Elokuun tervehdys, sekä muutamia lapinkielenperäisiä murresanoja Savukoskelta ja Sallasta -

Elokuiset toivotukset blogin seuraajille!

Kuten olette varmaan huomanneet, blogini on uupunut uutta päivitystä viime keväästä lähtien. Tällä kertaa vika löytyi bloggaajan temppuilevasta tietokoneesta, ei hajamielisestä bloggaajasta. Nyt kone on kuitenkin välttävässä kunnossa ja voin taas päivittää blogiani, joten eiköhän mennä ihan suoraan asiaan, eli tämän vuoden kevään ja kesän ilmoihin :D

Aika on taas vierähtänyt ohitseni. Elokuu on lopuillaan ja kesä on jäämässä hiljalleen taakse, hyvä että tuli koko kesää edes huomattua. Mitä viime keväästä ja kesästä jäi päällimmäiseksi mieleen, niin ainakin se kylmä kevät ja alkukesä, pisin kevät sitten miesmuistiin. Askan isäntä ennusti jo maaliskuulla ikkunassa pörräävistä kärpäsistä, että "nyt on luvassa pitkä kevät, kun on niin palijon nuita kärpäsiä" - ja toteenhan tuo kävi. Lumet ja jäät lähtivät paikoin vasta kesäkuun ensimmäisen ja toisen viikon aikana (esimerkiksi Sallan Aholanvaarassa lammet vapautuivat jäävaipastaan 8.6.). Koivukin puhkesi hiirenkorvalle vasta Juhannuksen tiimoilla, kun se tätä nykyä alkaa olemaan (normaalisti) Juhannuksena jo täydessä lehdessä.

Kesä 2017 kului rauhallisesti pienimuotoisten tutkimusten merkeissä. Perinteenkeruu on nyt jatkunut Sallan Aholanvaarassa, Ahvenselässä, Sallan kirkonkylällä ja Saijalla. 

Aloitin sittemmin keruutyön myös Savukosken Kuoskussa, uusi näyttämö minulle, tosin ei suinkaan tuntematon. Ensijaiset keruukohteet tällä suunnalla ovat murresanat ja kuolleen keminsaamenkielen rippeet, tiedot ja tarinat entisajan elinkeinoista ja elinkeinojen harjoittajista (kalastus, metsästys, karjatalous, poronhoito, maanviljelys), sekä asutushistoria, asutukseen liittyvät tarinat jne. Niistä olisi sittemmin tekeillä oma vihkosensa, nimeltään "Kansantietoutta Tenniön varrelta". Ensimmäisellä keruumatkalla 26.8. keskityin enimmäkseen murresanastoon, sekä asutushistoriaan, mitä minun onneksi oli vielä hyvin muistissa tämän päivän kuoskulaisilla isännillä ja emännillä.  

Yksin murresanoja, valtaosa niistä lapinkielenperäisiä, kertyi päivän haastattelureissulta alun kolmattakymmentä. Kuten useista vanhoista kirjoituksista ilmenee, Tenniön jokivarsikylät, Kuosku, Nousu, Saija ja Korja, ovat olleet yksi viimeisiä keminsaamenkielen puhuma-alueita. Lainaan tähän vapaasti ruotsinkielestä suomennetun otteen Rosbergin teoksesta Anteckningar om lapparna i Finland (1910), jossa metsänhoitaja Granit todistaa Kuoskun ja Nousun kylien saamelaisuutta seuraavasti:  

"Hän (Granit) lausuu myös, että lappalaisuus on säilynyt pitkään Kuoskun ja Nousun kylissä Kaakkois-Sodankylässä, Kuolajärven vastaisella rajalla. Kuoskulainen vanha isäntä, joka eli vielä 1890-luvun puolivälissä, puhui lappia aika sujuvasti; sekä ulkonäkönsä, että luontonsa puolesta hän oli kokonaan lappalainen. Väki näissä kylissä, jonka kirjoittaja oppi tuntemaan vuonna 1908, kuvaa erinomaisesti Granitin edellä lausumaan väitettä."

Olen itse pistänyt täällä päin kulkiessani merkille, että näissä kylissä puhuttu murre, eritoten täkäläisten tuntema luontosanasto, murtuu monia muita kyliä voimakkaammin saamenkieleen. Esimerkiksi laajentuma, syvä paikka joen mutkassa tunnetaan Saijalla ja Kuoskussa nimellä konelo, tai koulamo, kun se on alempana, Sallan käsmäläisillä ja oulankalaisilla koste, tai suvanto. Suokukko tunnetaan Saijalla rauvun ja Kuoskussa tokkimuksen nimellä, kun alempana Sallassa sen kansanomainen nimitys on liejupörrö. Jokien välistä suurempaa maata, eli kairaa sanotaan täällä kaijaksi (esim. Pihtijoenkaija, Aatsinginkaija, Naruskankaija), mustalintua nurkajaiseksi ja evästä niestaksi, mitkä ovat muutama kymmen kilometriä alempana jo täysin tuntemattomia sanoja. Seuraavaksi aionkin liittää tähän pienoisen kokoelman lapinkielisistä ja lapinkielenperäisistä sanoista:

Lapinkielenperäistä sanastoa Koillis-Lapista

Seuraavat lapinkielenperäiset sanat on kerätty etupäässä loppukesänä 2017 savukoskelaisten ja sallalaisten parista, suurin osa Kuoskusta ja Saijalta, missä niitä on säilynyt puheenparressa nähtävästi kaikkein eniten. Sanat ovat osin keminsaamenkielestä väännettyjä sanoja (esim. haurasen < kuolajärvens. Haurodam = kouraisen), osin suoraan keminsaamenkielisiä sanoja, kuten sanat kätse (Olaus Sirman laulussa [sodankyläns.] kätze = katso) ja silpa (sompions. silpe). 

Savukoskella (Kuoskussa) tunnetut sanat on merkitty lyhenteellä Sav., Sallan suunnalla tunnetut sanat  lyhenteellä Sal. Suureen osaan sanoista on lisätty perään vastaava sana muista saamenkielistä, etupäässä sompionsaamesta, kuolajärvensaamesta, koltansaamesta, tai inarinsaamesta. Olen jättänyt listasta pois tunnetummat lapin luontosanat ja porotermit, jotta lista olisi selkeämpi:

Sav. Sal. Haurasen = kouraisen.  (Kuolajärvens. haurodam. Inarins. há’vrástið = kouraista).

Sal. Jurmu = syvänne kosken alla, pyörre vedessä. ”Siinä se vesi jurmuaa.” (Inarins. jormo).

Sav. Sal. Kaija = jokien välinen maa, kaira. Esim. Pihtijoenkaija, Aatsinginkaija, Naruskankaija.

Sav. Sal. Karra = kova. (Inarins. attr. korrâ).

Sal. Kees kees = kis kis, kissan kutsuntaääni. (kissa on sompions. kessa).

Sav. Sal. Koranus = paholainen, pahantekijä, voimasana.

Sav. Sal. Konelo = mutka, laajentuma joessa, hyvä verkonlaskupaikka. (Inarins. kuannil).

Sav. Koulamo = pieni jokimutka, syvänne. Vrt. Konelo.

Sal. Kuoskumas = jokin saaliseläin, arvatenkin perua sanasta kuoksu (= majavanpoikanen).

Sav. Kuosteet = kylmät ja tyyliset ilmat. (Inarins. cuas’kim).

Sal. Kätse, ketse, kötse = katso, paimenna. Myös eräänlainen kirosana, huomautus: Ketse sinä!

Sav. Sal. Luopula, luopulainen = isompaan veteen ojan kautta yhteydessä oleva lampi.

Sav. Sal. Mujuilla, mujustella = hymyillä, pidätellä naurua. (Inarins. moje = hymy).

Sav. Sal. Mukka = mutka, esimerkiksi jokimutka. Myös: tehdä mutka jossakin. (Inarins. mokke).

Sav. Murusta, Sal. Murista, muristo =  tunturia matalampi vaara, alempi laki.

Sav. Nieppi = puukko, veitsi. (Sompions. niipe, kuolajärvens. niip, inarins. nijpe, koltans. nei’bb).

Sav. Sal. Niesta = eväs. (Inarins. nies’ti).

Sal. Nurkajainen = mustalintu. (Inarins. nju’rgoi).

Sal. Orre = orava. (Kuolajärvens. orre, inarins. uár’ree).

Sav. Sal. Piessa = paholainen, pahantekijä, voimasana.

Sav. Sal. Pirraa = pyöriä. Eläväis. laps. sanottiin, esim. Pirra-Liisa. (Inarins. pirrâ = ympäri).

Sal. Rauvu = suokukko. (Inarins. ravgâ). Sav. tokkimus.

Sav. Silpa = hopea. (sompions. silpe, inarins. silbâ).

Sav. Sal. Silpapetäjikkö = vanha, kaunis paksuparkkinen petäjikkö. Myös silpamännikkö.

Sav. Sal. Soivoset = tasaiset, lauhat, sievät talvi-ilmat, erityisesti keväisin.

Sav. Sal. Sokka = maa, maanlaki. (Inarins. cokke = huippu, laki).

Sal. Solata = pohjata kengät. (Inarins. soolað).

Sav. Tuorra = suuri. (Inarins. attr. stuor’râ).

Sav. Tuorranieppi = Suur(i)puukko, leuku. (Inarins. stuor’râ_nijbe).

Sav. Sal. Ussakka = pieni porotokka, parttio. (Inarins. uc_čagge = pikku tokka, pikku lauma).

Sav. Vaatsoa. Sal. Vaaksoa = käyskennellä, kävellä, kulkea. (Inarins. vazâččið, vaazzâð ).

Sav. Sal. Vuottua = näkyä (jäljistä), jättää näkyviä jälkiä. (Inarins. vuot’tuð).

Tässä siis muutama koillis-lappilaisten tuntema saamenkielenperäinen sana. Koska sanastonkeruu on vasta aluillaan (ei ole keretty harjoittaa vielä montakaan päivää), on odotettavissa, että sanoja löytyy listaan jatkossa kymmenittäin lisää.

Ps. Luvassa pian laajempi kirjoitus kesän keruuretkiltä ja keruumateriaalista, 

sekä metallinetsintäharrastuksen parista.

Terveisin,

Niko Rytilahti.