Tervehdys!
------------------------
9.6.2015 -
Tapasin myös ennestään tutun kemijärveläisen miehen, joka hänkin luki minulle uusia loruja, muun muassa vanhan suomalaisen kalaloitsun. Sitä olivat lukeneet Kemijärven vanhat kalamiehet verkkojen kokukerralla:
— Anna Antti ahvenia,
Pekka pieniä kaloja,
Heikki hevosen kokosia,
Jussi vielä julumempia!
Korviini kantautui myös joukko härskimpiä lauluja ja sananparsia. Olen toki taltioinut myös tällaiset värssyt, mutta niiden esittäminen blogissa on tuntunut vastenmieliseltä, enkä sillä ole niitä ennestään esittänyt. Seuraavaa Kemijärvellä laulettua roisia kalevalamittaista runoa ukot kutsuivat "paimenpoikien lauluksi." Laululle löytyy toisintoja ainakin C. A. Gottlundin ja Elias Lönnrotin kokoelmista:
— Piika juoksi pitkin suota,
minä juoksin poikki suota,
piika pitkin mättähälle,
minä pitkin piian päälle,
näpit sattui nännin päälle,
käjet housuhin valahti,
tulin aikasten isäksi,
nuorena naisten naurattajaksi.
Sain kirjoille myös muutaman hyvän vitsin ja pari pilkallista sananpartta "hoon päälle puhumisesta:"
— "Pannaan kinthaat käthen ja lähethän Sonkhaan tai jomphan kumphan Namphaan."
— "Eihän kukhan ole koskhan sanonukhan että pelholainen joka paikhan hoota laithas!"
------------------------
10.6.2015 -
"Pistäydyin Rautiosaaren vanhainkodissa, jututin neljää ikämummoa. Eräs paljasjalkainen eli syntyperäinen rautiosaarelainen tarinoi minulle kotisaarensa "Totonkankaasta", missä hänen kuulemansa mukaan oli pidetty "tottoa", suurta varoitukseen käytettyä merkkitulta "Isonvihan aikana". Hän oli kuullut vanhojen puhuneen myös kadonneista "Jatuleista" jotka olivat mummon kuulemansa mukaan olleet "sellaista piilokansaa, sekä suurikokoista väkeä". Luki mummo myös pitkän pätkän "Oli ennen Onnimanni" runon toisintoa, jota hänen mukaan vanhat ennen kovasti "laulaa löpöthivät":
— "Oli ennen Onnimanni,
onninmannista matikka,
matikasta maijan pyörä,
maijan pyörästä pytinki,
pytingistä pöytäristi,
pöytärististä rimanko,
rimangosta rintasolki,
rintasoljesta soranko,
sorangosta sormikinnas,
sormikinttaasta kiranko,
kirangosta kirjanmerkki,
kirjanmerkistä meteli,
metelistä meidän herra,
meidän herrasta hepukka,
hepukasta heinäkenkä..."
Jatkoin haastatteluita puoleen päivään saakka. Iltapäivällä (10.6.) otin suunnaksi Kemijärven Kaupungin. Kuljen linja-autolla. Misin kohdalla tuli vettä kuin aisaa. Kemijärven Kaupungilta kävellen Halosenrantaan. "
------------------------
11.6.2015 -
"Tein haastattelumatkan Levärannalle:
T. Kyyhkynen esitteli minulle vuonna 1953 tai 1954 löytämäänsä kiviesinettä. Kivi oli löytynyt ojankaivuun yhteydessä syvältä maannokselta. Joki-varteen on löytöpaikalta matkaa arviolta 100-150 metriä. Kiven keskelle on hiottu reikä, kivi on kämmenen mallinen, mitat ylhäällä. Näytin kiveä myöhemmin eräälle geologille: Kivi on haurasta lajia, eikä se siten soveltuisi lyömäaseiden tekoon. Kenties kivi on toiminut kalaverkon painona.
Kuva I: Omakätinen piirros kiviesineestä, - päiväkirjasta.
Haastattelin useampia paikallisia, keskityin nyt asutushistorian selvittämiseen. Paikalliset kertoivat tänne muuttaneesta Granroth sukuisesta miehestä. Tila, mihin Granroth asettui, on vielä tätä nykyäkin nimeltään "Ransukka". Otin puheeksi myös Halosen Paavalin tarinat, sekä uskomusperinteet.
Miltei jokainen perhe Levärannalla ahersi toimeliaana käsillään olleen perunan-istutuksen parissa.
Kuva II: Kyyhkysen vanha isäntä perheineen perunan laitossa, 11.6.2015 Leväranta.
Lähdin pikku hiljaa polkemaan Tohmoa kohti. Piipahdin vielä Väisästen talossa, jossa talon vanha isäntä kertoi minulle kotikylänsä vaiheita ja muistutteli muutamien vanhojen rekilaulujen alkuja: mm. Oinaanrannasta kertonut laulu alkoi seuraavalla tavalla:
— "Oinahanrannalta,
riettahanperällä..."
Poikkesin paluumatkalla Ylijärven Kasurisen talossa, - talon emännän kanssa puhe talon asutushistoriasta. Matka jatkui Kemijärven Kirkonkylään ja edelleen sillan yli Isollekylälle. Isollakylällä haastattelin ensimmäisenä eräitä perunanistuttajia, ja erästä Imposen isäntää, joka tarinoi minulle kaikenlaista liki tunnin ajan. Otimme puheeksi myös erään tunnetun Kemijärven legendan, Ultin-Pekan, (Pekka Ultriikinpoika Soppelan), jämeräluonteisen Soppelalaisen poromiehen, josta on liikkeellä mitä hauskimpia tarinoita. Oli puhetta myös Pessin-Santerista, kulkumiehestä, joka liikkui täällä päin elatuksen perässä 1930-luvulla. Pessin-Santeria pidettiin vähän velhona, Sipovaarassakin hän oli kulkenut noidankyydillä sanireessä istuen, eikä siihen mitään vetojuhtia oltu tarvittu. Hän on ilmeisesti ollut myös melko "turjakkeen näköinen", koska hänestä liikkuu Itä-Lapissa seuraava sanonta:
"Hassi (=tukka) kuin Pessin-Santerilla"
Kuva III: tuolloinen kulkupeli Isollakylällä.
Jatkoin nyt matkaa yhä edemmäs. Sain kuulla, että sodankäynyt Lahtelan isäntä olisi yksiä vanhimpia ja terävimpiä ukkoja koko Isollakylällä. Läksin siis kiireesti Lahtelaan. Saavun pyörälläni Lahtelan pihaan, ja olen astumassa pirttiin - kunnes kuulen ääntä liiterin takaa. Siellä tuo tervaskanto ukko onkin, rantteella halon teossa, saunapuita halkomassa. Terhakkaasti kirves vielä käy tuon 91 vuotiaan, säpsäkän ukon tempomana, niin että sälöt vain lentelevät, ja raskaan lastin, kottikärryllisen halkoja ukko vielä itse tempoo pirttiinsä, - ei näytä ikä painavan vanhaa työmiestä. Kutsuu ukko sitten minut pirttiinsä, missä minua tervehtii vielä vanhan isännän poika, hyvä tietomies hänkin. Poika ehdottaa isälleen sitä ja sitä hyvää tarinaa, ja niin isäukko sen ilomielin juurta jaksaen lovastaa (=kertoo), lovasti tarinoita niin Kumpulan Susannasta, kuin Pikku-Huotarista, samoin Kuneliuksesta ja Sukka-Tampiosta. Väliin hän kertoi vanhoja uskomusperinteitä ja väliin muistoja sodanjälkeisestä ajasta. Ultin-Pekankin oli Lahtelan ukko tuntenut henkilökohtaisesti:
Kuva IV: Lahtelan vanha isäntä rantteella, 11.6.2015 Isokylä.
------------------------------------
xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx
------------------------------------
OTE ÄÄNITTEESTÄ LAHTELASSA, - PUHE ULTIN-PEKASTA:
>> ... Kuuluisa Soppelan Ulti oli Pekan isä, hän oli kans' ollu semmonen iso... - että palijon poroja oli ja sitten nuita... hevosia... ori-hevosia kuohitti sitte... hehe... se Ulti, se oli sen Pekan isä.
Mihin aikaan? Ei ole enää sinun aikaan eläny?
On, on se! Se on kuollu sitten (vasta) sotien jäläkiin, mitä lie 40-luvun lopulla kuollu se Ulti...
Ja sillähän oli Ultillahan oli niitä... kuinka monta poikaa ja on sillä ollu tyttäriäki, mutta poikia enimmäkseen.
Jooh.. siitä Pekasta puheen ollen niin se... savotalla oltiin tuolla Martinkylän lähistöllä, sen Suoltijoen savotalla. Hjahhah... siinähän sitten oli nuita nuoria miehiä kans... Posiolta asti niitä nuoria miehiä... hehheh se... Suunnittelit nuoret miehet sillon siinä lavitsalla illalla, että semmonehan se pitäs kone olla, että se kaatas, karsis ja katkos... ja Pekka kuunteli siinä vähän matkan päässä sitä lavitsaa siinä seisaaltaan ja sano että... rintaa hakkas sormillaan, ja sano että:
- "Tässähän se on semmonen kone! Se kaataa, karsii ja katkoo ja illalla pyytää vielä kalaa!" Hahhah hah... Monitoimikone. Joo se oli semmone... semmonen poika...
Ja Pekkaku tuota tuli sieltä iltapäivällä, toiset tuli siinä kolomen ja nelijän maissa ko oli lyhyempiä päiviä, seittemän ja kaheksan aikana lähettiin aamulla, mettään siltä kämpältä, se oli kämppämajotus ja hyvät kokit sielä, mettähallituksen savotta... No nii ja... Ja Pekallahan oli semmonen tapa että se ei viilannut koskaan, ko ne oli pokasahat sillon ja justeerit, niin se ei koskaan terottanu sahaa. Se veti sitä ahinkoa, sehän saha rupiaa ahistamaan ku se ei pysty siihen, mutta se veti sitä ahinkoa, ja se oli aina niin uupunut sillon ku se tuli sieltä mettästä siihen kämpälle, niin se rojahti siihen peskalle, - makuupeska oli semmonen, laverit oli - niin se rojahti siihen ja nykäsi siinä unet, niin meni tunti toista, ennenko se virkos siitä kahavia juomaan ja syömään. Me olimma jo ajat sitten syöneet ja olleet siinä, mutta Pekalla se väsymys tuli sillon vanhana, sokeritauti oli Pekalla, - myöhemmin alako, oikein puhkes ja varmaan jo sillon ku oli niin väsynyt, olihan se vähän yli kuuenkymmenen se oli sillon.. hjoo... että kyllä se rupes jo ikäki painaa. Ja sitten se tuota siinä muisteli mulle sitten se, Nikulassin Vilho, - niitä kylän miehiä, se on kuollu jo aikaa sitten, "Vilukka", minua vähä nuorempi -, niin se kerto että het olivat Pekan kanssa samalla savotalla kaatohommissa, niin se oli ilta sitten jo käsillä että lähetään kohta kämpille, ja Pekka hihtää siitä hänen palstan vierestä, aivan muutaman metrin päästä, ja hän karju sitten että: puu ei lähe kaatumaan, tämä alakaa olla poikki, mutta se ei lähe kaatumaan, ja ei jätetä yöksi tätä huojumaan tänne, jos joku sattuu liikkumaan! Eii... Pekka ku puotteli menemään kämppää kohti ja semmosta vauhtia suksilla ja hah ha... Ja sitten ku hän meni kämpälle, jäläkiin perässä sitten, niin (kysyi): mikset tullu auttamaan ja minä huusin sinua sinne? Ei se sano, että: En oo kuullu! En ole kuullu! No toinen, että minähän huutelin sulle vielä perähän, että tulla, mutta et sinä, sinä vasiten teit sen ettet tullu avuksi, (mutta sanoi vain, että): En oo kuullu!
Se meni sillä kertaa niin heh heh.
Ja sitte yksi juttu Pekasta, se oli ollu taas pöllin, pukin sahauksessa, niin mittamiehet kun kävi lanssissa mitassa, ja ne oli kuullehet sitten, että Pekalta oli se isoin puu - oli tuota raakattu, että siinä oli muka ollu sitä lahoa ja muuta, niin se oli se, tullu se, niinku mettän hiihtäjä, se oli tarkkaillut hakkuujäläkiä, niin se oli tullu sinne tulipuille ja ne oli ollu siinä... kaatunut puu oli siinä, juurakka näin ylähällä, tuulenkaato puu, ja sen vieressä oli olleet tulet ja se oli tuota istunut siinä lähempänä sitä puun juurakkaa, siinä rungolla istu ja Pekka oli kyhynänny ittensä siihen viereen ja oli sanonu ensin että: Miksi sinä tuota raakasit sen isoimman puun? No se (mittamies) oli löytänyt muka vikoja siitä ja, niin se ei ku (Pekka) oli pukannu ja pukannu ja se oli lopussa ruvennu ahistamaan sitten (mittamiestä) sitä juurakkaa vasten ja niin pannu piukkahan ja (sanonut) että: palautakko sinä sen puun lukuhun? Joo! Kyllä minä palautan sen.. hahhah hah, se oli ahistannu sen siihen puunjuuren väliin hah hah...
Ja sitten se oli yhessä savotassa se oli Pekka teheny kaks'metrisiä, niitä sulfaattipuita, niitä paperipuita, no ne oli moittinehet ne mittamiehet, että teet epämittasia, - toiset on päälle kaks'metriä ja toiset on alle. (Pekka että:) Joo, mutta keskimitta on kaks'metriä! Hah... hah. Ei se ollu käyttänny mittakeppiä, vaikka se ruukattiin mitata, piti olla suunnilleen se kaks'metriä, mutta Pekalla oli heitelly kovasti ... heh ...
Sitten se oli aikoinaan, nuorempana, niin se oli Lahtelan Heikki, - se oli minun eno - , niin se oli sanonut Pekalle tuolla ko oli kulukeneet tuolla keskustalla, kylissä niin ja nähänyt Pekkaa niin Pekalle sanonut sitten että tulisit sitte, että siellois hällä jaaralammas, että se joutas teurastaa siitä, se jaara pois ni ... (Pekka:) Joo joo, minä tulen! ja uule se itte sitten Soppelasta hiihtamalla, tuolta kun tullaan Soppelasta nuin ja navetat olleet tässä sivussa näin, - se oli menny suoraan navettaan aamulla ja ottanu sen jaaran, ja oikea lammas oli sattunu, ei tarvinu isännältäkään kysyä että, ei Heikki oli että oikean lampaan nä otit, (Pekka): No jaaranhan minä!"
Mutta sittenhän se oli Pekka souellu tuolta saaresta, omin lupinensa, - ne ruukas ennen varastaa lampaita, isot katraat sieltä täältä -, ja uiton miehet olleet siinä lähellä sitten ja pekka värkänny siinä omia aikojaan ja se oli pässin sieltä ottanu ja sitonu sen tuota veneen perähän kiini, istuullehen, narulla, ja sitten lähtenyt soutamaan Soppelaa kohti ja... tuolta saaresta, ja sehän tietenki päkisi se lammas, niin se oli vain soutanut ja sanonu. että:
- Perkelettäkö päkiset, piä perää!
Hah hah, ja uiton miehet kuunnelleet hah hah... Kyllähän oli ja sitten sitä rankastiin, niin Pekkaa, ollu oikeuvessa, se omisti poroja, mutta teki vallattomia, niin se joutu... menetti poronsa, eikä hyväksytty enää poromieheksi, ku se ei ollu niinku tavalliset ihimiset, nouattaa lakia ja asetuksia, ei piä merkitä väärille merkille...
Se oli Pekalla semmonen se pukeutuminen - se oli aina se samanlainen, sill'oli semmoset sarkahousut ja saappaat sitten ja sitten semmonen talavipusero, niinku ennen piettiin, napit oli eessä ja tuppivyö, niin lauhempi ku ilima tuli tuolla kylällä, niin se pisti ne työkinttaat, vanttuut sinne vyön alle, siinä se oli, eikä se tällänny kummemmasti, ja talavilakki, läpät jokka sivulla laskeutu, sill'oli aina eessäpäin se läppä ja siitä se reuhautti, ja se oli aina sillä ottalla se lakki samassa asennossa, siitä oli hyvä ottaa ja hurahuttaa se pois siittä hah hah.
Minkä näkönen ukko se muuten oli?
Ei se ... mitenkään pahan näkönen, mutta se oli vartaloltaan, - sill'oli erittäin pitkä selekä, se oli voimamies, ja sitten jalat lyhyenlaiset, se oli vähän niinku karhun mallinen, mutta tuota, se oli voimakas ja ... muisteli Soppelassa Kaisanlahen tuo... Eemeli muisteli, että se oli tuossa ollu ... vanha savotta tuossa Lautavaarassa ennen sotia, ja niin se oli ottannut urkon siitä kun oli ajanehet kämppäpuiksi nuita rankoja hevosella, talaveksi niitä siitä, että ne piti katkoa sitten määrätyn mittaseksi, niin sano että: seku houkka veti päivässä niitä parahilleen vahvoja, sano että kaheksan vanhanaikasta syltää (1.80 m) niitä nelijäkymmentä senttisiä halakoja siihen kämppään siihen kamiinaan, nelijänkymmenen senttistä halakoa siihen kamiinaan. Se ei monella tapahu, mutta se teki päivässä sen määrän, - semmonen kauhia voimistaan. Ja sano että se oli laittanu uuen sahanterän sillon, niin sano, että siinä kämpän pihalla rangasta teki kaheksan vanhankansan syltää.>>
Toista tuntia tarinoituaan oli jo ukon palattava työhommiin. Minäkin lähdin paluumatkalle kohti Halosenrantaa. Haastattelin Isollakylällä vielä muuatta vanhaa pariskuntaa.
------------------------------------
xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx
------------------------------------
12-14.6.2015 kuluivat Kemijärven Halosenrannalla, 15-17.6 kuluivat taas Rovaniemellä.
------------------------
18-23.6.2015 -
Kuva V: Saarivaaran tilan pihalla makaava merkkikivi, johon kaiverrettu: 1889 JPO.
21.6 - H. Saariniemen, Saijan vanhan tietomiehen luona, joka kuuluu niihin parhaimpiin muistajiin ja tarinankertojiin, jotka tunnen. Haastattelin häntä tällä kertaa liki kaksi tuntia. Puheenaiheina tilahistoriikki, Tenniläisen ukko, Kesälahden Olli, uskomusperinteet yms. Illalla väen pois-lähtiessä takaisin Rovaniemelle, suuntasin oman matkani Särkelän kylään. Sain täältä joukon uusia tarinoita ja loruja. Huomioitavaa: Miltei kaikki vanhemmat särkeläläiset tunsivat vuosisatojen takaiset tarinat Korjan noidasta – Nyt minulla on näistä tarinoista olemassa viisi toisintoa. Yhteensä kuudessa talossa poikettuani jatkoin matkaani jalan Kotalaan ja aina Kelloselkään, mistä sain illalla kyydin Sallan kirkonkylälle. Kirkonkylällä yövyin isäni lapsuusystävän luona.
Maanantai 22.6 kului haastatteluissa Sallan Terveyskeskuksessa. Jututin yhtä vanhaa Saijalaista tietomuoria. Hän tarinoi minulle yli tunnin ajan. Iltapäivällä linja-autossa Rovaniemelle.
22-23.6 - Jokohan se kesä saapuu näillekin leveysasteille? Mittari näyttää 21 °C. Eilettäin ilma oli vieläkin lämpimämpi. Tänään aurinko ei ole näyttäytynyt, sillä se on pysynyt vankan pilvikerroksen takana."
25.6 - Sain ajokortin. Lähdin samalta istumalta Sallaan, kävin illalla Käylässä.
29.6 - Leusjärvellä. Utelin vanhoja sanontoja ja loruja. Sain talteen myös muutamia tarinoita ja vitsejä. Muisteli talon vanha emäntä myös Paran loitsun sanoja:
------------------------
24.6.2015 -
"Haastattelemassa Rovaniemen Sampokeskuksessa - Saaliina sekalaisia ja hajanaisia sananparsia ja lyhyitä runoja, osassa kirjallisia vaikutteita, ellei kertojan kokonaan itse kehittelemiä mukaelmia. Haastattelin myös erästä 70 vuotiasta miestä Sampoaukiolla. - Hän kertoi muutamia huvittavia sota-ajan ja jälleenrakennusajan kommelluksia.
Iltapäivällä tapasin kaksi vanhempaa Rovaniemen syntyistä naista, jotka osasivat vanhat loruja erinomaisesti. Ensiksi he lauloivat minulle toisinnon "Oli ennen Onnimanni" -runoa:
— "Oli ennen Onnimanni,
Onnimannista matikka,
matikasta maitopyörä,
maitopyörästä pytikkä,
pytikästä pöytäristi,
pöytärististä ripukka,
ripukasta rintasolki,
rintasoljesta sopukka,
sopukasta Suomen kirkko,
Suomen kirkosta kipinä,
kipinästä kirjanmerkki,
kirjanmerkistä meteli,
metelistä meidän herra,
meidän herrasta hepukka, (alleviivatut epäselviä: epäselvä muistiinpano)
hepukasta heinäkelkka,
heinäkelkasta kekäle,
kekäleestä kenkäraaja,
kenkäraajasta rapukka,
rapukasta raijan haara,
raijan haarasta hapukka,
hapukasta hangon varsi,
hangon varresta vatukka,
vatukasta vallesmanni,
vallesmannista matikka...
( - runo lähtee alusta).
Lukivat naiset sitten pätkän myös "Kiis kiis kippurahäntä" - lorua, jonka loppuun on ilmeisesti sekoittunut pätkä jotain muuta lorua:
— "Kiis kiis kippurahäntä,
huomenna mennään Lappeenrantaan,
mitä siellä tekemähän?
Kissan poikia pesemään.
Mitkä niitten nimet on?
Yks' on yrtti, toin' on Tortti,
kolmas konin käpälä,
neljäs Nerkko niemen päästä,
viijes Vinnyrin tapani..."
Ja tässä vielä muita heiltä ylös-kirjoitettuja loruja:
— "Piis piis pikkuista lasta,
lapsen pää on taikinasta,
silmät sijan lihasta,
korvat konin luista..."
— "Aa tuuti lasta,
kissa tuli vastaan,
kissa se hyppäsi kiikun päälle,
ja kiikutteli lasta."
— "Kello yks', keitto kyps',
kello kaks', kanan laps',
kello kolme, konin polvi,
kello neljä, neulansilmä,
kello viis', Viipuriis,
kello kuus', kukko huus',
kello seittemän, emäntä keittämään,
kello kaheksan, kapusta käteen,
kello yheksän, ympäri pöytää,
kello kymmenen, kynnet ristiin,
kello yksitoista, (yksinänsä ?),
kello kaksitoista, kaikki lapset koossa.
------------------------
25-29.6.2015 -
25.6 - Sain ajokortin. Lähdin samalta istumalta Sallaan, kävin illalla Käylässä.
26.6 - Aholanvaarassa.
27.6 - Sallan Salmivaarassa Kivelän vanhaa isäntää haastattelemassa. Puheena vanhat lorut, sanonnat ja kulkukauppiaat ym.
Kuva VI: Haapavaaran aidalla, 28.6.2015.
Kuva VI: Haapavaaran aidalla, 28.6.2015.
28.6 - Wilmankairan Haapavaarassa vasan merkkauksissa. Kun vain töiltä joudin, koitin haastatella vanhempia poromiehiä. Eräs Hautakylän (oik. Hautajärven) poromies kertoi seuraavan sanonnan, mutta sen merkitystä hän ei tuntenut: "Tuo kirvestä, kärppää on närreissä"
29.6 - Leusjärvellä. Utelin vanhoja sanontoja ja loruja. Sain talteen myös muutamia tarinoita ja vitsejä. Muisteli talon vanha emäntä myös Paran loitsun sanoja:
— "Synny Para, Synny Para,
eikö se Para synnykkään..."
Muisteli emäntä myös erästä ukkosella hoettua lorua jonka alku kuului näin:
— "Ukkosenilimalla,
kuusenperseessä..."
Kuva VII: Lainehtivaa Leusjärveä, 29.6.2015.
------------------------
— Tässä siis viime kesäkuun kulku suoraan päiväkirjasta lainattuna. Heinäkuun haastattelut, erämaaretket ja lomareissut Pohjois-Norjan puolella kirjoitan puhtaaksi lähiaikoina, todennäköisesti ensi viikon alussa.
Palataan sitten asiaan.
Hyviä lukuhetkiä!
Terv.
Niko Rytilahti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti