (22.12.1856-17.7.1907) ottanut isännyyden. Matin aikaan Piisilän tila oli kylän vauraimpia. Se omisti suurimman osa Salmivaaran pelto- ja niittymaista. Matti Erkinpoika oli ahkera isäntä. Hän liikkui paljon riistanpyynnissä. Siitä kertoo myös Matin kaiverrus eräässä Vilmanperän petäjässä. Petäjää en itse ole nähnyt, eikä petäjän tiedetä olevan enää pystyssä. Matti otti vaimokseen Reeta Valpu Fredrikint. Seppälän (18.7.1861-23.3.1932) ja meni tämän kanssa vihille19.3.1886. Reeta Valpun isä Fredrik Johaninpoika oli karkoitettu Siperiaan vuonna 1863. Hänen kerrotaan lyöneen erään miehen puuhalolla kuoliaaksi.
Matti Erkinpoika Piisilän salaperäisestä kuolemasta.
Matti kuoli salaperäisissä olosuhteissa 17.7.1907 Rautionkankaalla.
Kuolinpaikalle oli pystytetty puinen risti, johon oli kaiverrettu lause:
"Tähän kohtaan tappoi Olli Hannula Matti Piisilän".
Myöhemmin pellon raivaustöissä, kaatoi Kivelän Armas ristin tietämättään.
Kuulustelupöytäkirjan mukaan kaikki alkoi siitä ,että kun Matti Piisilä ei tullut kotiin 17.7.1907 iltaan mennessä. Silloin lähti Matin poika ja tytär sekä Reeta Kärppä häntä hakemaan. He löysivät matin vaaran päältä kuolleena. Sitten Matin veli Erkki Ruokanen ilmoitti asiasta nimismies J. K. Kuusilehdolle.
Kuolinpaikalle oli pystytetty puinen risti, johon oli kaiverrettu lause:
"Tähän kohtaan tappoi Olli Hannula Matti Piisilän".
Myöhemmin pellon raivaustöissä, kaatoi Kivelän Armas ristin tietämättään.
Kuulustelupöytäkirjan mukaan kaikki alkoi siitä ,että kun Matti Piisilä ei tullut kotiin 17.7.1907 iltaan mennessä. Silloin lähti Matin poika ja tytär sekä Reeta Kärppä häntä hakemaan. He löysivät matin vaaran päältä kuolleena. Sitten Matin veli Erkki Ruokanen ilmoitti asiasta nimismies J. K. Kuusilehdolle.
Siitä alkoi poliisikuulustelu ja seuraavana vuotena oikeudenkäynti.
Poliisikuulustelu, jonka toimitti poliisikonstaapeli E. Wirkkula, toimitettiin Pirttilän kestikievarissa 18.7.1907.
Matti Pirttilä oli lautamiehen ominaisuudessa mukana. Tällöin kävi ilmi seuraavaa:
Matti Piisilän vaimo Reeta Walpu Piisilä os. Seppälä kertoi, että hänen miehensä oli kyseisenä päivänä hänen tietämättään poistunut kotoa noin yhdentoista ja kahdentoista välillä. Kun miestä ei kuulunut kotiin, oli hän mennyt Olli Hannulan taloon. Siellä Ollin vaimo Kaisa Maria pahoitteli, että "mistähän ne miehet ovat taas viinaa saaneet, kun ovat olleet Waaralan kankaalla päin juopottelemassa ja Ollikin tuli sieltä yhdenmaissa kotiin ja meni nukkumaan. "Sitten Reeta Walpu Piisilä pyysi Ollin vaimoa kysymään oliko Matti ollut hänen mukanaan. Palattuaan hän kertoi Ollin sanoneen, ettei tiennyt mitään Matista. Mutta sanoi heti, ettei Olliin ollut luottamista, se voi valehdellakin. Sitten molemmat menivät kysymään samaa asiaa Ollilta. Tämä kielsi ensin mitään tietävänsä Matista, mutta sitten sanoi, että Matti jäi Rytiojan sillalle Anselm Issakaisen kanssa ja sitten menneen Märkäjärvelle.
Kuulustelussa Reeta Walpu kertoi miehensä olleen luonteeltaan hiljainen ja viinaan menevä. Kun hän pääsi viinan makuun, hän joi sitä enemmänkin. Hänellä oli humalapäissään tapana leikillään tuppautua voiman koetteluun sekä lasketella kompasanoja. Reeta Walpun mukaan Matin ja Ollin välillä ei ollut mitään riitoja.
Poliisikuulustelu, jonka toimitti poliisikonstaapeli E. Wirkkula, toimitettiin Pirttilän kestikievarissa 18.7.1907.
Matti Pirttilä oli lautamiehen ominaisuudessa mukana. Tällöin kävi ilmi seuraavaa:
Matti Piisilän vaimo Reeta Walpu Piisilä os. Seppälä kertoi, että hänen miehensä oli kyseisenä päivänä hänen tietämättään poistunut kotoa noin yhdentoista ja kahdentoista välillä. Kun miestä ei kuulunut kotiin, oli hän mennyt Olli Hannulan taloon. Siellä Ollin vaimo Kaisa Maria pahoitteli, että "mistähän ne miehet ovat taas viinaa saaneet, kun ovat olleet Waaralan kankaalla päin juopottelemassa ja Ollikin tuli sieltä yhdenmaissa kotiin ja meni nukkumaan. "Sitten Reeta Walpu Piisilä pyysi Ollin vaimoa kysymään oliko Matti ollut hänen mukanaan. Palattuaan hän kertoi Ollin sanoneen, ettei tiennyt mitään Matista. Mutta sanoi heti, ettei Olliin ollut luottamista, se voi valehdellakin. Sitten molemmat menivät kysymään samaa asiaa Ollilta. Tämä kielsi ensin mitään tietävänsä Matista, mutta sitten sanoi, että Matti jäi Rytiojan sillalle Anselm Issakaisen kanssa ja sitten menneen Märkäjärvelle.
Kuulustelussa Reeta Walpu kertoi miehensä olleen luonteeltaan hiljainen ja viinaan menevä. Kun hän pääsi viinan makuun, hän joi sitä enemmänkin. Hänellä oli humalapäissään tapana leikillään tuppautua voiman koetteluun sekä lasketella kompasanoja. Reeta Walpun mukaan Matin ja Ollin välillä ei ollut mitään riitoja.
Sitten kuulusteltiin Ollia. Hänen kertomansa mukaan Matti oli tullut heille yhdentoista maissa ja pyysi häntä mukaansa. Matti oli sanonut, että hänellä oli pullo viinaa Salmivaaran päällä olevassa riihessä. Ja lisäsi, että "kun syvänala on kipiä niin aikoo siksi ottaa lääkettä". Perillä Matti haki litran pullon kätköstään. Kolme he ottivat huikat ja sitten kävelivät ja istuivat lopulta naurismaan pyörtänölle. Ja sitten taas otettiin pari huikkaa.
Matti otti vähän enempi. Sen jälkeen Olli sanoi lähtevänsä kotiinsa. Matti jäi pyörtänölle aikoen kohta mennä katsomaan sarkaojiaan. Viinapullo jäi Matille. Siinä ei ollut enää, kuin vajaa puolikas jäljellä. Kuulustelun lopuksi Olli sanoi, että kavereita he olivat Matin kanssa. Juovuksissaan ollessaan Matti ei tahtonut mennä kotiinsa, koska pelkäsi vaimon nuhteita. Matkaa naurismaalta ruumiin löytöpaikalle oli hänen mukaan noin 50 syltää.
Sitten kuulusteltiin muita mahdollisia havaintojen tekijöitä. Ollin sisar Edla Kaisa Hannula kertoi kahdenmaissa kuulleensa mökkinsä pihalle Salmivaraalta "kummallisen voihkaisun".
Reeta Walpu Vuonnala, joka oli ollut kylässä edellämainitun luona, kertoi kuulleensa vaaralta tavallista puhetta. Briita Kaisa Kalliainen sanoi olleensa kyseisenä aikana leikkaamassa ruohoa kyseessä olevan naurismaan lähellä. Hänen mukaansa sieltä ei kuulunut mitään puhetta, eikä voihkaisua.
Työmies Erkki Suutarinen, joka oli ollut kantamassa ruumista tämän kotiin, kertoi havainneensa, että vainajan kaula oli ollut "mustan sinervä". Ruumis löyhkäsi viinalta. Mitään väkivallan merkkejä hän ei ruumiissa huomannut. Muut todistajat arvelivat, että vainaja oli "tukehtunut viinaan".
Tämän jälkeen Wirkkula ja lautamies Pirttilä kävivät tarkastamassa ruumiin. He totesivat, että vainajan kasvot ja kaula olvat mustan sinervät ja "pienoinen rikkein rinnassa ja oikeanpuolisessa kyljessä".
Seuraavan päivän käräjillä todistajat toistivat kuulustelupöytään kirjoitetut asiansa ja oikeus teki päätöksensä:
"Oikeus katsoo, että mikäli asiassa on selville käynyt, Matti Piisilä on kuollut sydänhalvaukseen, minkä vuoksi hänet on tavallisilla menoilla haudattava.
Alkoholi oli siis osoittautunut oikeuden mielestä painavimmaksi syyksi kuolemaan. Väkivallan käytölle ei ollut perusteita. Hannu-Olli ehti kuitenkin olla tutkintovankeudessa jonkin aikaa epäiltynä taposta. Ihmisillä on omat epäillyksensä. Vielä ikäihmisinä Matin lapset väittivät kiven kovaan Olli Hannulan tappaneen Matin.
Tällainen käsitys on olemassa myös heidän jälkeläisillään.
Yksi tosiasia on se, että Olli Hannula myi tilansa tapauksen jälkeen. miksi hän myi tilansa, jää hämärän peittoon.
Sitten kuulusteltiin muita mahdollisia havaintojen tekijöitä. Ollin sisar Edla Kaisa Hannula kertoi kahdenmaissa kuulleensa mökkinsä pihalle Salmivaraalta "kummallisen voihkaisun".
Reeta Walpu Vuonnala, joka oli ollut kylässä edellämainitun luona, kertoi kuulleensa vaaralta tavallista puhetta. Briita Kaisa Kalliainen sanoi olleensa kyseisenä aikana leikkaamassa ruohoa kyseessä olevan naurismaan lähellä. Hänen mukaansa sieltä ei kuulunut mitään puhetta, eikä voihkaisua.
Työmies Erkki Suutarinen, joka oli ollut kantamassa ruumista tämän kotiin, kertoi havainneensa, että vainajan kaula oli ollut "mustan sinervä". Ruumis löyhkäsi viinalta. Mitään väkivallan merkkejä hän ei ruumiissa huomannut. Muut todistajat arvelivat, että vainaja oli "tukehtunut viinaan".
Tämän jälkeen Wirkkula ja lautamies Pirttilä kävivät tarkastamassa ruumiin. He totesivat, että vainajan kasvot ja kaula olvat mustan sinervät ja "pienoinen rikkein rinnassa ja oikeanpuolisessa kyljessä".
Seuraavan päivän käräjillä todistajat toistivat kuulustelupöytään kirjoitetut asiansa ja oikeus teki päätöksensä:
"Oikeus katsoo, että mikäli asiassa on selville käynyt, Matti Piisilä on kuollut sydänhalvaukseen, minkä vuoksi hänet on tavallisilla menoilla haudattava.
Alkoholi oli siis osoittautunut oikeuden mielestä painavimmaksi syyksi kuolemaan. Väkivallan käytölle ei ollut perusteita. Hannu-Olli ehti kuitenkin olla tutkintovankeudessa jonkin aikaa epäiltynä taposta. Ihmisillä on omat epäillyksensä. Vielä ikäihmisinä Matin lapset väittivät kiven kovaan Olli Hannulan tappaneen Matin.
Tällainen käsitys on olemassa myös heidän jälkeläisillään.
Yksi tosiasia on se, että Olli Hannula myi tilansa tapauksen jälkeen. miksi hän myi tilansa, jää hämärän peittoon.
Matin perunkirjoituksesta.
Matin kuoltua Heinäkuun 17 päivänä vuonna 1907 ryhdyttiin laatimaan perintökirjaa.
Omaisuudesta voin mainita mm.:
Omaisuudesta voin mainita mm.:
Rahaa:
Seteleitä ja hopearahoja 400 Mk.
Lisäksi 5820 Markan ja 20 Pennin talletus Rovaniemen Osakepankissa.
Kuparia:
2 kattilaa.
5 kahvepannua.
Tinaa ja alumiinia:
10 ruokalusikkaa.
3 kynttilänjalkaa.
2 vatia.
1 pasitinpannu.
5 tuoppia.
1 kiilu.
Rautaa:
19 vikatetta.
10 kirvestä.
4 pataa.
1 karjanpata.
1 paistinpannu.
4 paistinpeltiä.
6 paisitinkauhaa.
1 rautahanko.
1 pyssy tarpeineen.
1 lankkusaha.
2 justeerisahaa.
2 käsisahaa.
2 veivaria terineen.
2 raspia.
12 rekiruuvia.
12 rekiruuvia.
4 sankkoa.
1 pääläri.
5 vatia.
4 mukia.
1 kahvemylly.
1 puntari.
2 hakkua.
2 kelloa.
1 aisakello.
Lasia ja posliinia:
10 par. kahvekuppia.
3 mukia.
14 lautasta.
1 kerma-astia.
1 sokeriastia.
____
5 juomalasia.
2 lyhtyä.
3 lamppua.
6 kahvelia.
6 pöytäveistä.
1 lautanen.
1 kastikeastia.
1 peili.
1 silmälasit.
Huonekaluja ja muita talouskaluja:
4 sohvaa.
3 pöytää.
5 tuolia.
1 seinäkello.
1 pöytäkello.
3 renkkua.
2 seinäkaappia.
5 arkkua.
1 hylly.
1 häävistoolit.
4 kaidetta.
4 sukkulaa.
2 rukkia.
3 par. karttoja.
10 v rullaa.
1 ompelukone.
3 höylää.
1 hohtimet.
1 vasara.
2 partaveistä.
1 kovasin.
1 pyörätahko.
20 liippaa.
Pito- makuu ym. vaatteita:
3 turkkia.
2 palttoota.
6 takkia.
1 liivi.
5 par. housuja.
2 alushousuja.
5 tikkuria.
1 paita.
3 puseroa.
2 huopahattua.
1 lakki.
1 tyylinkiä.
1 saappaat.
1 karvaset saappaat.
4 makuutaljaa.
Parkittuja nahkanpaloja.
1 lehmänvuota.
1 sonninvuota.
1 matkaviltti.
Puuastioita ja muita talouskaluja:
5 leiliä.
50 maitopunkkaa.
6 laaria.
6 ripapyttyä.
6 vatia, visasta.
4 lusikkaa.
3 kauhaa.
4 kapustaa.
3 rasiaa.
3 vesisaavia.
6 haravaa.
Pelto- ja ajokalu, sekä kulkutarpeita:
1 kärryt.
1 kylvökarhi.
1/2 rullakarhia.
1/2 silppukonetta.
1 kuokka.
1 pertuuska (eli ojakirves).
2 rautalapiota.
1 seiväskanki.
2 hankoa.
3 pajurekiä.
3 eturekiä.
3 takarekiä.
2 vanhaa pajurekeä.
1 pajuisen jalakset.
2 pr. jalaksia.
6 par. länkiä.
1 ahkio.
1 kongi hevoskenkiä.
1 suopunki.
1 sivakat eli sukset sauvoineen.
2 laukkua.
1 tuohikontti.
1 turkkivyö.
3 1/2 venettä.
Kalanpyydyksiä:
15 kpl verkkoja.
3 kpl rysää.
8 kpl kala-astiaa.
1 kpl voiastia.
1 kpl punkka.
Elintarpeita:
24 hl. ohranjyviä.
1 1/2 hl. ruisjyviä.
200 kg. ruisjauhoa.
1/2 hl. suoloja.
25 kg kuivaa lihaa.
25 kg suolakaloja.
2 pientä häkkiä olkia, lainassa E.Piisilälstä.
1 pieni häkki heiniä.
110 kg r. olkia lainassa E.Kujalalta.
66 kg r. kahvenpapuja.
Karjaa:
35 poroa.
2 hevosta.
10 lehmää.
3 nuorta elukkaa (hiehoa).
1 sonni.
6 lammasta.
Jälestä huomattuja:
1 riihikone.
1 ratti ja kompassi.
1 siivilä.
1 hiilihanko ja alasin.
Saamisia:
Welkakirjoista saatava yhteinen summa: 18.971 Mk ja 57 Penniä.
Pesän velkoja:
Welkakirjoista maksettava yhteinen velka: 2.891 Mk ja 35 Penniä.
Pesän velkoja:
Welkakirjoista maksettava yhteinen velka: 2.891 Mk ja 35 Penniä.
Heikki Oskari ja Olli "Uula" Matinpoika isäntinä Piisilässä.
Heikki Oskari, Uula ja heidän siskonsa Ester Maria ja Hilda Susanna olivat vielä alaikäisiä isänsä Matin kuoltua 1907. Perunkirjoituksessa heidän etuaan valvoi itse heidän setänsä, Juho Erkki Piisilä (1859-1924).
¨
Matti haudattiin nyt vanhaan Sallaan ja lapset ja talon leskiemäntä Reeta Valpu jäivät asumaan Piisilään. Talossa asui myös Reeta Valpun äiti, Anna Kustaava Juhontytär Kursu (1839-1916), jota kutsuttiin "Leski-Kustaavaksi". Hänen ensimmäinen miehensä, tämän Reeta Valpun isä, Fredrik Kursu oli karkoitettu Siperiaan 1863 ehtien olla Kustaavan kanssa vihilla vain kolme vuotta. "Leski-Kustaava oli tomera muori ja piti talon väen herran nuhteessa. Kerrotaan hänen nousseen jo kahden aikoihin yöstä lypsylle. Tuolloin Piisilässäkin käytettiin vielä päreitä valonlähteenä. Päreen viuhka vain liehutti pihalla kun muori paineli lehmiä lypsämään. Lapset varttuivat. Saavuttaessaan täysi-iän Heikki Oskarista ja Uulasta tuli tilan virallisia isäntiä.
Matti haudattiin nyt vanhaan Sallaan ja lapset ja talon leskiemäntä Reeta Valpu jäivät asumaan Piisilään. Talossa asui myös Reeta Valpun äiti, Anna Kustaava Juhontytär Kursu (1839-1916), jota kutsuttiin "Leski-Kustaavaksi". Hänen ensimmäinen miehensä, tämän Reeta Valpun isä, Fredrik Kursu oli karkoitettu Siperiaan 1863 ehtien olla Kustaavan kanssa vihilla vain kolme vuotta. "Leski-Kustaava oli tomera muori ja piti talon väen herran nuhteessa. Kerrotaan hänen nousseen jo kahden aikoihin yöstä lypsylle. Tuolloin Piisilässäkin käytettiin vielä päreitä valonlähteenä. Päreen viuhka vain liehutti pihalla kun muori paineli lehmiä lypsämään. Lapset varttuivat. Saavuttaessaan täysi-iän Heikki Oskarista ja Uulasta tuli tilan virallisia isäntiä.
Heikki Oskari Matinpoika sotaväkeen 1918.
Suomen ajautuessa Luokkasotaan 1918, astuu Heikki Oskari valkoisen armeijan palvelukseen. Hänen nuorempi veljensä Uula jäi hoitamaan tilaa äitinsä kanssa.Varakkaana talollisena Heikki Oskari taistelee valkoisen armeijan riveissä. Hän osallistuu taisteluihin Vanhan sallan Nivalassa ja Kurtilla. Sotahommista hän ei pahemmin puhunut. Sanoi vain, että- "En lähde enää sotimaan, kun siellä oli aina nälkä". Puhutaan Heikin osallistuneen myös Läskikapinan taltuttamiseen 1922.
Tässä muutamia merkintöjä sotilaspassista:
Kutsuntaan hän on astunut 2.4.1919 Lapin sotilaspiirissä.
Vannoi sotilasvalan 30.5.1921.
Vapautettu vakinaisesta palveluksesta 20.4.1921 täysin palvelleena.
Pituudeksi on merkitty 171 cm ja painoksi 69 kg.
Kuva otettu vuosien 1918-1922 välisenä aikana, ehkä juuri sisällissodan aikaan 1918. Vasemmalla Heikki Oskari Piisilä ja oikealla ilmeisesti onkamolainen Erkki Kujala (s.1899-)
Läskikapinan jälkeinen aika.
Sotaväestä päästyään, ryhtyi Heikki Oskari hoitamaan tilaansa yhdessä veljensä kanssa. Heikki meni vihille 15.10.1920 kursulaisen Esteri Juho-Heikintyttö Kivelän kanssa. Esterin isä, Juho Heikki Juho-Heikinp. Kivelä (1865-1954) oli pitäjän kuulu maallikkosaarnaaja. Esterin isää kutsuttiin "Heikkiläiseksi". Tämä piti saarnoja myös Piisilässä, keräten sinne koko kylän naisväen ja osan vanhemmasta miesväestä. Heikki Oskari ja Uula ei saarnoista sen sijaan välittänyt.
Piisilään oli hankittu myös palveluväkeä, renkipoikia ja piikoja. Heinäniittyjä riitti aina Käsmänperältä asti.
Heikki Oskari ja Uula olivat jakaneet isältään perityt niittymaat keskenään. Heillä oli olemassa myöskin omat lantasiilot. Piisilän talossa oli 5 kamaria,
1 porstuva, kuisti ja itse pirtti. Kamarit, porstuva ja kuisti olivat 4 x 4 metrisiä, pirtti taas 8 x 8 metriä. Keskikamarin Heikki Oskari muutti myöhemmin maitokamariksi.
1 porstuva, kuisti ja itse pirtti. Kamarit, porstuva ja kuisti olivat 4 x 4 metrisiä, pirtti taas 8 x 8 metriä. Keskikamarin Heikki Oskari muutti myöhemmin maitokamariksi.
Pirtin muuri eli piisi oli niin suuri, että siinä tuli käyttää metrisiä hirsiä. Pirtissä oli myös 8 metriä pitkä penkki, jossa vierailulle pistäytyneet ukot ruukasivat poltella tupakkia.
Ylempi kuva on otettu Piisilän talon edessä noin vuonna 1925. Oikealla pihlajapensaan aidan edessä itse isäntäväki,
oikealta vasemmalle: Juho Heikki Kivelä, Reeta Walpu Piisilä, Esterin sisko, Susanna Piisilä, Uula Piisilä, Heikki Oskari Piisilä, Vilho Piisilä, Esteri Kivelä ja Sylvi Piisilä. Keskeltä tunnistettu koirien ympäröimä Isojärven Väinö.
Ylempi kuva on otettu Piisilän talon edessä noin vuonna 1925. Oikealla pihlajapensaan aidan edessä itse isäntäväki,
oikealta vasemmalle: Juho Heikki Kivelä, Reeta Walpu Piisilä, Esterin sisko, Susanna Piisilä, Uula Piisilä, Heikki Oskari Piisilä, Vilho Piisilä, Esteri Kivelä ja Sylvi Piisilä. Keskeltä tunnistettu koirien ympäröimä Isojärven Väinö.
Vasemmalla renkipoikia, ylimpänä tikkailla Heikki Pirttilä.
Alempana Piisilän pohjapiirros, piirretty kylän vanhimpien muistikuvien perusteella.
Oikealla itse pirtti ja vasemmalla kamarit.
.JPG)
Heikki Oskari ja Esteri saivat yhteensä 10 lasta. Uula meni vihille Elsa Eriika Kujalan. He muuttivat Vaaralan tilalle. Uulalle ja Eriikalle syntyi 12 lasta. Sitten oli vielä palvelusväki ja isovanhemmat, joten väkeä talossa kyllä riitti. Talon vanha emäntä, Reeta Walpu, sairasti viimeisinä elinvuosina vatsasyöpää. Leukkaus olisi kuulemma ollut mahdollinen, mutta mummo kieltäytyi. Hän vietti viimeiset elinviikkonsa kuolonvuoteellansa nurkkakamarissa. Pojat siinä jatkuvasti möykkäsivät mummon maatessa sängyn omana.
Heikki Oskari Piisilä 1920-luvulla valokuvausliikkeen ikuistamana:
Yksi muistetuimmista Piisilässä vanhuudenpäiviä viettänyt, Saara Laurint. Kursu (1845-1936), muistetaan vielä tänäkin päivänä tarinankerronnan taitajana. Häntä kutsuttiin "Muorin Saaran" nimellä. Hänen kerrotaan tunteneen taivaan merkit ja muistaneen kaikkien salmivaaralaisten nimet. Piisilän pojat viihtyivät tämän muorin seurassa kuunnellen tämän tarinoita.
Mummo kertoi pojille Ojantakaisesta, kylän ensimmäisistä asukkaista, vaaran päällisistä savupirteistä ja 1812-1813 nälkävuosista Salmivaarassa.
Salmivaaralainen isäntä, Kivelän Armas (1926-) muistelee lapsuuttaan ollessaan renkipoikana Piisilässä:
"Se oli mukavaa aikaa. Piisilässä oli aina mahoton väkiä, net kun raatasi vain kesäiltoina siinä kuistilla. Miehetki kun poltti tupakkia, niin ja sylkivät lattialle. Ei enää Heikin aikana, sillä Heikki oli tehnyt semmoset sylkykupit, semmoset kaarat oli."
"Kesälläkin kun kerran oltiin heinäntevossa Käsmässä Heikin niityillä, niin tuli kauhia ukkonen. Oltiin heinälavossa Sylvin ja setäni kanssa. Kun se oikein paukaisi, niin Kivelän setä se rukoili: "Jeesus siunakkoon, jumala armahtakoon. Piisilässä nukuin siinä pirtin lattialla, porontaljan päällä. Heikki aina peitteli minut ja piti niinku omaa poikaansa. Mukava mies."
Kuvassa Piisilän talonväki noin v.1925,
ylh. vasemmalta oikealle Uula Piisilä, Susanna Piisilä ja Esterin sisko. Keskirivissä Juho Heikki Kivelä, Reeta Walpu Piisilä, Vilho Piisilä, Heikki Oskari Piisilä, Esteri Piisilä os. Kivelä ja hänen tyttärensä sylvi.
Edessä naapurin tyttö Reeta Pirttilä.
Heikki Oskari ja Esteri saivat yhteensä 10 lasta. Uula meni vihille Elsa Eriika Kujalan. He muuttivat Vaaralan tilalle. Uulalle ja Eriikalle syntyi 12 lasta. Sitten oli vielä palvelusväki ja isovanhemmat, joten väkeä talossa kyllä riitti. Talon vanha emäntä, Reeta Walpu, sairasti viimeisinä elinvuosina vatsasyöpää. Leukkaus olisi kuulemma ollut mahdollinen, mutta mummo kieltäytyi. Hän vietti viimeiset elinviikkonsa kuolonvuoteellansa nurkkakamarissa. Pojat siinä jatkuvasti möykkäsivät mummon maatessa sängyn omana.Heikki Oskari Piisilä 1920-luvulla valokuvausliikkeen ikuistamana:
Yksi muistetuimmista Piisilässä vanhuudenpäiviä viettänyt, Saara Laurint. Kursu (1845-1936), muistetaan vielä tänäkin päivänä tarinankerronnan taitajana. Häntä kutsuttiin "Muorin Saaran" nimellä. Hänen kerrotaan tunteneen taivaan merkit ja muistaneen kaikkien salmivaaralaisten nimet. Piisilän pojat viihtyivät tämän muorin seurassa kuunnellen tämän tarinoita.
Mummo kertoi pojille Ojantakaisesta, kylän ensimmäisistä asukkaista, vaaran päällisistä savupirteistä ja 1812-1813 nälkävuosista Salmivaarassa.
Salmivaaralainen isäntä, Kivelän Armas (1926-) muistelee lapsuuttaan ollessaan renkipoikana Piisilässä:
"Se oli mukavaa aikaa. Piisilässä oli aina mahoton väkiä, net kun raatasi vain kesäiltoina siinä kuistilla. Miehetki kun poltti tupakkia, niin ja sylkivät lattialle. Ei enää Heikin aikana, sillä Heikki oli tehnyt semmoset sylkykupit, semmoset kaarat oli."
"Kesälläkin kun kerran oltiin heinäntevossa Käsmässä Heikin niityillä, niin tuli kauhia ukkonen. Oltiin heinälavossa Sylvin ja setäni kanssa. Kun se oikein paukaisi, niin Kivelän setä se rukoili: "Jeesus siunakkoon, jumala armahtakoon. Piisilässä nukuin siinä pirtin lattialla, porontaljan päällä. Heikki aina peitteli minut ja piti niinku omaa poikaansa. Mukava mies."
Kuvassa Piisilän talonväki noin v.1925,
ylh. vasemmalta oikealle Uula Piisilä, Susanna Piisilä ja Esterin sisko. Keskirivissä Juho Heikki Kivelä, Reeta Walpu Piisilä, Vilho Piisilä, Heikki Oskari Piisilä, Esteri Piisilä os. Kivelä ja hänen tyttärensä sylvi.
Edessä naapurin tyttö Reeta Pirttilä.
Talvisota ja Salmivaaran poltto.
Talvisotaa edeltävä kesä oli suuri myyräkesä. Salmivaarassakin vanha kansa manaili: "Sota se on tulossa,
kun nuin mahoton myyrää". No miten kävi, neuvoitteluiden katkettua, Neuvostoliitto ylitti rajan 30.11.1939. Tuolloin Sallan pataljoona (Er.P17) oli jo saatu liikekannalle. Neuvostoliiton voimat etenivät Sallassa
yli 100 kilometriä viikossa. Puuttuva panssarintorjunta ja vähäiset joukot olivat suurin tekijä vihollisen laantumattomalle etenemiselle. 11.12.1939 Neuvostoliiton voimat olivat jo Märkäjärvellä (nyk. Sallan kirkonkylässä) Tällöin ryhdyttiin valmisteluihin Salmivaarassa, jolloin myös kylän rakennukset poltettiin. Näin poltettiin myös Piisilän tila. 13.12.1939 Salmivaaran kylän itäreunaan ryhmittyneet suomalaiset saivat ensimmäisen tulikosketuksen Neuvostojoukkoihin. Lyhyen tulitaistelun jälkeen suomalaiset vetäytyivät Kursuun, osan jäädessä viivyttämään vihollista Koulujärven länsilaitaan.
Uula Piisilä oli taistellut jo sodan ensimmäisistä päivistä lähtien. Salmivaaran palon aikoihin hän otti osaa Savukosken taisteluihin. Heikki Oskari Oli sen sijaan jo vanhempaa polvea ja toimi nostomiehissä.
kun nuin mahoton myyrää". No miten kävi, neuvoitteluiden katkettua, Neuvostoliitto ylitti rajan 30.11.1939. Tuolloin Sallan pataljoona (Er.P17) oli jo saatu liikekannalle. Neuvostoliiton voimat etenivät Sallassa
yli 100 kilometriä viikossa. Puuttuva panssarintorjunta ja vähäiset joukot olivat suurin tekijä vihollisen laantumattomalle etenemiselle. 11.12.1939 Neuvostoliiton voimat olivat jo Märkäjärvellä (nyk. Sallan kirkonkylässä) Tällöin ryhdyttiin valmisteluihin Salmivaarassa, jolloin myös kylän rakennukset poltettiin. Näin poltettiin myös Piisilän tila. 13.12.1939 Salmivaaran kylän itäreunaan ryhmittyneet suomalaiset saivat ensimmäisen tulikosketuksen Neuvostojoukkoihin. Lyhyen tulitaistelun jälkeen suomalaiset vetäytyivät Kursuun, osan jäädessä viivyttämään vihollista Koulujärven länsilaitaan.
Uula Piisilä oli taistellut jo sodan ensimmäisistä päivistä lähtien. Salmivaaran palon aikoihin hän otti osaa Savukosken taisteluihin. Heikki Oskari Oli sen sijaan jo vanhempaa polvea ja toimi nostomiehissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti