2015 loppukesän ja syksyn (heinä-, elo-, syys-, ja lokakuun alun) tutkimusretkiä ja talletuksia (kesken):

Tervehdys. 

Lainaan heinä-, elo-, syys-, ja lokakuun kulun suoraan päiväkirjasta ja pikamuistiinpanoista:

1-6.7.2015 Rovaniemellä, Norjan matkan suunnittelu- ja valmistelutöitä. 

7-14.7.2015 lomareissulla Pohjois-Norjassa, matkan ajalta ei kansatieteellisiä muistiinpanoja.

15.7.2015 - Lähdin kaverini kanssa ajelemaan Sallan suuntaan. Yöt Salmivaaran Piisilässä. Palasimme Rovaniemelle 20.7.2015. Tämän reissun aikana kävimme valokuvaamassa historiallisia kohteita mm. Salmivaarassa, Jaurulla, Lapajärvellä, Wilmalla, Onkamossa, Kallungissa ja Niitselyksessä; löysimme kolme uutta merkkipetäjää, sekä pari kivilatomusta. - Muut kohteet (mm. valokuvaamamme peurakuopat Onkamossa) ovatkin jo museoviraston tiedossa. Onkamon Kenttäkankaalta löysimme ikivanhan veitsenterän. Löytö tehtiin tasaiselta kankaalta, lähellä ei kiinteitä muinaismuistoja.

Tässä hieman tarkempaa selontekoa:

15.7.- Saavuttuamme illasta Salmivaaran Piisilään, läksimme tavarat purettuamme heti niiltä istumilta valokuvaustyöhön Jaurun suuntaan. Liikuimme Laukkuaavan ja Vaulavaaran maastossa etsimässä vanhaa kämpän pohjaa, - sitä emme kuitenkaan löytäneet. Ilta kylmeni ajan mittaan. Palasimme yöksi Piisilään. 

16.7.- Läksimme aamusta Sallan kirkonkylälle, hankimme matkaevästyksen ja suuntasimme matkamme kohti Onkamoa. Kiertelimme Onkamossa Kenttäkankaan ja Kenttälammen ympäristöä, kuvailimme peurakuoppia, kiviladelmia ja muuta maisemaa. Kenttäkankaalta satuin löytämään metallinilmaisimella vanhan, ajan kuluttaman rautaveitsen, joka lienee lappalaisten aikaista perua.

Nämä kierrettyämme ja kuvattuamme suuntasimme paluumatkalle koukaten autolle hieman kauempaa Venäjäslammen kautta. Tästä lammesta kuuluu yhä vanha vainotarina, - mistä on lammen nimikin perujaan -, että Onkamon lappalaiset olisivat lammen rantaan talviaikana tuhonneet joukon vihavenäläisiä.


 Jatkoimme nyt matkaa autolla Kallungin Rakkulaisniemeen. Niemi on perimätiedon mukaan vanha lappalaisten asuma- ja uhripaikka. Siitä kertoo Hj. Appelgren vuonna 1881 ilmestyneessä teoksessaan "Muinaisjäännöksiä ja Tarinoita Kemin Kihlakunnan itäisissä osissa":

- "Kalmistoja ja palveluspaikkoja lappalaisten pakanuuden ajoilta on alallamme hyvin vähän. Rakkulaniemellä, Kallunkijärven rannalla Kuolajärven seurakunnassa on tämän kansan vanha olopaikka; siinä on sekä kiukaan sijoja että peuranhautoja ja vielä joku pyhä palveluspaikkakin, jossa poronsarvia on uhrattu siten, että tyvi puolineen ovat pistetyt maahan. Kallungin vanha isäntä, joka tästä kertoi, sanoi että isänsä oli kieltänyt häntä koskemasta niihin sanoen: "antaa olla, se on lappalaisten olopaikka!" - Kun pyysin päästä sitä katsomaan, arveltiin että se on hävinnyt ja että sitä ei löydetä!"

Hetken Rakkulaisniemessä pyörittyämme jatkoimme tutkimusmatkaa. Ajoimme nyt kohti Niitselystä. Iltapäivästä saavuimme Kieskisjärven rantaan ja teimme mutkan Kieskisjärven Sotiniemessä. Illan puolesta palasimme Salmivaaraan.

17.7.- Läksin Suvastunturille. Suvastunturin laelta löytyy vanha asentosija ja joukko kivilatomuksia, joiden iästä on vaikea sanoa mitään. Paikallisten mukaan Suvastunturilta, sen rinteestä, löytyisi vielä suurempi, kehämäinen kivirakennelma, "kivihuone", jota en kuitenkaan vähäisten sijaintitietojen vuoksi tullut löytäneeksi. Jaakko Fellman kirjoittaa Sompiossa eläneestä Vanha Suas - nimisestä lappalaisesta, "pyhimyksen" arvoon nousseesta miehestä, joka kääntyi kristinuskoon ensimmäisenä sompiolaisena. Onko Suas - nimellä sitten mitään yhteyttä Suvastunturiin, en osaa sanoa. Palasimme reissun jälkeen Salmivaaraan.

 18.7.- Suuntasimme nyt matkamme Lapajärvelle, Pahka- eli Paskavaaran taakse, Pahkajängän laitaan:  Täältä meidän tehtävänämme oli löytää Piisilän suvun vanha "kalapolku" ja asentosija, sekä asentosijalla kenottavat kaksi "merkkipetäjää", joista mummolassani on ollut puhetta monet kerrat. Iso-iso-äidin kuuleman mukaan jossain Wilmankairan petäjässä löytyisi mm. hänen isänsä isän, Matti Piisilän (1856-1907) nimikirjoitus, - tarkemmin ei mummo ollut asiasta selvää saanut. Myöhemmin, joulun aikoina 2014, sain tietooni eräiden merkkipetäjien sijainnin salmivaaralaisilta poromiehiltä.  Nyt näitä petäjiä etsimään lähtiessä odotukset olivat korkealla; mitä puihin oli kaiverrettu, entä löytyisikö siitä iso-iso-iso-iso-isäni nimikirjoitus? Tuota oltiin nyt lähdetty katsomaan.

Hapuilimme pitkään Paskavaaran rinteen tiheässä  kuusikossa, kiertelimme ja tutkimme jokaisen petäjän minkä vain suinkin näimme, rämmimme välistä taas jängän laitaan ja tiirailimme, näkyisikö kauempana vankempia ikimäntyjä, sieltä palasimme taas metsään, hapuilimme hetken aikaa kuusikossa, kunnes kohtasimme heikosti erottuvan, kovalla maalla kulkevan varvustoon peittyneen polun. Lähdimme seuraamaan polkua. Hetken polkua kuljettuamme, kohtaamme sen laidassa kaksi vanhaa, jo aivan suostoiksi vanhannutta petäjää, niiden kyljet ovat aivan kirveellä veistettyjen pilkkojen peittämät, pilkat täynnä eri kirjaimia ja vuosilukuja, mikä 1800-luvulta, mikä 1900-luvun alusta ja mikä 1900-luvun loppupuolelta. Siinä ne ovat, piisiläisten vanhat merkkipetäjät, toinen vankempi ja toinen nuorempi, petäjän vanhin vuosiluku, 1863 - näkyy jo kauas polulle. Pingon puun juurelle, pengon kameran, kynät ja luonnosvihkot laukustani. Silmäilen petäjää: koko petäjä on eri ikäisten kirjoitusten peittämä, toiselle petäjän kyljelle on kirjoitettu jotain pystysuoraan: Matti Piidilä, sekä sen yläpuolelle vuosiluvut 1878 ja 1916, - Iso-iso-iso-isoisäni on sen  siihen aikanaan veistänyt, suurin tikkukirjaimin, S - kirjaimenkin hän on korvannut D - kirjaimella. Alempaa petäjää löytyy isoisoäitini isän, Matin pojan, Heikki Piisilän nimi ja heikosti erottuva vuosiluku 1946. Muista petäjän pilkoista löytyy nimiä Kaisa P., Kalle, sekä nimikirjaimet A.O., E.P., sekä huomattavasti tuoreempi kirjoitus, Ek - 92, siis todennäköisesti kuulun metsästäjän ja kirjailijan, Ek Unton nimikirjaimet. Merkitsen petäjien sijainnin, luonnostelen kirjoitukset vihkooni ja nappaan jokaisesta pilkasta vielä valokuvat kameralla. Ihastelimme näitä aikamme, teimme vielä mutkan Rokamojärvellä ja läksimme paluumatkalle Salmivaaraan.

19.7.- Eilinen, hyvin onnistunut päivä kehotti meitä lähtemään uudelle tutkimusmatkalle Wilmankairaan. Nyt otimme suunnaksi Salmijoen kurun eli Salmijoen latvan, tarkalleen ottaen Takajängän ojan, missä vanhojen mukaan seisoi ainakin ennen suuri petäjä, "kalajumalapuu", jonka kylkeen on kirvein veistetty haltijaolennon kuva. Samanlaisen, mutta pienemmän haltijankuvan on sanottu löytyvän Souruaavalta, - se on tosin lie jo maatunut. Ylitimme nyt vähävetisen latvaojan ja tulemme korkeammalle maaniemelle. Niemi on yhtä koskematonta, vankkaa metsää, oikeaa petäjikköä. Aikamme täällä pyörittyämme kohtaamme kaikkein "vanhimuksen" petäjän, keloutuneen aihkin, jonka kylkeen on koputeltu puolimetrinen hahmonkuvatus, metsän haltija. Tuon on ammoisina aikoina lie joku metsänkävijä kirveellään koputellut petäjäisen kylkeen muiden kulkijoiden pelotteeksi ja "oman reviirin merkiksi".

Palasimme seuraavana päivänä Rovaniemelle. Palasin itse Salmivaaraan 21.7.2015 ja kävin haastattelemassa vanhaa 90:ntä ikävuotta käyvää Kivelän isäntää, puheenaiheina mm. entisajan kulkumiehet, entisajan kalanpyynti ym. Muisteli Kivelän ukko vielä 1930-luvun suovanaitaus-töitä Salmijoen latvoilla, kun hän kulki siellä poikosena kuulun pyytömiehen, Saukko-Ariel Kallungin matkassa (Ote äänitteestä): 


>>... Eikö siellä ole vanhoja niittyjäki ollu? On joo! Kuja-Lanterilla oli niittyjä siellä. Siellä oli semmoset hetteet siellä latvoilla, sieltä sai isoja tammukoita. Ja paikkalaisillahan siel' oli kans' ... semmosia... ja suovahan pani aina ne heinät - siellähän ei ollu latoja. Siihen aikahan ne teki mistä sattu - jossa vähänki oli heiniä, niitti sieltä ja pani suovahan, ja talavella haki hevosella. Ja niitä suoviahan, niitähän met aijattihin Saukko-Arielin (Kallunki) kanssa - niitä suovia. Palakinen meijät palakkas niitä, tehtiin aita suovan ympärille, kato ettei porot syö niitä heiniä. Joo, suovan ympärille tehtiin korkia aita, ettei porot pääse syömään. Sitä hommaahan me tehtihin Arielin kans' sielä, viikkotolokulla oltiin siellä heh heh he... Siellä ku ei ollu latoja, - ne oli suovassa ne heinät, niin ne piti aijata ettei porot päässeet niitä syömään. Semmosta hommaa me piettiin ja oltihin kanss*. Ja kalassahan minä Arielin kanss' (kuljin) sitten, ku me mäännehiä kaloja aina tuotiin.  
Niin se (Saukko-Ariel) sullo maahan niitä? Niin, siellä sillä oli kellarit, semmoset montut ja sitten sinne pani... semmosissa puuastioissa, puolikoissa, se oli sinne tuota suolannu mutta nehän siellä mätäni, ne oli puoliksi määnny ja ne oikehen haisi, kesäynnehiä heh heh he. Minä en huolinnu, minä että haisee niin helevetin pahalle nuo kalat heh heh he...>>

Täältä läksin pariksi päiväksi sukulaisten luo Varvikkoon. Kävin pariin kertaan mummoni juttusilla Ahvenselän Askassa. Puhuimme mm. entisajan kalanpyynnistä, kulkumiehistä, haltijoista, parannuskeinoista ja pilkkarunoista. Mummo luki minulle mm. seuraavan Olli - nimisille luetun pilkkarunon:

— "Ollin mollin molokkasilimä,
kiven alta kilikkasilimä,
paan alta paikkaposki,
navetan alta naattakauha."

 Mummo muisteli myös vanhojen ihmisten karjankutsu-huutoa:

— "Tui, tui, tui, poiis! Tui, poiis!"

Kertoi mummo minulle myös tietonsa Vuotostunturin seidasta, suuresta palvontapaikasta, jolle lappalaiset ovat uhranneet poronsarvia. Mummoltani löytyi yhä uskoa tuon palvontapaikan eli seidan haltijoihin ja voimiin, sillä hän kielsi minua ja muita kuulolla olleita kajoamasta seidan päälle aseteltuhin poronsarviin, muuten siitä näet saattaisi seurata jotakin pahaa, ehkä juuri pahoja tauteja. "Seita" oli isomummoni ja äidin sedän mukaan kivistä koottu korkea latomus tunturin korkeimmalla kohdalla.

 23.7. -Läksin tuota seitaa sitten katsomaan: Kiersin tunturin päälle Taklamovaaran kautta. Louhikkoisen rinteen noustuani kapuan nyt paljaan tunturin päälle, - saavun kivilatomuksen  ja romahtaneen palotornin luo. Kivilatomus on melko korkea ja se on koottu suurehkoista kivistä. Pohjoispuolelta latomus on hieman romahtanut. Kivilatomus on tuskin seita, sen sijaan uskon sen olevan yksi Lapin siidojen eli Lapinkylien rajamerkeistä. Vuotostunturi ja lähellä sijaitseva Akanvaara mainitaan näet vanhoissa asiakirjoissa Lapinkylien rajapaikoiksi.

25.7.- Ajelin Sallan Karhujärvelle sukulaisten luokse. Minulle oli aiemmin keväällä kerrottu Härkäharjun muinaismuistoista, joten päätin mennä nuita katsomaan. Nousin harjun päälle Hietavaaralta ja läksin kävelemään sitä pitkin kohti Suomujärveä. Suomujärven ja Hietavaaran välisellä harjuosuudella tapasin puolenkymmentä peurakuoppaa. Harjua kävellessä vastaan tulee ensin Likalampi, sitten Kasilampi, sitten ilmeisesti Siikalampi ja Kuikkalampi, (kahden edelläm. nimistä ja järjestyksestä paikallisilla on pientä erimielisyyttä ja epävarmuutta). Harju päättyy Suomujärven rantaan, Pitkäniemen alkupäähän. Pitkäniemen alkupäästä löytyy vanha lakkapäinen mänty, johon hakattu vuosilukumerkintä.  Kirjoitus on osin jäänyt kasvavan puun kuoren alle, ja siksi merkinnästä ei ole enää näkyvillä kuin numerot 1 ja 8. Noin 500 metriä ranta-viivaa itään tästä niemestä löytyy rannasta pieni latomus laakakiviä. Se on lienee toiminut nuotanmerkkinä? Palasin illasta sukulaisteni mökille ja majoituin yöksi. 

26.7. - Läksin isäni sedän matkaan Vaara-Hietajärvelle. Liikuimme järvellä veneellä. Kävin katsomassa lappalaisten hautasaarta; saaressa puolenkymmentä maakuoppaa, -  ei metallinilmasin-löytöjä. Eräästä niemestä Särkivaaran suunnassa löysimme vanhan kalamiesten asento- ja asumapaikan. Kenturalta löytyy kaksi pientä rakennuksen pohjaa ja yksi kalansäilytys -purnu. Kenturalta löytyi metallinilmaisimella myös kaksi raudasta tehtyä lusikkaa. Asumasijalla ollaan pidetty eloa lie 70-100 vuotta sitten.

Näistä kankaista oli myöhemmin puhetta myös Hännisen ukon, Aholanvaaran parhaimman kertojan kanssa. Morottajastakin oli kertojalla tarina kerrottavanaan:

 >>...Tuosta Morottajastahan se on semmonen kertomuski että se on siitä lappalainen lähteny, nii se on menny sodankylän pohjoispuolelle ... vielä ... sehän on ollu kuuluisa poromies-suku ja on vieläki ... Että nimi jäi tuohon, mutta mies lähti, nimi jäi... - uudisasukkaat painosti ... Siinähän on kyllä ollu hyvä paikka tuossa Morottajassa, viiskö siin on järviäki; Karhujärvi, Vaara-Hietajärvi, Hietajärvi, Wilimajärvi... nelijä, ja isoja järviä... siinä on hyvä paikka ja kankahat loppumattomat jos on poroja ollu... mutta sehän se on saattanu olla se metsäsaamelainen että sillä ei ole ollu ku ajoporoja...>>

Lähdin jatkamaan matkaa, haastattelin matkalla Hirvasvaaran poromiehiä. Aikani pyyntijuttuja udeltua muistelivat ukot seuraavan karhunpyyntitarinan (Ote äänitteestä): 

 >>...Ainakin sen yhen (pyyntijutun tiedän), ku karhunpyytäjät oli kerrahan ollehet (pyynnissä)... Se oli oikehen paksu lumi oli ollu ku muka karhumettälle lähteneet - karhun pyyntiin. Paksu lumi ja niin huono kulukia karhulla että se karahkoja aina hamunnu, missä oli karahkoja - käpälän alle että pääsee mihinkään, niin ukot, että tätä jäläkiä pitää varoa, ne oli kotihin lähtenny heh heh heh. Sitten ku se oli muistelleet täällä kylässä niille vanhemmille ukoille, niin (vanhat ukot) että: "Oliko teillä tarkotuskaan pyytää sitä?" 
"Höh, kysymys ny tuokin oli!" - oli sanoneet he heh heh. Kotiin lähtivät ku karhuriepu oli semmosessa että uimalla vain pääsi lumessa, niin uskaltaneet ees yrittääkkään he heh, hyvät mahollisuuvet olis ollu, eihän se karhuriepu olis päässy mihinkään. Oikeita karhunpyytäjiä heh heh. Isä se sitä muisteli, se on joskus ollu millon lie ennen sotaa lie ollu, se on tässä jossakin Kuusivaarassa ollu ne jälijet, ku ne on lähtenny kotihin heh heh he...>>

Jatkoin matkaa Aholanvaaraan. Olin Hännisen talossa aina 4.8.2015 saakka. Kävin tuona samana päivänä kuvaamassa Peurajärven Peurakankaan pyyntikuopat. Illasta suunta Rovaniemelle.

12-16.8.-  Pyörimässä Turun Kaupungissa: kiertelin museoita ja antikvaria-liikkeitä, kävin Turun linnassa, sekä Turun Tuomiokirkon messuilla. 17.8. - 23.9. Rovaniemellä.

25.9.2015 - (Ote päiväkirjasta) Sallan Aholanvaara: Aamu on usvainen, harmaa ja tihkunsekainen. Mittari näytti aamulla viittä plusastetta Celsiusta. Sääennuste ei luvannut lähipäiville sen kummempia ilmoja. Saavuin tänne eilisiltana. Eilinen ilta kului vierailulla Lauspalon Leskisessä, sain sieltä kirjattua ylös muutaman sananparren, parin tarinoita ja yhden loitsun. Yksi vanhan kansan luku Antinpäivän (30 marraskuuta) sääenteistä kuului seuraavasti:

—  "Mikä ennen Anttia tuiskuna tulee,
se vielä vetenä merehen menee".

Jatkoin matkaa Aholanvaaraan. Yövyn täällä Hännisen talossa. Nyt yön nukuttuani, lähden kohta eräälle lammelle siian poikasten laskuun ja verkoille. Katsotaan jos tuo harmaa usva hälvenisi, saisi pari valokuvaa napattua tuolta suunnalta. Iltapäivällä pitää vielä poiketa kylän vanhimman tietomiehen puheilla. Häneltä tiedustelisin entisajan parannuskeinoja. 
—  Sain myöh. illalla papereihini joukon vitsejä. Kylän parhaalla tarinoitsijalla oli sukulaisia kylässä, joten en viitsinyt häiritä häntä. 

Palasin Rovaniemelle 26.9.2015.

3.10.2015 - Takaisin Aholanvaaraan. Ilma puolipilvinen, kylmä tuuli. Tein matkalla mutkan Suomujärvelle: kävin kuvaamassa Suomujärven kuulut seitakivet ja samoilin Kelkkavaarassa. 4.10.2015 - Hirvasvaaralla. Ilma sateinen. Sain täällä muistiinpantua joukon vanhoja tarinoita, voimasanoja ja sananlaskuja. Tein mutkan Hautakylässä ja Leusjärvellä. Osallistuin iltapäivästä Aholanvaaran kylän hirvipeijaisiin. - En kehdannut häiritä peijaisia haastatteluilla. Palasin Rovaniemelle samana iltana.

9.10.2015 - haastattelemassa Hirvasvaaralla. Kyläläisten kanssa puhe mm. viime vuosisadan alun "pahasta karhusta". Tulin tänne Kursusta, jonne saavuin 7.10. Palasin Rovaniemelle samana iltana (9.10). 11.10 lähtö takaisin Sallaan. Kävin haastattelu- ja valokuvaustöissä Lapajärvellä, kyläläisten kanssa puhe mm. entisajan ansapyynnistä (satimet ym.) ja kalanpyynnistä. Kävin samana iltana Salmivaarassa Kivelän vanhan isännän luona. Hän kertoi minulle mm. pari vanhaa sanontaa. 12.10 - ei kansatieteellisiä muistiinpanoja. 
13.10 - Aholanvaarassa. Kävin aamupäivästä kylän parhaimman tarinakertojan, vanhan Hännisen ukon luona. Hän muisteli mm. entisajan parannuskeinoja, pyyntijuttuja, ja tuli kertoneeksi myös "Kuusamon huppujuhlista", joita täällä vietettiin Mikkelinpäivän tienoilla vielä 1920- ja 1930-luvuilla. Nuihin juhliin kokoontui väkeä ympäri pitäjää aina Posiota ja etelä-Sallaa myöten. Sallalaiset kulkivat juhliin Aholanvaarasta suoraan maita myöten kävellen "Putaaksi" sanottuun paikkaan Kitkajärven rannalle, mistä matkaa juhliin jatkettiin soutupelissä. Kertoi Hänninen myös muutamia oppimiansa karjataikoja, mm. riitin, joka tuli tehdä silloin, kun lehmä siirtyi toiseen, uuteen talouteen. Kertoi hän myös kertaalleen setänsä opettamia karjataikoja, sekä isoiso-isänsä Matti Hirvasjärven (1831-1916), tämän perän viimeisen suuren shamaanin mainetekoja. Lopuksi hän muisteli vielä muutamia sanontoja ja arvoituksia mielensä päältä, muun muassa seuraavan arvoituksen:

— "Käyräksi kasvannu,
käyremmäksi vestetty,
niklattu ja naklattu,
tuoretta lihaa (se on) täynnä."

mikä se on? Vastaus: Hevosen länget.

Jatkoin nyt hyvillä mielin matkaa Hautakylän kautta Sallan kirkonkylään, tein vielä mutkan Kotalassa ja Särkelässä. Kävin katsomassa mm. Särkelän vanhaa Uhrilampea. Pienelle lammelle pääsi helposti kaartoja myöten. Palasin illasta yöksi Kursuun. Palasin Rovaniemelle 15.10. 

16.10 - Haastatteluissa Rovaniemen Sampokeskuksessa. Samalle penkille istuutui neljä vanhempaa ukkoa, joista (hetken juttuja udeltuani) parhaimmiksi kertojiksi osottautuivat muuan Sonkajärven mies sekä toinen, vanhempi Tervolan ukko. Puhuttiin ensin entisajan toukotöistä ja merkkipäivistä, kunnes Sonkajärven mies lausui erään vanhan kansan viisauden Perttulin-päivästä (24.8):

— "Älä tuleta* peltoja päivän perttulin perästä,
sen jälkeen kasteet ei katoa kalaveesta**,
eikä halla haon takaa."

*Tuleta = Kun kylmä panee luo'on vaaleaksi (?). **Kalave (so. kalve) = varjopaikka. Vanhan kansan mittapuun mukaan syksy alkoi siis varsinaisesti Perttulina. Ottivat ukot puheeksi myös Mikkelinpäivän (29.9) enteet, joista yksi liittyi vesien riitottumiseen:

— "Jos se ei Mikkelinä riitota,
niin ei ole pyhäinmiesten suvia."

_________ 
_________

 Edell. esitetyt valokuvat:

Valokuva num. 1: Vaulavaaran laen harvaa männikköä.

Valokuva num. 2: Rakkulaisniemen kankaita.

Valokuva num. 3: Kieskisjärven rantaa.

Valokuvat 4 - 6: Piisiläisten merkkipetäjät.

Valokuva num. 7: Wilmankairan Takajängänojan "Kalajumalapuu".

Valokuva num. 8: Vuotostunturin kivilatomus.

Valokuva  num. 9: Pitkäniemen vuosilukumänty.

Valokuva num. 10: Kivilatomus Suomujärven rannalla, taustalla Pitkäniemi.

Valokuva num. 11: Vaara-Hietajärven rannalta löytynyt kalamiesten asumasija.

Valokuva num. 12: Säiliö Ivalojoen pohjasiikaa on saapunut.

Valokuva num: 13: Hirvipeijaisissa Aholanvaarassa.

Mielenkiintoisia lukuhetkiä,

terv. Niko Rytilahti.

 

Haastatteluita, - päiväkirjan otteita ja muutamia tarinoita sateiselta kesäkuulta 2015.

Tervehdys!  

Otetaan puheeksi sateisen kesäkuun haastattelumatkat. Koska asiaa on luvassa paljon, on kait helpointa, että lainaan päiväkohtaiset kertomukset suoraan päiväkirjastani:

------------------------

9.6.2015 - 

"Haastatteluissa Rovaniemen Sampokeskuksessa. Tapasin mm. Savon Pielaveden syntyisen mummon, joka lauloi minulle loruja liki puolen tunnin ajan. Hänen runomuistinsa oli uskomaton. Ikäväksi kiire esti häntä jäämästä muistelemaan runoja pitemmäksi aikaa. 
Tapasin myös ennestään tutun kemijärveläisen miehen, joka hänkin luki minulle uusia loruja, muun muassa vanhan suomalaisen kalaloitsun. Sitä olivat lukeneet Kemijärven vanhat kalamiehet verkkojen kokukerralla:

 — Anna Antti ahvenia,
Pekka pieniä kaloja,
Heikki hevosen kokosia,
Jussi vielä julumempia!

Korviini kantautui myös joukko härskimpiä lauluja ja sananparsia. Olen toki taltioinut myös tällaiset värssyt, mutta niiden esittäminen blogissa on tuntunut vastenmieliseltä, enkä sillä ole niitä ennestään esittänyt. Seuraavaa Kemijärvellä laulettua roisia kalevalamittaista runoa ukot kutsuivat "paimenpoikien lauluksi." Laululle löytyy toisintoja ainakin C. A. Gottlundin ja Elias Lönnrotin kokoelmista:

 — Piika juoksi pitkin suota,
minä juoksin poikki suota,
piika pitkin mättähälle,
minä pitkin piian päälle,
näpit sattui nännin päälle,
käjet housuhin valahti,
tulin aikasten isäksi,
nuorena naisten naurattajaksi.

Sain kirjoille myös muutaman hyvän vitsin ja pari pilkallista sananpartta "hoon päälle puhumisesta:"

 — "Pannaan kinthaat käthen ja lähethän Sonkhaan tai jomphan kumphan Namphaan."

 — "Eihän kukhan ole koskhan sanonukhan että pelholainen joka paikhan hoota laithas!"

------------------------

10.6.2015 - 

"Pistäydyin Rautiosaaren vanhainkodissa, jututin neljää ikämummoa. Eräs paljasjalkainen eli syntyperäinen rautiosaarelainen tarinoi minulle kotisaarensa "Totonkankaasta", missä hänen kuulemansa mukaan oli pidetty "tottoa", suurta varoitukseen käytettyä merkkitulta "Isonvihan aikana". Hän oli kuullut vanhojen puhuneen myös kadonneista "Jatuleista" jotka olivat mummon kuulemansa mukaan olleet "sellaista piilokansaa, sekä suurikokoista väkeä". Luki mummo myös pitkän pätkän "Oli ennen Onnimanni" runon toisintoa, jota hänen mukaan vanhat ennen kovasti "laulaa löpöthivät":

— "Oli ennen Onnimanni,

onninmannista matikka,

matikasta maijan pyörä,

maijan pyörästä pytinki,

pytingistä pöytäristi,

pöytärististä rimanko,

rimangosta rintasolki,

rintasoljesta soranko,

sorangosta sormikinnas,

sormikinttaasta kiranko,

kirangosta kirjanmerkki,

kirjanmerkistä meteli,

metelistä meidän herra,

meidän herrasta hepukka,

hepukasta heinäkenkä..."

Jatkoin haastatteluita puoleen päivään saakka. Iltapäivällä (10.6.) otin suunnaksi Kemijärven Kaupungin. Kuljen linja-autolla. Misin kohdalla tuli vettä kuin aisaa. Kemijärven Kaupungilta kävellen Halosenrantaan. "

------------------------

11.6.2015 - 

"Tein haastattelumatkan Levärannalle: 
T. Kyyhkynen esitteli minulle vuonna 1953 tai 1954 löytämäänsä kiviesinettä. Kivi oli löytynyt ojankaivuun yhteydessä syvältä maannokselta. Joki-varteen on löytöpaikalta matkaa arviolta 100-150 metriä. Kiven keskelle on hiottu reikä, kivi on kämmenen mallinen, mitat ylhäällä.  Näytin kiveä myöhemmin eräälle geologille: Kivi on haurasta lajia, eikä se siten soveltuisi lyömäaseiden tekoon. Kenties kivi on toiminut kalaverkon painona.


Kuva I: Omakätinen piirros kiviesineestä, -  päiväkirjasta.

Haastattelin useampia paikallisia, keskityin nyt asutushistorian selvittämiseen. Paikalliset kertoivat tänne muuttaneesta Granroth sukuisesta miehestä. Tila, mihin Granroth asettui, on vielä tätä nykyäkin nimeltään "Ransukka". Otin puheeksi myös Halosen Paavalin tarinat, sekä uskomusperinteet.

Miltei jokainen perhe Levärannalla ahersi toimeliaana käsillään olleen perunan-istutuksen parissa. 

Kuva II: Kyyhkysen vanha isäntä perheineen perunan laitossa,  11.6.2015 Leväranta.

Lähdin pikku hiljaa polkemaan Tohmoa kohti. Piipahdin vielä Väisästen talossa, jossa talon vanha isäntä kertoi minulle kotikylänsä vaiheita ja muistutteli muutamien vanhojen rekilaulujen alkuja: mm. Oinaanrannasta kertonut laulu alkoi seuraavalla tavalla:

— "Oinahanrannalta, 
riettahanperällä..."

Poikkesin paluumatkalla Ylijärven Kasurisen talossa, - talon emännän kanssa puhe talon asutushistoriasta. 
Matka jatkui Kemijärven Kirkonkylään ja edelleen sillan yli Isollekylälle. Isollakylällä haastattelin ensimmäisenä eräitä perunanistuttajia, ja erästä Imposen isäntää, joka tarinoi minulle kaikenlaista liki tunnin ajan. Otimme puheeksi myös erään tunnetun Kemijärven legendan, Ultin-Pekan, (Pekka Ultriikinpoika Soppelan), jämeräluonteisen Soppelalaisen poromiehen, josta on liikkeellä mitä hauskimpia tarinoita. Oli puhetta myös Pessin-Santerista, kulkumiehestä, joka liikkui täällä päin elatuksen perässä 1930-luvulla. Pessin-Santeria pidettiin vähän velhona, Sipovaarassakin hän oli kulkenut noidankyydillä sanireessä istuen, eikä siihen mitään vetojuhtia oltu tarvittu. Hän on ilmeisesti ollut myös melko "turjakkeen näköinen", koska hänestä liikkuu Itä-Lapissa seuraava sanonta:

"Hassi (=tukka) kuin Pessin-Santerilla"

Kuva III: tuolloinen kulkupeli Isollakylällä.

Jatkoin nyt matkaa yhä edemmäs. Sain kuulla, että sodankäynyt Lahtelan isäntä olisi yksiä vanhimpia ja terävimpiä ukkoja koko Isollakylällä. Läksin siis kiireesti Lahtelaan. Saavun pyörälläni Lahtelan pihaan, ja olen astumassa pirttiin - kunnes kuulen ääntä liiterin takaa. Siellä tuo tervaskanto ukko onkin, rantteella halon teossa, saunapuita halkomassa. Terhakkaasti kirves vielä käy tuon 91 vuotiaan, säpsäkän ukon tempomana, niin että sälöt vain lentelevät, ja raskaan lastin, kottikärryllisen halkoja ukko vielä itse tempoo pirttiinsä, - ei näytä ikä painavan vanhaa työmiestä. Kutsuu ukko sitten minut pirttiinsä, missä minua tervehtii vielä vanhan isännän poika, hyvä tietomies hänkin. Poika ehdottaa isälleen sitä ja sitä hyvää tarinaa, ja niin isäukko sen ilomielin juurta jaksaen lovastaa (=kertoo), lovasti tarinoita niin Kumpulan Susannasta, kuin Pikku-Huotarista, samoin Kuneliuksesta ja Sukka-Tampiosta. Väliin hän kertoi vanhoja uskomusperinteitä ja väliin muistoja sodanjälkeisestä ajasta. Ultin-Pekankin oli Lahtelan ukko tuntenut henkilökohtaisesti:

Kuva IV: Lahtelan vanha isäntä rantteella, 11.6.2015 Isokylä.

------------------------------------

xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

------------------------------------

OTE ÄÄNITTEESTÄ LAHTELASSA,  - PUHE ULTIN-PEKASTA: 

>> ... Kuuluisa Soppelan Ulti oli Pekan isä, hän oli kans' ollu semmonen iso... - että palijon poroja oli ja sitten nuita... hevosia... ori-hevosia kuohitti sitte... hehe... se Ulti, se oli sen Pekan isä.

Mihin aikaan? Ei ole enää sinun aikaan eläny?

On, on se! Se on kuollu sitten (vasta) sotien jäläkiin, mitä lie 40-luvun lopulla kuollu se Ulti...

Ja sillähän oli Ultillahan oli niitä... kuinka monta poikaa ja on sillä ollu tyttäriäki, mutta poikia enimmäkseen.

Jooh.. siitä Pekasta puheen ollen niin se... savotalla oltiin tuolla Martinkylän lähistöllä, sen Suoltijoen savotalla. Hjahhah... siinähän sitten oli nuita nuoria miehiä kans... Posiolta asti niitä nuoria miehiä... hehheh se... Suunnittelit nuoret miehet sillon siinä lavitsalla illalla, että semmonehan se pitäs kone olla, että se kaatas, karsis ja katkos... ja Pekka kuunteli siinä vähän matkan päässä sitä lavitsaa siinä seisaaltaan ja sano että... rintaa hakkas sormillaan, ja sano että: 

- "Tässähän se on semmonen kone! Se kaataa, karsii ja katkoo ja illalla pyytää vielä kalaa!" Hahhah hah... Monitoimikone. Joo se oli semmone... semmonen poika... 

Ja Pekkaku tuota tuli sieltä iltapäivällä, toiset tuli siinä kolomen ja nelijän maissa ko oli lyhyempiä päiviä, seittemän ja kaheksan aikana lähettiin aamulla, mettään siltä kämpältä, se oli kämppämajotus ja hyvät kokit sielä, mettähallituksen savotta... No nii ja... Ja Pekallahan oli semmonen tapa että se ei viilannut koskaan, ko ne oli pokasahat sillon ja justeerit, niin se ei koskaan terottanu sahaa. Se veti sitä ahinkoa, sehän saha rupiaa ahistamaan ku se ei pysty siihen, mutta se veti sitä ahinkoa, ja se oli aina niin uupunut sillon ku se tuli sieltä mettästä siihen kämpälle, niin se rojahti siihen peskalle, - makuupeska oli semmonen, laverit oli - niin se rojahti siihen ja nykäsi siinä unet, niin meni tunti toista, ennenko se virkos siitä kahavia juomaan ja syömään. Me olimma jo ajat sitten syöneet ja olleet siinä, mutta Pekalla se väsymys tuli sillon vanhana, sokeritauti oli Pekalla, - myöhemmin alako, oikein puhkes ja varmaan jo sillon ku oli niin väsynyt, olihan se vähän yli kuuenkymmenen se oli sillon.. hjoo... että kyllä se rupes jo ikäki painaa. Ja sitten se tuota siinä muisteli mulle sitten se, Nikulassin Vilho, - niitä kylän miehiä, se on kuollu jo aikaa sitten, "Vilukka", minua vähä nuorempi -, niin se kerto että het olivat Pekan kanssa samalla savotalla kaatohommissa, niin se oli ilta sitten jo käsillä että lähetään kohta kämpille, ja Pekka hihtää siitä hänen palstan vierestä, aivan muutaman metrin päästä, ja hän karju sitten että: puu ei lähe kaatumaan, tämä alakaa olla poikki, mutta se ei lähe kaatumaan, ja ei jätetä yöksi tätä huojumaan tänne, jos joku sattuu liikkumaan! Eii... Pekka ku puotteli menemään kämppää kohti ja semmosta vauhtia suksilla ja hah ha... Ja sitten ku hän meni kämpälle, jäläkiin perässä sitten, niin (kysyi): mikset tullu auttamaan ja minä huusin sinua sinne? Ei se sano, että: En oo kuullu! En ole kuullu! No toinen, että minähän huutelin sulle vielä perähän, että tulla, mutta et sinä, sinä vasiten teit sen ettet tullu avuksi, (mutta sanoi vain, että): En oo kuullu! 

Se meni sillä kertaa niin heh heh. 

Ja sitte yksi juttu Pekasta, se oli ollu taas pöllin, pukin sahauksessa, niin mittamiehet kun kävi lanssissa mitassa, ja ne oli kuullehet sitten, että Pekalta oli se isoin puu - oli tuota raakattu, että siinä oli muka ollu sitä lahoa ja muuta, niin se oli se, tullu se, niinku mettän hiihtäjä, se oli tarkkaillut hakkuujäläkiä, niin se oli tullu sinne tulipuille ja ne oli ollu siinä... kaatunut puu oli siinä, juurakka näin ylähällä, tuulenkaato puu, ja sen vieressä oli olleet tulet ja se oli tuota istunut siinä lähempänä sitä puun juurakkaa, siinä rungolla istu ja Pekka oli kyhynänny ittensä siihen viereen ja oli sanonu ensin että: Miksi sinä tuota raakasit sen isoimman puun? No se (mittamies) oli löytänyt muka vikoja siitä ja, niin se ei ku (Pekka) oli pukannu ja pukannu ja se oli lopussa ruvennu ahistamaan sitten (mittamiestä) sitä juurakkaa vasten ja niin pannu piukkahan ja (sanonut) että: palautakko sinä sen puun lukuhun? Joo! Kyllä minä palautan sen.. hahhah hah, se oli ahistannu sen siihen puunjuuren väliin hah hah...

Ja sitten se oli yhessä savotassa se oli Pekka teheny kaks'metrisiä, niitä sulfaattipuita, niitä paperipuita, no ne oli moittinehet ne mittamiehet, että teet epämittasia, - toiset on päälle kaks'metriä ja toiset on alle. (Pekka että:) Joo, mutta keskimitta on kaks'metriä! Hah... hah. Ei se ollu käyttänny mittakeppiä, vaikka se ruukattiin mitata, piti olla suunnilleen se kaks'metriä, mutta Pekalla oli heitelly kovasti ... heh ...

Sitten se oli aikoinaan, nuorempana, niin se oli Lahtelan Heikki, - se oli minun eno - , niin se oli sanonut Pekalle tuolla ko oli kulukeneet tuolla keskustalla, kylissä niin ja nähänyt Pekkaa niin Pekalle sanonut sitten että tulisit sitte, että siellois hällä  jaaralammas, että se joutas teurastaa siitä, se jaara pois ni ... (Pekka:) Joo joo, minä tulen! ja uule se itte sitten Soppelasta hiihtamalla, tuolta kun tullaan Soppelasta nuin ja navetat olleet tässä sivussa näin, - se oli menny suoraan navettaan aamulla ja ottanu sen jaaran, ja oikea lammas oli sattunu, ei tarvinu isännältäkään kysyä että, ei Heikki oli että oikean lampaan nä otit, (Pekka): No jaaranhan minä!"

Mutta sittenhän se oli Pekka souellu tuolta saaresta, omin lupinensa, - ne ruukas ennen varastaa lampaita, isot katraat sieltä täältä -, ja uiton miehet olleet siinä lähellä sitten ja pekka värkänny siinä omia aikojaan ja se oli pässin sieltä ottanu ja sitonu sen tuota veneen perähän kiini, istuullehen, narulla, ja sitten lähtenyt soutamaan Soppelaa kohti ja... tuolta saaresta, ja sehän tietenki päkisi se lammas, niin se oli vain soutanut ja sanonu. että:

-  Perkelettäkö päkiset, piä perää! 

Hah hah, ja uiton miehet kuunnelleet hah hah... Kyllähän oli ja sitten sitä rankastiin, niin Pekkaa, ollu oikeuvessa, se omisti poroja, mutta teki vallattomia, niin se joutu... menetti poronsa, eikä hyväksytty enää poromieheksi, ku se ei ollu niinku tavalliset ihimiset, nouattaa lakia ja asetuksia, ei piä merkitä väärille merkille...

Se oli Pekalla semmonen se pukeutuminen - se oli aina se samanlainen, sill'oli semmoset sarkahousut ja saappaat sitten ja sitten semmonen talavipusero, niinku ennen piettiin, napit oli eessä ja tuppivyö, niin lauhempi ku ilima tuli tuolla kylällä, niin se pisti ne työkinttaat, vanttuut sinne vyön alle, siinä se oli, eikä se tällänny kummemmasti, ja talavilakki, läpät jokka sivulla laskeutu, sill'oli aina eessäpäin se läppä ja siitä se reuhautti, ja se oli aina sillä ottalla se lakki samassa asennossa, siitä oli hyvä ottaa ja hurahuttaa se pois siittä hah hah.

Minkä näkönen ukko se muuten oli?

Ei se ... mitenkään pahan näkönen, mutta se oli vartaloltaan, - sill'oli erittäin pitkä selekä, se oli voimamies, ja sitten jalat lyhyenlaiset, se oli vähän niinku karhun mallinen, mutta tuota, se oli voimakas ja ... muisteli Soppelassa Kaisanlahen tuo... Eemeli muisteli, että se oli tuossa ollu ... vanha savotta tuossa Lautavaarassa ennen sotia, ja niin se oli ottannut urkon siitä kun oli ajanehet kämppäpuiksi nuita rankoja hevosella, talaveksi niitä siitä, että ne piti katkoa sitten määrätyn mittaseksi, niin sano että: seku houkka veti päivässä niitä parahilleen vahvoja, sano että kaheksan vanhanaikasta syltää (1.80 m) niitä nelijäkymmentä senttisiä halakoja siihen kämppään siihen kamiinaan, nelijänkymmenen senttistä halakoa siihen kamiinaan. Se ei monella tapahu, mutta se teki päivässä sen määrän, - semmonen kauhia voimistaan. Ja sano että se oli laittanu uuen sahanterän sillon, niin sano, että siinä kämpän pihalla rangasta teki kaheksan vanhankansan syltää.>> 

Toista tuntia tarinoituaan oli jo ukon palattava työhommiin. Minäkin lähdin paluumatkalle kohti Halosenrantaa. Haastattelin Isollakylällä vielä muuatta vanhaa pariskuntaa.

------------------------------------
xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx
------------------------------------

 12-14.6.2015 kuluivat Kemijärven Halosenrannalla, 15-17.6 kuluivat taas Rovaniemellä.

------------------------

18-23.6.2015 -

"18.6 - Matkalla Sallaan. Istun linja-autossa, välistä on satanut vettä, välistä taas puolipilvistä. Sallan kirkonkylästä jatkan matkaani Saijalle. Illalla Saijan kylässä. 19.6 - metallinetsintää Saijalla. 20.6 - Sallan Saijalla, juhannuksen viettoa. Grillailtiin, raatailtiin, heiteltiin tikkaa ja käytiin pururadalla hölkkäämässä. Kävin pariin otteeseen myös maata penkomassa. Mitään suurempaa ei löytynyt, mutta aina sieltä mullasta joku 1960-luvun penni pöyrähti esiin. Vierailulla Leanterin paikassa, kävin myös Saarivaaran tilalla.  

Kuva V: Saarivaaran tilan pihalla makaava merkkikivi, johon kaiverrettu: 1889 JPO.

21.6 -  H. Saariniemen, Saijan vanhan tietomiehen luona, joka kuuluu niihin parhaimpiin muistajiin ja tarinankertojiin, jotka tunnen. Haastattelin häntä tällä kertaa liki kaksi tuntia. Puheenaiheina tilahistoriikki, Tenniläisen ukko, Kesälahden Olli, uskomusperinteet yms. Illalla väen pois-lähtiessä takaisin Rovaniemelle, suuntasin oman matkani Särkelän kylään. Sain täältä joukon uusia tarinoita ja loruja.  Huomioitavaa: Miltei kaikki vanhemmat särkeläläiset tunsivat vuosisatojen takaiset tarinat Korjan noidasta – Nyt minulla on näistä tarinoista olemassa viisi toisintoa. Yhteensä kuudessa talossa poikettuani jatkoin matkaani jalan Kotalaan ja aina Kelloselkään, mistä sain illalla kyydin Sallan kirkonkylälle. Kirkonkylällä yövyin isäni lapsuusystävän luona. 

Maanantai 22.6 kului haastatteluissa Sallan Terveyskeskuksessa. Jututin yhtä vanhaa Saijalaista tietomuoria. Hän tarinoi minulle yli tunnin ajan. Iltapäivällä linja-autossa Rovaniemelle. 

22-23.6 - Jokohan se kesä saapuu näillekin leveysasteille? Mittari näyttää 21 °C. Eilettäin ilma oli vieläkin lämpimämpi. Tänään aurinko ei ole näyttäytynyt, sillä se on pysynyt vankan pilvikerroksen takana."

------------------------

24.6.2015 -

"Haastattelemassa Rovaniemen Sampokeskuksessa - Saaliina sekalaisia ja hajanaisia sananparsia ja lyhyitä runoja,  osassa kirjallisia vaikutteita, ellei kertojan kokonaan itse kehittelemiä mukaelmia. Haastattelin myös erästä 70 vuotiasta miestä Sampoaukiolla. - Hän kertoi muutamia huvittavia sota-ajan ja jälleenrakennusajan kommelluksia. 

Iltapäivällä tapasin kaksi vanhempaa Rovaniemen syntyistä naista, jotka osasivat vanhat loruja erinomaisesti. Ensiksi he lauloivat minulle toisinnon "Oli ennen Onnimanni" -runoa:

— "Oli ennen Onnimanni,

Onnimannista matikka,

matikasta maitopyörä,

maitopyörästä pytikkä,

pytikästä pöytäristi,

pöytärististä ripukka,

ripukasta rintasolki,

rintasoljesta sopukka,

sopukasta Suomen kirkko,

Suomen kirkosta kipinä,

kipinästä kirjanmerkki,

kirjanmerkistä meteli,

metelistä meidän herra,

meidän herrasta hepukka,  (alleviivatut epäselviä: epäselvä muistiinpano)

hepukasta heinäkelkka,

heinäkelkasta kekäle,

kekäleestä kenkäraaja,

kenkäraajasta rapukka,

rapukasta raijan haara,

raijan haarasta hapukka,

hapukasta hangon varsi,

hangon varresta vatukka,

vatukasta vallesmanni,

vallesmannista matikka...

( - runo lähtee alusta).

Lukivat naiset sitten pätkän myös "Kiis kiis kippurahäntä" - lorua, jonka loppuun on  ilmeisesti sekoittunut pätkä jotain muuta lorua:

— "Kiis kiis kippurahäntä,

huomenna mennään Lappeenrantaan,

mitä siellä tekemähän?

Kissan poikia pesemään.

Mitkä niitten nimet on?

Yks' on yrtti, toin' on Tortti,

kolmas konin käpälä,

neljäs Nerkko niemen päästä,

viijes Vinnyrin tapani..."

Ja tässä vielä muita heiltä ylös-kirjoitettuja loruja:

— "Piis piis pikkuista lasta,

lapsen pää on taikinasta,

silmät sijan lihasta,

korvat konin luista..."

— "Aa tuuti lasta,

kissa tuli vastaan,

kissa se hyppäsi kiikun päälle,

ja kiikutteli lasta."

— "Kello yks', keitto kyps',

kello kaks', kanan laps',

kello kolme, konin polvi,

kello neljä, neulansilmä,

kello viis', Viipuriis,

kello kuus', kukko huus',

kello seittemän, emäntä keittämään,

kello kaheksan, kapusta käteen,

kello yheksän, ympäri pöytää,

kello kymmenen, kynnet ristiin,

kello yksitoista, (yksinänsä ?),

kello kaksitoista, kaikki lapset koossa.

------------------------

25-29.6.2015 -

25.6 - Sain ajokortin. Lähdin samalta istumalta Sallaan, kävin illalla Käylässä.

26.6 - Aholanvaarassa.

27.6 - Sallan Salmivaarassa Kivelän vanhaa isäntää haastattelemassa. Puheena vanhat lorut, sanonnat ja kulkukauppiaat ym.

Kuva VI: Haapavaaran aidalla, 28.6.2015.

28.6 - Wilmankairan Haapavaarassa vasan merkkauksissa. Kun vain töiltä joudin, koitin haastatella vanhempia poromiehiä. Eräs Hautakylän (oik. Hautajärven) poromies kertoi seuraavan sanonnan, mutta sen merkitystä hän ei tuntenut: "Tuo kirvestä, kärppää on närreissä" 

29.6 - Leusjärvellä. Utelin vanhoja sanontoja ja loruja. Sain talteen myös muutamia tarinoita ja vitsejä.  Muisteli talon vanha emäntä myös Paran loitsun sanoja:

— "Synny Para, Synny Para,

eikö se Para synnykkään..."

Muisteli emäntä myös erästä ukkosella hoettua lorua jonka alku kuului näin:

— "Ukkosenilimalla,

kuusenperseessä..."

Kuva VII: Lainehtivaa Leusjärveä, 29.6.2015.

------------------------

—  Tässä siis viime kesäkuun kulku suoraan päiväkirjasta lainattuna. Heinäkuun haastattelut, erämaaretket ja lomareissut Pohjois-Norjan puolella kirjoitan puhtaaksi lähiaikoina, todennäköisesti ensi viikon alussa. 

Palataan sitten asiaan. 

Hyviä lukuhetkiä!

Terv.

Niko Rytilahti.