 | ||
| (Klikkaa karttaa, jos haluat nähdä sen suurempana) |
Paikannimistö tutkimuskohteena.
Kaikilla paikannimillä on taustallaan jokin nimeämisperuste. Nimeen voi liittyä jokin vanha, jopa vuosisatoja vanha tapaus, tai se pitää sisällään jonkin (paikan historiaa valottavan) sanan, jopa joitakin nykypäivän ihmiselle tuntemattomia sanoja, esim. entisajan elinkeinoihin, muun muassa metsästykseen liittyviä asioita ja termejä. Jotkit nimet ovat peräisin alueen alkuperäisväestön puhumasta kielestä, eli saamenkielestä, joita selvittääkseen minun on täytynyt joko kuulla saamenkieltä taitavaa henkilöä, tai etsiä ratkaisua saamenkielisistä sanakirjoista. Toiset nimet ovat helpommin selvillä, toiset kantapään kautta, muutamien ollessa täysin ratkomattomissa, esim. tiedonpuutteen, tai kartoittajan erheiden vuoksi.
Jokatapauksessa paikannimet ovat merkittävä, suoraan sanoen korvaamaton lähdeaineisto alueen historiaa tarkastellessa ja tutkiessa. Paljon olisi vielä tutkittavaa, vielä enemmän kyseltävää, mitä nuo kaikki nimet oikein ovat, mitä ne merkitsevät ja mitä kaikkea ne pitävät sisällään. Harmittaa myös ajatella, kuinka paljon tuota vanhaa tietoa on jo painunut maan poveen muistajiensa mukana ja kuinka paljon vielä sinne painuukaan, kun kaikkea ei keretä panna millään talteen. Olen itseni kohdalla kuitenkin tyytyväinen, että olen voinut kantaa korteni kekoon kirjaamalla ylös joitakin nimiä, sekä niiden taustaa, ja siten säilyttänyt palasen, tosin vain murto-osan, kotiseutuni paikannimistöä ja sitä kautta historiaa koskevaa tietoutta.
Kokoelma Aholanvaaran ja Hirvasvaaran paikannimiä
Liitän tähän pienoisen kokoelman (Etelä-Sallan) Aholanvaaran ja Hirvasvaaran kylien paikannimiä. Kokoelmasta löytyy pääosin niitä nimiä, joiden taustasta täkäläisillä on ollut tarinaa kerrottavaan, tai joiden tausta, eli tarkoitus on ollut alun perin hämärässä, mutta jotka nyt, vaatimattomien selvittelyiden jälkeen, ovat enemmän, tai vähemmän auenneet. Käyttämäni lähteet olen maininnut tekstin yhteydessä, sieltä löytyvät myös viittausmerkit (merkki #). Viitteet löytyvät tekstin lopusta.
AITTAKURU, syrjäinen ja suojaisa kuru Kalliovaaran kainalossa Aholanvaaran eteläpuolella. Tarinan mukaan kurussa on ollut kyläläisten piiloaitta, mitä käytettiin siemenviljan piilottamiseen, kun Venäjän mittamiehet kulkivat täällä katovuosien aikana takavarikoimassa viljavarantoja, kenties armeijansa, tai suuremmassa hädässä olevien ihmisten tarpeisiin#1. Joidenkin toisten mukaan Aittakuru on taas toiminut kyläläisten piilopaikkana isovihan aikana (1713 – 1721), jolloin vihavenäläiset kulkivat täällä ryöstö- ja hävitysretkillään. Jälkeenmainittu vaihtoehto tuntuu kuitenkin epäuskottavalta muun keräämäni tiedon valossa. #2
Tapaus ajoittunee suuriin katovuosiin 1810 – 1812, jolloin suuri nälänhätä vaivasi suurta osaa Suomea ja Kuolajärveä. Mitään kirjallista mainintaa viljan takavarikoinnista ei ole kuitenkaan päässyt löytämään.
Aittakurun vieressä on myös Tanssikuru, jossa kyläläiset ovat pitäneet tansseja vielä ennen viime sotavuosia.
ERKINKIVI, petollinen vesirajassa piilotteleva, nurin käännettyä pataa muistuttava kivi Nivan luona Oulankajoessa Aholanvaarassa. Vanhan tarinan mukaan kivi sai nimensä eräästä Erkki nimisestä miehestä, joka lasketteli veneellä Hirvasvaaralta suuri lasti jyviä eli viljansiemeniä mukanaan, matkalla Kalliokosken myllyyn, mutta osuikin matkallaan veden alla piilottelevaan Erkinkiveen. Vene kaatui kovassa iskussa ja kallisarvoiset jyvät, jotka olisi ollut tarkoitus jauhattaa Kalliokosken myllyssä jauhoiksi, kastuivat pudotessaan jokeen.
HAMPPUKUMPU, Hirvasvaaran kyläkummun oikea, alkuperäinen nimi. ”Neon isännät ennen hamppua kasuattanu (= kasvattanut). Seon ollu arvokas se hamppuviljelys, säkkiä, köyttä, vaatetta ja semmosta teheneet.” Kylä on ollut aiemmin nimeltään Hirvasjärvi, mutta syystä tai toisesta, kenties postin sekaantumisen vuoksi, nimi muutettiin myöhemmin Hirvasvaaraksi. Harva tuntee enää kyläkummun oikean nimen (Hamppukumpu), vaan nimittää kumpua Hirvasvaaraksi. Todellinen Hirvasvaara sijaitsee täältä kuitenkin viiden kilometrin päässä järven länsipuolella.
HANGASPALO, laaja metsämaa Hirvasvaaran laitamalla. Hangas on siulan tapainen, peura-ansan johdeaita, jolla peuraelo on ohjattu erilaisiin pyydyksiin, nuora-ansoihin ja peurahautoihin, eli peuranpyyntikuoppiin. On siis oletettavissa, että tällä kankaalla on muinoin pyydystetty peuroja hankaiden avulla.
HETANKUMPU, pienoinen kumpu Aholanvaaran Olkiaavan laidalla, Olkikummun vieressä. Vanhojen mukaan metsään kadonnut Heta niminen tyttö/nainen löydettiin tästä kummusta. Tarinat eivät kuitenkaan tunne tarkemmin, missä kunnossa Heta löytyi, kuka hän tarkalleen oli, ja mitä hän oli tehnyt metsässä, kun hän joutui hukkaan.
ISO-SISKELI, PIKKU-SISKELI, lammet Joutsenlammen (kansan kiel. Jouttenlammen) pohjoispuolella. Iso-Siskelissä on lisäksi saari nimeltä Siskelisaari, toiselta nimeltään Pontikkasaari, jossa paikallisten mukaan keitettiin kieltolain aikana pontikkaa. Sana siskeli tulee saamenkielen sanasta (inarins.) siskelâs, joka tarkoittaa sisintä (sisin), siskel taas sanaa sisä. Esim. siskel-laddu = sisälampi. Siskeli- alkuisia paikkoja löytyy useammasta paikkaa ympäri Sallaa.
KAAPPILAMPI, pienoinen lampi Kalliovaaran tuntumassa Oulankajoen varrella. Kyläläiset sanovat lampea Kaapinlammeksi. Lammesta sai kuulemma ennen ahventa niin runsaasti, että kalamiehet saattoivat sanoa: kuin kaapista ottaisi.
KALLIOKOSKI, hyvin kivinen koskipaikka Oulankajoessa, haarautuu kahdeksi väyläksi, putaaksi ja pääuomaksi. ”Siinä on Kalliokoskessa, putahalla (so. joen pienempi sivuhaara) ollu se näijen kylien (Hirvasvaaran ja Aholanvaaran) ensimmäinen härkinmylly, siinä on isännät jauhattanu jauhoja. Se on sittemmin tehty se Hirvasvaaran saha- ja myllylaitos.” (- Aholanvaara, kert. Hännisen ukko, sekä Päätalon isäntä). Kalliokosken härkinmylly on ollut toiminnassa ainakin vuoteen 1914, jolloin Hirvasvaaralle Oulankajoen Savikoskeen rakennettu myllylaitos saatiin valmiiksi. Kalliokosken myllyyn liittyy myös ylempänä Oulangassa sijaitsevan Erkinkiven tarina.
KUKASJÄRVI, järvi Aholanvaaran länsipuolella, josta laskee vetensä Kukasojaa pitkin Oulankajokeen. Aholanvaaralaisten vanha kalavesi. Järvellä on kaksi suurempaa nientä, Kumpuniemi ja Saunaniemi, joista jommastakummasta tiedetään löytyneen kivinen nuija. Kivi otettiin talteen Aholanvaaraan, mutta on joutunut sittemmin hukkaan.
ERKINKIVI, petollinen vesirajassa piilotteleva, nurin käännettyä pataa muistuttava kivi Nivan luona Oulankajoessa Aholanvaarassa. Vanhan tarinan mukaan kivi sai nimensä eräästä Erkki nimisestä miehestä, joka lasketteli veneellä Hirvasvaaralta suuri lasti jyviä eli viljansiemeniä mukanaan, matkalla Kalliokosken myllyyn, mutta osuikin matkallaan veden alla piilottelevaan Erkinkiveen. Vene kaatui kovassa iskussa ja kallisarvoiset jyvät, jotka olisi ollut tarkoitus jauhattaa Kalliokosken myllyssä jauhoiksi, kastuivat pudotessaan jokeen.
HAMPPUKUMPU, Hirvasvaaran kyläkummun oikea, alkuperäinen nimi. ”Neon isännät ennen hamppua kasuattanu (= kasvattanut). Seon ollu arvokas se hamppuviljelys, säkkiä, köyttä, vaatetta ja semmosta teheneet.” Kylä on ollut aiemmin nimeltään Hirvasjärvi, mutta syystä tai toisesta, kenties postin sekaantumisen vuoksi, nimi muutettiin myöhemmin Hirvasvaaraksi. Harva tuntee enää kyläkummun oikean nimen (Hamppukumpu), vaan nimittää kumpua Hirvasvaaraksi. Todellinen Hirvasvaara sijaitsee täältä kuitenkin viiden kilometrin päässä järven länsipuolella.
HANGASPALO, laaja metsämaa Hirvasvaaran laitamalla. Hangas on siulan tapainen, peura-ansan johdeaita, jolla peuraelo on ohjattu erilaisiin pyydyksiin, nuora-ansoihin ja peurahautoihin, eli peuranpyyntikuoppiin. On siis oletettavissa, että tällä kankaalla on muinoin pyydystetty peuroja hankaiden avulla.
HETANKUMPU, pienoinen kumpu Aholanvaaran Olkiaavan laidalla, Olkikummun vieressä. Vanhojen mukaan metsään kadonnut Heta niminen tyttö/nainen löydettiin tästä kummusta. Tarinat eivät kuitenkaan tunne tarkemmin, missä kunnossa Heta löytyi, kuka hän tarkalleen oli, ja mitä hän oli tehnyt metsässä, kun hän joutui hukkaan.
ISO-SISKELI, PIKKU-SISKELI, lammet Joutsenlammen (kansan kiel. Jouttenlammen) pohjoispuolella. Iso-Siskelissä on lisäksi saari nimeltä Siskelisaari, toiselta nimeltään Pontikkasaari, jossa paikallisten mukaan keitettiin kieltolain aikana pontikkaa. Sana siskeli tulee saamenkielen sanasta (inarins.) siskelâs, joka tarkoittaa sisintä (sisin), siskel taas sanaa sisä. Esim. siskel-laddu = sisälampi. Siskeli- alkuisia paikkoja löytyy useammasta paikkaa ympäri Sallaa.
KAAPPILAMPI, pienoinen lampi Kalliovaaran tuntumassa Oulankajoen varrella. Kyläläiset sanovat lampea Kaapinlammeksi. Lammesta sai kuulemma ennen ahventa niin runsaasti, että kalamiehet saattoivat sanoa: kuin kaapista ottaisi.
KALLIOKOSKI, hyvin kivinen koskipaikka Oulankajoessa, haarautuu kahdeksi väyläksi, putaaksi ja pääuomaksi. ”Siinä on Kalliokoskessa, putahalla (so. joen pienempi sivuhaara) ollu se näijen kylien (Hirvasvaaran ja Aholanvaaran) ensimmäinen härkinmylly, siinä on isännät jauhattanu jauhoja. Se on sittemmin tehty se Hirvasvaaran saha- ja myllylaitos.” (- Aholanvaara, kert. Hännisen ukko, sekä Päätalon isäntä). Kalliokosken härkinmylly on ollut toiminnassa ainakin vuoteen 1914, jolloin Hirvasvaaralle Oulankajoen Savikoskeen rakennettu myllylaitos saatiin valmiiksi. Kalliokosken myllyyn liittyy myös ylempänä Oulangassa sijaitsevan Erkinkiven tarina.
KUKASJÄRVI, järvi Aholanvaaran länsipuolella, josta laskee vetensä Kukasojaa pitkin Oulankajokeen. Aholanvaaralaisten vanha kalavesi. Järvellä on kaksi suurempaa nientä, Kumpuniemi ja Saunaniemi, joista jommastakummasta tiedetään löytyneen kivinen nuija. Kivi otettiin talteen Aholanvaaraan, mutta on joutunut sittemmin hukkaan.
Nimi kukas on peräisin saamenkielestä ja tarkoittaa joko pitkää (inarins. kukke, sompions. kokke), kaukaista (inarins. kukken, kuolajärvens. kukken), tai sanaa kauas (sompions. kokkas, kukkas, kukas). Sekä kaukainen, että pitkä vaikuttavat minusta sopivilta nimeämisperusteilta: Järvi sijaitsee syrjäisen ojan päässä kauempana suuremmista kulkureiteistä ja asuinkeskittymistä, ja se on luoteis - kaakkosuunnassa melko pitkänlainen. – Mahdollinen alkuperäisempi muoto voisi siis olla Kukkenjäuri (= kaukainenjärvi), tai Kokkejäuri (=Pitkäjärvi).
LAUSJÄRVI, suurehko järvi Aholanvaaran luoteispuolella, josta vesi laskee Lausojaa pitkin Lauspalon sivuitse Oulankajokeen. Lausjärven Takkuniemi on entisen Jokelan Aatovin paikka, ollut jo pitkään autio. Järveen hukkunut lisäksi yksi "Vanhan Matin" (Matti Hännisen, k. 1936) poika 1930-luvun tietämillä.
LAUSJÄRVI, suurehko järvi Aholanvaaran luoteispuolella, josta vesi laskee Lausojaa pitkin Lauspalon sivuitse Oulankajokeen. Lausjärven Takkuniemi on entisen Jokelan Aatovin paikka, ollut jo pitkään autio. Järveen hukkunut lisäksi yksi "Vanhan Matin" (Matti Hännisen, k. 1936) poika 1930-luvun tietämillä.
Paikalliset eivät tunne Lausjärven nimeämisperustetta. Samannimisiä paikkoja löytyy Sallasta useampia, myös Leus- (Levus-) alkuisina. Sana Laus voisi olla lapintutkija T. I. Itkosen mukaan peräisin saamenkielestä, mutta hän ei tarjoa sanalle minkäänlaista selitystä.
MIEHINKÄLAMPI, MIEHINKÄVAARA, MIEHINKÄAAPA, vaara Hirvasjärven pohjoispuolella, kyläläisten vanhoja pyyntimaita. "Miehengäksi ovat lappalaiset kutsuneet karhua, eli se olisi siitä tuo Miehinkävaaran nimi. Sitähän ei karhun nimellä saisi kutsuakkaan" (- Aholanvaara, Hännisen ukko).
MIULUSKORPI (ei ole merkitty karttoihin), metsämaa Laiholammin pohjoispuolella, nykyiset Vuonnalan sarat. "Se on varmaan joskus ollut joku Miulus sukuinen täällä. Sehän on sukunimi, lappalainen nimi on se Miulus, mutta voihan se tarkottaa nimellä jotakin muutakin. Minun tievosta ei täällä ole sen nimisiä ollu, mutta onhan täällä monia lapinkielisiä nimiä” (- Aholanvaara, Päätalon isäntä). Inarins. miel’li = törmä. Sanasta muotoutunut myös saamelaissuvun nimi Miulus, joka voisi olla Miuluskorven nimeämisen lähtökohta. Tätä ehdotusta tukee myös Matti Enbusken julkaisu Lapinmaan maaoikeudet, Asutus ja maankäyttö Lapissa ja Enontekiöllä 1900-luvun alkuun, jossa viitataan (s. 186) Nääsi/Nillon (mahd. Millon) (> Miulus) lapinsuvun veromaihin Kuolajärven Hirvasjärvellä (nyk. Sallan Hirvasvaara).
NÄLKÖVAARA, Aholanvaaran liepeillä. ”Huono vuosi siinä vaarassa kun kaskija pitännehet, huono sato, siksi Näläkövaara” (- talt. R. V. vuonna 1961). Sama selitys kerrottiin minulle Aholanvaarassa vuonna 2015. – lähd. Anneli Peräniitty, Sallan tuntureiden ja vaarojen nimistä (1985), s. 71.
PUONIMAVAARA, korkea, jyrkkärinteinen vaara Hirvasvaaran kylän laidalla. Täkäläiset puhuttelevat vaaraa myös nimellä PUOLIMAVAARA (lähistöllä PUOLIMAJÄRVI, Puolimaoja, sekä Puolimalatvanoja). Paikallisten mukaan vanha tanssipaikka. Nimi on lainaa saamenkielestä: koltans. puöllem = palo, esim. Puöllem’varr = palovaara. Puolimavaara olisi siis suomeksi ”Palamavaara.” – lähd. Anneli Peräniitty, Sallan tuntureiden ja vaarojen nimistä (1985), s. 78.
SAIJANNIVA (ei ole merkitty karttoihin), virtapaikka Kotisuvannon ja Pasinsuvannon (ent. Onninsuvanto) välissä Oulankajoessa. Paikalliset eivät tunne nimeämisperustetta. Nimen takana voisi olla Kuolajärvellä (Sallassa) esiintyvä saamelaissuku ja miehennimi Saija, tai saamenkielen sana (kuolajärvens.) saije = sija. (Esim. kuolajärvens. tulla_saije = tulisija).
MIEHINKÄLAMPI, MIEHINKÄVAARA, MIEHINKÄAAPA, vaara Hirvasjärven pohjoispuolella, kyläläisten vanhoja pyyntimaita. "Miehengäksi ovat lappalaiset kutsuneet karhua, eli se olisi siitä tuo Miehinkävaaran nimi. Sitähän ei karhun nimellä saisi kutsuakkaan" (- Aholanvaara, Hännisen ukko).
MIULUSKORPI (ei ole merkitty karttoihin), metsämaa Laiholammin pohjoispuolella, nykyiset Vuonnalan sarat. "Se on varmaan joskus ollut joku Miulus sukuinen täällä. Sehän on sukunimi, lappalainen nimi on se Miulus, mutta voihan se tarkottaa nimellä jotakin muutakin. Minun tievosta ei täällä ole sen nimisiä ollu, mutta onhan täällä monia lapinkielisiä nimiä” (- Aholanvaara, Päätalon isäntä). Inarins. miel’li = törmä. Sanasta muotoutunut myös saamelaissuvun nimi Miulus, joka voisi olla Miuluskorven nimeämisen lähtökohta. Tätä ehdotusta tukee myös Matti Enbusken julkaisu Lapinmaan maaoikeudet, Asutus ja maankäyttö Lapissa ja Enontekiöllä 1900-luvun alkuun, jossa viitataan (s. 186) Nääsi/Nillon (mahd. Millon) (> Miulus) lapinsuvun veromaihin Kuolajärven Hirvasjärvellä (nyk. Sallan Hirvasvaara).
NÄLKÖVAARA, Aholanvaaran liepeillä. ”Huono vuosi siinä vaarassa kun kaskija pitännehet, huono sato, siksi Näläkövaara” (- talt. R. V. vuonna 1961). Sama selitys kerrottiin minulle Aholanvaarassa vuonna 2015. – lähd. Anneli Peräniitty, Sallan tuntureiden ja vaarojen nimistä (1985), s. 71.
PUONIMAVAARA, korkea, jyrkkärinteinen vaara Hirvasvaaran kylän laidalla. Täkäläiset puhuttelevat vaaraa myös nimellä PUOLIMAVAARA (lähistöllä PUOLIMAJÄRVI, Puolimaoja, sekä Puolimalatvanoja). Paikallisten mukaan vanha tanssipaikka. Nimi on lainaa saamenkielestä: koltans. puöllem = palo, esim. Puöllem’varr = palovaara. Puolimavaara olisi siis suomeksi ”Palamavaara.” – lähd. Anneli Peräniitty, Sallan tuntureiden ja vaarojen nimistä (1985), s. 78.
SAIJANNIVA (ei ole merkitty karttoihin), virtapaikka Kotisuvannon ja Pasinsuvannon (ent. Onninsuvanto) välissä Oulankajoessa. Paikalliset eivät tunne nimeämisperustetta. Nimen takana voisi olla Kuolajärvellä (Sallassa) esiintyvä saamelaissuku ja miehennimi Saija, tai saamenkielen sana (kuolajärvens.) saije = sija. (Esim. kuolajärvens. tulla_saije = tulisija).
SURMA-AHO, SURMAJÄNKÄ, suoalue Hirvasjärven pohjoispuolella, Oulankajoen varrella. Nämä värisyttävät, surulliset nimet, Surma-aho ja Surmajänkä, ovat peräisin ikävästä tapahtumasta, kun poroille heinäkuormaa Heinäjärveltä hakenut vanha poromies istuutui täällä taukoa pitämään, sai ilm. sydänkohtauksen ja tuupertui siihen. Ajoporot, jotka olivat heinäreissulla miehen mukana, jatkoivat nyt matkaa ilman häntä Hirvasvaaran kylään, missä kyläläiset ottivat ajoporot kiinni. Kun itse heinämiestä ei näkynyt heinäreissulta, lähtivät kylän miehet häntä hakemaan, jolloin hänet löydettiin istualleen nuokahtaneena heinätien varrelta. Siitä lienee aikaa ainakin 100 vuotta. Minulle esitettiin nimistä myös toisenlainen tarina, jonka mukaan vauhkoileva poro olisi surmannut täällä sarvellaan poromiehen. Ensimmäinen, laajasanaisempi tarina kuulostaa minusta kuitenkin uskottavammalta.
VALLANLAHTI (ei ole merkitty karttoihin), umpinainen lahti Kalliojärven itäpäässä, Kalliovaaran kupeessa. Tarinan mukaan muuan Valla (oik. Valle) niminen mies laski Oulankaa eukkonsa kanssa veneellä Hirvasvaaralta käsin, aikomuksensa tulla kylästelemään Aholaan, mutta souteli kapean ja piiloon peittyneen Tikkasalmen ohi lahdenperukkaan, eikä löytänyt enää reittiä edemmäs. Vallan täytyi nousta eukkonsa kanssa maalle ja kävellä kapean kannaksen poikki kylän vastaiselle rannalle huutamaan venettä joen yli. Kyläläisillä oli ollut naurussa pitelemistä, kun he saivat kuulla Vallan selittävän ihmeissään, kuinka ”joki loppui kesken.”
VÄKEVÄKOSKI, voimakas koski Hirvasjärven yläpuolella Oulankajoessa. Tarinan mukaan muuan isäntä koitti sauvoa kosken ylös, mutta voimat eivät riittäneet nousta ja miehen oli luovuttava aikeistaan. Mies myönsi tappionsa koskelle, sanoin: Väkevämpi se oli kuin minä.
Viittaukset (kummatkin koskevat Aittakurun tarinaa):
#1 - Samanlainen
tapaus kerrotaan Selkälän ensimmäisestä asukkaasta, Saakalista, joka
piti piiloaittaansa Aittasaarekkeessa Kieskisjärven rannalla ja säilytti
siellä viljansa ”vihavenäläisten” ulottumattomissa. Myös Hietajärven
Aittalahdessa Karhujärvellä, sekä Märkäjärven Pökkelöojalla on ollut
tarinoiden mukaan tällainen siemenviljan piiloaitta.
#2 - Tämä toisinto on näyttävästi saanut hieman väritystä aikojen saatossa. Siinä
on vielä silti havaittavissa samat juonen piirteet (Venäläisten liikehdintä, kyläläisten piilopaikka), kuin edellisessä,
uskottavammalta tuntuvassa tarinassa. Aholanvaara
(alunp. Ahola) on saanut ensimmäiset (maahan kiinnitetyt,
rekisteröidyt) asukkaansa vasta vuoden 1800 tienoilla, joten tarinaa
Aittakurusta isovihan ajan kyläläisten piilopaikkana voidaan senkin puolesta pitää
paikkaansa pitämättömänä.
_____________
Toivotan lukijoilleni hyvää alkanutta syyskuuta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti