Haastatteluita, - päiväkirjan otteita ja muutamia tarinoita sateiselta kesäkuulta 2015.

Tervehdys!  

Otetaan puheeksi sateisen kesäkuun haastattelumatkat. Koska asiaa on luvassa paljon, on kait helpointa, että lainaan päiväkohtaiset kertomukset suoraan päiväkirjastani:

------------------------

9.6.2015 - 

"Haastatteluissa Rovaniemen Sampokeskuksessa. Tapasin mm. Savon Pielaveden syntyisen mummon, joka lauloi minulle loruja liki puolen tunnin ajan. Hänen runomuistinsa oli uskomaton. Ikäväksi kiire esti häntä jäämästä muistelemaan runoja pitemmäksi aikaa. 
Tapasin myös ennestään tutun kemijärveläisen miehen, joka hänkin luki minulle uusia loruja, muun muassa vanhan suomalaisen kalaloitsun. Sitä olivat lukeneet Kemijärven vanhat kalamiehet verkkojen kokukerralla:

 — Anna Antti ahvenia,
Pekka pieniä kaloja,
Heikki hevosen kokosia,
Jussi vielä julumempia!

Korviini kantautui myös joukko härskimpiä lauluja ja sananparsia. Olen toki taltioinut myös tällaiset värssyt, mutta niiden esittäminen blogissa on tuntunut vastenmieliseltä, enkä sillä ole niitä ennestään esittänyt. Seuraavaa Kemijärvellä laulettua roisia kalevalamittaista runoa ukot kutsuivat "paimenpoikien lauluksi." Laululle löytyy toisintoja ainakin C. A. Gottlundin ja Elias Lönnrotin kokoelmista:

 — Piika juoksi pitkin suota,
minä juoksin poikki suota,
piika pitkin mättähälle,
minä pitkin piian päälle,
näpit sattui nännin päälle,
käjet housuhin valahti,
tulin aikasten isäksi,
nuorena naisten naurattajaksi.

Sain kirjoille myös muutaman hyvän vitsin ja pari pilkallista sananpartta "hoon päälle puhumisesta:"

 — "Pannaan kinthaat käthen ja lähethän Sonkhaan tai jomphan kumphan Namphaan."

 — "Eihän kukhan ole koskhan sanonukhan että pelholainen joka paikhan hoota laithas!"

------------------------

10.6.2015 - 

"Pistäydyin Rautiosaaren vanhainkodissa, jututin neljää ikämummoa. Eräs paljasjalkainen eli syntyperäinen rautiosaarelainen tarinoi minulle kotisaarensa "Totonkankaasta", missä hänen kuulemansa mukaan oli pidetty "tottoa", suurta varoitukseen käytettyä merkkitulta "Isonvihan aikana". Hän oli kuullut vanhojen puhuneen myös kadonneista "Jatuleista" jotka olivat mummon kuulemansa mukaan olleet "sellaista piilokansaa, sekä suurikokoista väkeä". Luki mummo myös pitkän pätkän "Oli ennen Onnimanni" runon toisintoa, jota hänen mukaan vanhat ennen kovasti "laulaa löpöthivät":

— "Oli ennen Onnimanni,

onninmannista matikka,

matikasta maijan pyörä,

maijan pyörästä pytinki,

pytingistä pöytäristi,

pöytärististä rimanko,

rimangosta rintasolki,

rintasoljesta soranko,

sorangosta sormikinnas,

sormikinttaasta kiranko,

kirangosta kirjanmerkki,

kirjanmerkistä meteli,

metelistä meidän herra,

meidän herrasta hepukka,

hepukasta heinäkenkä..."

Jatkoin haastatteluita puoleen päivään saakka. Iltapäivällä (10.6.) otin suunnaksi Kemijärven Kaupungin. Kuljen linja-autolla. Misin kohdalla tuli vettä kuin aisaa. Kemijärven Kaupungilta kävellen Halosenrantaan. "

------------------------

11.6.2015 - 

"Tein haastattelumatkan Levärannalle: 
T. Kyyhkynen esitteli minulle vuonna 1953 tai 1954 löytämäänsä kiviesinettä. Kivi oli löytynyt ojankaivuun yhteydessä syvältä maannokselta. Joki-varteen on löytöpaikalta matkaa arviolta 100-150 metriä. Kiven keskelle on hiottu reikä, kivi on kämmenen mallinen, mitat ylhäällä.  Näytin kiveä myöhemmin eräälle geologille: Kivi on haurasta lajia, eikä se siten soveltuisi lyömäaseiden tekoon. Kenties kivi on toiminut kalaverkon painona.


Kuva I: Omakätinen piirros kiviesineestä, -  päiväkirjasta.

Haastattelin useampia paikallisia, keskityin nyt asutushistorian selvittämiseen. Paikalliset kertoivat tänne muuttaneesta Granroth sukuisesta miehestä. Tila, mihin Granroth asettui, on vielä tätä nykyäkin nimeltään "Ransukka". Otin puheeksi myös Halosen Paavalin tarinat, sekä uskomusperinteet.

Miltei jokainen perhe Levärannalla ahersi toimeliaana käsillään olleen perunan-istutuksen parissa. 

Kuva II: Kyyhkysen vanha isäntä perheineen perunan laitossa,  11.6.2015 Leväranta.

Lähdin pikku hiljaa polkemaan Tohmoa kohti. Piipahdin vielä Väisästen talossa, jossa talon vanha isäntä kertoi minulle kotikylänsä vaiheita ja muistutteli muutamien vanhojen rekilaulujen alkuja: mm. Oinaanrannasta kertonut laulu alkoi seuraavalla tavalla:

— "Oinahanrannalta, 
riettahanperällä..."

Poikkesin paluumatkalla Ylijärven Kasurisen talossa, - talon emännän kanssa puhe talon asutushistoriasta. 
Matka jatkui Kemijärven Kirkonkylään ja edelleen sillan yli Isollekylälle. Isollakylällä haastattelin ensimmäisenä eräitä perunanistuttajia, ja erästä Imposen isäntää, joka tarinoi minulle kaikenlaista liki tunnin ajan. Otimme puheeksi myös erään tunnetun Kemijärven legendan, Ultin-Pekan, (Pekka Ultriikinpoika Soppelan), jämeräluonteisen Soppelalaisen poromiehen, josta on liikkeellä mitä hauskimpia tarinoita. Oli puhetta myös Pessin-Santerista, kulkumiehestä, joka liikkui täällä päin elatuksen perässä 1930-luvulla. Pessin-Santeria pidettiin vähän velhona, Sipovaarassakin hän oli kulkenut noidankyydillä sanireessä istuen, eikä siihen mitään vetojuhtia oltu tarvittu. Hän on ilmeisesti ollut myös melko "turjakkeen näköinen", koska hänestä liikkuu Itä-Lapissa seuraava sanonta:

"Hassi (=tukka) kuin Pessin-Santerilla"

Kuva III: tuolloinen kulkupeli Isollakylällä.

Jatkoin nyt matkaa yhä edemmäs. Sain kuulla, että sodankäynyt Lahtelan isäntä olisi yksiä vanhimpia ja terävimpiä ukkoja koko Isollakylällä. Läksin siis kiireesti Lahtelaan. Saavun pyörälläni Lahtelan pihaan, ja olen astumassa pirttiin - kunnes kuulen ääntä liiterin takaa. Siellä tuo tervaskanto ukko onkin, rantteella halon teossa, saunapuita halkomassa. Terhakkaasti kirves vielä käy tuon 91 vuotiaan, säpsäkän ukon tempomana, niin että sälöt vain lentelevät, ja raskaan lastin, kottikärryllisen halkoja ukko vielä itse tempoo pirttiinsä, - ei näytä ikä painavan vanhaa työmiestä. Kutsuu ukko sitten minut pirttiinsä, missä minua tervehtii vielä vanhan isännän poika, hyvä tietomies hänkin. Poika ehdottaa isälleen sitä ja sitä hyvää tarinaa, ja niin isäukko sen ilomielin juurta jaksaen lovastaa (=kertoo), lovasti tarinoita niin Kumpulan Susannasta, kuin Pikku-Huotarista, samoin Kuneliuksesta ja Sukka-Tampiosta. Väliin hän kertoi vanhoja uskomusperinteitä ja väliin muistoja sodanjälkeisestä ajasta. Ultin-Pekankin oli Lahtelan ukko tuntenut henkilökohtaisesti:

Kuva IV: Lahtelan vanha isäntä rantteella, 11.6.2015 Isokylä.

------------------------------------

xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

------------------------------------

OTE ÄÄNITTEESTÄ LAHTELASSA,  - PUHE ULTIN-PEKASTA: 

>> ... Kuuluisa Soppelan Ulti oli Pekan isä, hän oli kans' ollu semmonen iso... - että palijon poroja oli ja sitten nuita... hevosia... ori-hevosia kuohitti sitte... hehe... se Ulti, se oli sen Pekan isä.

Mihin aikaan? Ei ole enää sinun aikaan eläny?

On, on se! Se on kuollu sitten (vasta) sotien jäläkiin, mitä lie 40-luvun lopulla kuollu se Ulti...

Ja sillähän oli Ultillahan oli niitä... kuinka monta poikaa ja on sillä ollu tyttäriäki, mutta poikia enimmäkseen.

Jooh.. siitä Pekasta puheen ollen niin se... savotalla oltiin tuolla Martinkylän lähistöllä, sen Suoltijoen savotalla. Hjahhah... siinähän sitten oli nuita nuoria miehiä kans... Posiolta asti niitä nuoria miehiä... hehheh se... Suunnittelit nuoret miehet sillon siinä lavitsalla illalla, että semmonehan se pitäs kone olla, että se kaatas, karsis ja katkos... ja Pekka kuunteli siinä vähän matkan päässä sitä lavitsaa siinä seisaaltaan ja sano että... rintaa hakkas sormillaan, ja sano että: 

- "Tässähän se on semmonen kone! Se kaataa, karsii ja katkoo ja illalla pyytää vielä kalaa!" Hahhah hah... Monitoimikone. Joo se oli semmone... semmonen poika... 

Ja Pekkaku tuota tuli sieltä iltapäivällä, toiset tuli siinä kolomen ja nelijän maissa ko oli lyhyempiä päiviä, seittemän ja kaheksan aikana lähettiin aamulla, mettään siltä kämpältä, se oli kämppämajotus ja hyvät kokit sielä, mettähallituksen savotta... No nii ja... Ja Pekallahan oli semmonen tapa että se ei viilannut koskaan, ko ne oli pokasahat sillon ja justeerit, niin se ei koskaan terottanu sahaa. Se veti sitä ahinkoa, sehän saha rupiaa ahistamaan ku se ei pysty siihen, mutta se veti sitä ahinkoa, ja se oli aina niin uupunut sillon ku se tuli sieltä mettästä siihen kämpälle, niin se rojahti siihen peskalle, - makuupeska oli semmonen, laverit oli - niin se rojahti siihen ja nykäsi siinä unet, niin meni tunti toista, ennenko se virkos siitä kahavia juomaan ja syömään. Me olimma jo ajat sitten syöneet ja olleet siinä, mutta Pekalla se väsymys tuli sillon vanhana, sokeritauti oli Pekalla, - myöhemmin alako, oikein puhkes ja varmaan jo sillon ku oli niin väsynyt, olihan se vähän yli kuuenkymmenen se oli sillon.. hjoo... että kyllä se rupes jo ikäki painaa. Ja sitten se tuota siinä muisteli mulle sitten se, Nikulassin Vilho, - niitä kylän miehiä, se on kuollu jo aikaa sitten, "Vilukka", minua vähä nuorempi -, niin se kerto että het olivat Pekan kanssa samalla savotalla kaatohommissa, niin se oli ilta sitten jo käsillä että lähetään kohta kämpille, ja Pekka hihtää siitä hänen palstan vierestä, aivan muutaman metrin päästä, ja hän karju sitten että: puu ei lähe kaatumaan, tämä alakaa olla poikki, mutta se ei lähe kaatumaan, ja ei jätetä yöksi tätä huojumaan tänne, jos joku sattuu liikkumaan! Eii... Pekka ku puotteli menemään kämppää kohti ja semmosta vauhtia suksilla ja hah ha... Ja sitten ku hän meni kämpälle, jäläkiin perässä sitten, niin (kysyi): mikset tullu auttamaan ja minä huusin sinua sinne? Ei se sano, että: En oo kuullu! En ole kuullu! No toinen, että minähän huutelin sulle vielä perähän, että tulla, mutta et sinä, sinä vasiten teit sen ettet tullu avuksi, (mutta sanoi vain, että): En oo kuullu! 

Se meni sillä kertaa niin heh heh. 

Ja sitte yksi juttu Pekasta, se oli ollu taas pöllin, pukin sahauksessa, niin mittamiehet kun kävi lanssissa mitassa, ja ne oli kuullehet sitten, että Pekalta oli se isoin puu - oli tuota raakattu, että siinä oli muka ollu sitä lahoa ja muuta, niin se oli se, tullu se, niinku mettän hiihtäjä, se oli tarkkaillut hakkuujäläkiä, niin se oli tullu sinne tulipuille ja ne oli ollu siinä... kaatunut puu oli siinä, juurakka näin ylähällä, tuulenkaato puu, ja sen vieressä oli olleet tulet ja se oli tuota istunut siinä lähempänä sitä puun juurakkaa, siinä rungolla istu ja Pekka oli kyhynänny ittensä siihen viereen ja oli sanonu ensin että: Miksi sinä tuota raakasit sen isoimman puun? No se (mittamies) oli löytänyt muka vikoja siitä ja, niin se ei ku (Pekka) oli pukannu ja pukannu ja se oli lopussa ruvennu ahistamaan sitten (mittamiestä) sitä juurakkaa vasten ja niin pannu piukkahan ja (sanonut) että: palautakko sinä sen puun lukuhun? Joo! Kyllä minä palautan sen.. hahhah hah, se oli ahistannu sen siihen puunjuuren väliin hah hah...

Ja sitten se oli yhessä savotassa se oli Pekka teheny kaks'metrisiä, niitä sulfaattipuita, niitä paperipuita, no ne oli moittinehet ne mittamiehet, että teet epämittasia, - toiset on päälle kaks'metriä ja toiset on alle. (Pekka että:) Joo, mutta keskimitta on kaks'metriä! Hah... hah. Ei se ollu käyttänny mittakeppiä, vaikka se ruukattiin mitata, piti olla suunnilleen se kaks'metriä, mutta Pekalla oli heitelly kovasti ... heh ...

Sitten se oli aikoinaan, nuorempana, niin se oli Lahtelan Heikki, - se oli minun eno - , niin se oli sanonut Pekalle tuolla ko oli kulukeneet tuolla keskustalla, kylissä niin ja nähänyt Pekkaa niin Pekalle sanonut sitten että tulisit sitte, että siellois hällä  jaaralammas, että se joutas teurastaa siitä, se jaara pois ni ... (Pekka:) Joo joo, minä tulen! ja uule se itte sitten Soppelasta hiihtamalla, tuolta kun tullaan Soppelasta nuin ja navetat olleet tässä sivussa näin, - se oli menny suoraan navettaan aamulla ja ottanu sen jaaran, ja oikea lammas oli sattunu, ei tarvinu isännältäkään kysyä että, ei Heikki oli että oikean lampaan nä otit, (Pekka): No jaaranhan minä!"

Mutta sittenhän se oli Pekka souellu tuolta saaresta, omin lupinensa, - ne ruukas ennen varastaa lampaita, isot katraat sieltä täältä -, ja uiton miehet olleet siinä lähellä sitten ja pekka värkänny siinä omia aikojaan ja se oli pässin sieltä ottanu ja sitonu sen tuota veneen perähän kiini, istuullehen, narulla, ja sitten lähtenyt soutamaan Soppelaa kohti ja... tuolta saaresta, ja sehän tietenki päkisi se lammas, niin se oli vain soutanut ja sanonu. että:

-  Perkelettäkö päkiset, piä perää! 

Hah hah, ja uiton miehet kuunnelleet hah hah... Kyllähän oli ja sitten sitä rankastiin, niin Pekkaa, ollu oikeuvessa, se omisti poroja, mutta teki vallattomia, niin se joutu... menetti poronsa, eikä hyväksytty enää poromieheksi, ku se ei ollu niinku tavalliset ihimiset, nouattaa lakia ja asetuksia, ei piä merkitä väärille merkille...

Se oli Pekalla semmonen se pukeutuminen - se oli aina se samanlainen, sill'oli semmoset sarkahousut ja saappaat sitten ja sitten semmonen talavipusero, niinku ennen piettiin, napit oli eessä ja tuppivyö, niin lauhempi ku ilima tuli tuolla kylällä, niin se pisti ne työkinttaat, vanttuut sinne vyön alle, siinä se oli, eikä se tällänny kummemmasti, ja talavilakki, läpät jokka sivulla laskeutu, sill'oli aina eessäpäin se läppä ja siitä se reuhautti, ja se oli aina sillä ottalla se lakki samassa asennossa, siitä oli hyvä ottaa ja hurahuttaa se pois siittä hah hah.

Minkä näkönen ukko se muuten oli?

Ei se ... mitenkään pahan näkönen, mutta se oli vartaloltaan, - sill'oli erittäin pitkä selekä, se oli voimamies, ja sitten jalat lyhyenlaiset, se oli vähän niinku karhun mallinen, mutta tuota, se oli voimakas ja ... muisteli Soppelassa Kaisanlahen tuo... Eemeli muisteli, että se oli tuossa ollu ... vanha savotta tuossa Lautavaarassa ennen sotia, ja niin se oli ottannut urkon siitä kun oli ajanehet kämppäpuiksi nuita rankoja hevosella, talaveksi niitä siitä, että ne piti katkoa sitten määrätyn mittaseksi, niin sano että: seku houkka veti päivässä niitä parahilleen vahvoja, sano että kaheksan vanhanaikasta syltää (1.80 m) niitä nelijäkymmentä senttisiä halakoja siihen kämppään siihen kamiinaan, nelijänkymmenen senttistä halakoa siihen kamiinaan. Se ei monella tapahu, mutta se teki päivässä sen määrän, - semmonen kauhia voimistaan. Ja sano että se oli laittanu uuen sahanterän sillon, niin sano, että siinä kämpän pihalla rangasta teki kaheksan vanhankansan syltää.>> 

Toista tuntia tarinoituaan oli jo ukon palattava työhommiin. Minäkin lähdin paluumatkalle kohti Halosenrantaa. Haastattelin Isollakylällä vielä muuatta vanhaa pariskuntaa.

------------------------------------
xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx
------------------------------------

 12-14.6.2015 kuluivat Kemijärven Halosenrannalla, 15-17.6 kuluivat taas Rovaniemellä.

------------------------

18-23.6.2015 -

"18.6 - Matkalla Sallaan. Istun linja-autossa, välistä on satanut vettä, välistä taas puolipilvistä. Sallan kirkonkylästä jatkan matkaani Saijalle. Illalla Saijan kylässä. 19.6 - metallinetsintää Saijalla. 20.6 - Sallan Saijalla, juhannuksen viettoa. Grillailtiin, raatailtiin, heiteltiin tikkaa ja käytiin pururadalla hölkkäämässä. Kävin pariin otteeseen myös maata penkomassa. Mitään suurempaa ei löytynyt, mutta aina sieltä mullasta joku 1960-luvun penni pöyrähti esiin. Vierailulla Leanterin paikassa, kävin myös Saarivaaran tilalla.  

Kuva V: Saarivaaran tilan pihalla makaava merkkikivi, johon kaiverrettu: 1889 JPO.

21.6 -  H. Saariniemen, Saijan vanhan tietomiehen luona, joka kuuluu niihin parhaimpiin muistajiin ja tarinankertojiin, jotka tunnen. Haastattelin häntä tällä kertaa liki kaksi tuntia. Puheenaiheina tilahistoriikki, Tenniläisen ukko, Kesälahden Olli, uskomusperinteet yms. Illalla väen pois-lähtiessä takaisin Rovaniemelle, suuntasin oman matkani Särkelän kylään. Sain täältä joukon uusia tarinoita ja loruja.  Huomioitavaa: Miltei kaikki vanhemmat särkeläläiset tunsivat vuosisatojen takaiset tarinat Korjan noidasta – Nyt minulla on näistä tarinoista olemassa viisi toisintoa. Yhteensä kuudessa talossa poikettuani jatkoin matkaani jalan Kotalaan ja aina Kelloselkään, mistä sain illalla kyydin Sallan kirkonkylälle. Kirkonkylällä yövyin isäni lapsuusystävän luona. 

Maanantai 22.6 kului haastatteluissa Sallan Terveyskeskuksessa. Jututin yhtä vanhaa Saijalaista tietomuoria. Hän tarinoi minulle yli tunnin ajan. Iltapäivällä linja-autossa Rovaniemelle. 

22-23.6 - Jokohan se kesä saapuu näillekin leveysasteille? Mittari näyttää 21 °C. Eilettäin ilma oli vieläkin lämpimämpi. Tänään aurinko ei ole näyttäytynyt, sillä se on pysynyt vankan pilvikerroksen takana."

------------------------

24.6.2015 -

"Haastattelemassa Rovaniemen Sampokeskuksessa - Saaliina sekalaisia ja hajanaisia sananparsia ja lyhyitä runoja,  osassa kirjallisia vaikutteita, ellei kertojan kokonaan itse kehittelemiä mukaelmia. Haastattelin myös erästä 70 vuotiasta miestä Sampoaukiolla. - Hän kertoi muutamia huvittavia sota-ajan ja jälleenrakennusajan kommelluksia. 

Iltapäivällä tapasin kaksi vanhempaa Rovaniemen syntyistä naista, jotka osasivat vanhat loruja erinomaisesti. Ensiksi he lauloivat minulle toisinnon "Oli ennen Onnimanni" -runoa:

— "Oli ennen Onnimanni,

Onnimannista matikka,

matikasta maitopyörä,

maitopyörästä pytikkä,

pytikästä pöytäristi,

pöytärististä ripukka,

ripukasta rintasolki,

rintasoljesta sopukka,

sopukasta Suomen kirkko,

Suomen kirkosta kipinä,

kipinästä kirjanmerkki,

kirjanmerkistä meteli,

metelistä meidän herra,

meidän herrasta hepukka,  (alleviivatut epäselviä: epäselvä muistiinpano)

hepukasta heinäkelkka,

heinäkelkasta kekäle,

kekäleestä kenkäraaja,

kenkäraajasta rapukka,

rapukasta raijan haara,

raijan haarasta hapukka,

hapukasta hangon varsi,

hangon varresta vatukka,

vatukasta vallesmanni,

vallesmannista matikka...

( - runo lähtee alusta).

Lukivat naiset sitten pätkän myös "Kiis kiis kippurahäntä" - lorua, jonka loppuun on  ilmeisesti sekoittunut pätkä jotain muuta lorua:

— "Kiis kiis kippurahäntä,

huomenna mennään Lappeenrantaan,

mitä siellä tekemähän?

Kissan poikia pesemään.

Mitkä niitten nimet on?

Yks' on yrtti, toin' on Tortti,

kolmas konin käpälä,

neljäs Nerkko niemen päästä,

viijes Vinnyrin tapani..."

Ja tässä vielä muita heiltä ylös-kirjoitettuja loruja:

— "Piis piis pikkuista lasta,

lapsen pää on taikinasta,

silmät sijan lihasta,

korvat konin luista..."

— "Aa tuuti lasta,

kissa tuli vastaan,

kissa se hyppäsi kiikun päälle,

ja kiikutteli lasta."

— "Kello yks', keitto kyps',

kello kaks', kanan laps',

kello kolme, konin polvi,

kello neljä, neulansilmä,

kello viis', Viipuriis,

kello kuus', kukko huus',

kello seittemän, emäntä keittämään,

kello kaheksan, kapusta käteen,

kello yheksän, ympäri pöytää,

kello kymmenen, kynnet ristiin,

kello yksitoista, (yksinänsä ?),

kello kaksitoista, kaikki lapset koossa.

------------------------

25-29.6.2015 -

25.6 - Sain ajokortin. Lähdin samalta istumalta Sallaan, kävin illalla Käylässä.

26.6 - Aholanvaarassa.

27.6 - Sallan Salmivaarassa Kivelän vanhaa isäntää haastattelemassa. Puheena vanhat lorut, sanonnat ja kulkukauppiaat ym.

Kuva VI: Haapavaaran aidalla, 28.6.2015.

28.6 - Wilmankairan Haapavaarassa vasan merkkauksissa. Kun vain töiltä joudin, koitin haastatella vanhempia poromiehiä. Eräs Hautakylän (oik. Hautajärven) poromies kertoi seuraavan sanonnan, mutta sen merkitystä hän ei tuntenut: "Tuo kirvestä, kärppää on närreissä" 

29.6 - Leusjärvellä. Utelin vanhoja sanontoja ja loruja. Sain talteen myös muutamia tarinoita ja vitsejä.  Muisteli talon vanha emäntä myös Paran loitsun sanoja:

— "Synny Para, Synny Para,

eikö se Para synnykkään..."

Muisteli emäntä myös erästä ukkosella hoettua lorua jonka alku kuului näin:

— "Ukkosenilimalla,

kuusenperseessä..."

Kuva VII: Lainehtivaa Leusjärveä, 29.6.2015.

------------------------

—  Tässä siis viime kesäkuun kulku suoraan päiväkirjasta lainattuna. Heinäkuun haastattelut, erämaaretket ja lomareissut Pohjois-Norjan puolella kirjoitan puhtaaksi lähiaikoina, todennäköisesti ensi viikon alussa. 

Palataan sitten asiaan. 

Hyviä lukuhetkiä!

Terv.

Niko Rytilahti.

Toukokuun ja kesäkuun talletuksia Rovaniemellä, Kemijärvellä ja Sallassa.

Hyvää kesäkuuta!

Kesä on saapunut, puut ovat puhjenneet lehteen, nurmi alkaa olla kauttaaltaan vihreä ja linnut ovat saapuneet pohjoiseen kotiinsa. Mutta ilmat - ne eivät ole olleet yhtä kesäisiä. Montaa hellepäivää ei ole vielä tähän alkukesään sopinut, - sateita ja tuulta on sitä vastoin touko- ja kesäkuina riittänyt. Palasin äskettäin Rovaniemelle (8.6). Olin parin päivän reissussa Sallan etelä-kolkassa. Siellä aurinkoisempia ilmoja riitti torstaista aina lauantaille saakka, kunnes sateet saapuivat vaaralle tuona lauantai-iltana. Lauantaina tein Aholanvaarasta mutkan Lauspaloon ja Hirvasvaaraan, missä sain tuolloin talletetuksi joukon tarinoita, sanontoja, lauluja ja loruja. Sateisen sunnuntain sain myös kulumaan haastatteluiden parissa Lauspalossa, Hirvasvaaralla ja kauempana Mökkiperällä. 

Erikoisimpia tallenteita tältä viime reissulta olivat katkelmat härmäläisistä "häjyjen lauluista." Niitä minulle lauloi ja muisteli 7.6.2015 Lauspalon Leskisen vanha isäntä. Hän oli laulut kuullut Kauhavan syntyiseltä mummoltaan, Maija "Maiju" Leskiseltä os. Lepistö (1878- 1972), joka taas oli oppinut laulut omilta vanhemmiltaan Kauhavalla. Oli mukava havaita, että nämäkin Härmän häjyjen laulut ovat kulkeutuneet perimätietona näinkin pitkälle nykyisyyteen. Kaikkia mummon lauluja ei isäntä muistanut. Mummon oli tapana laulaa näitä lapsien huvitukseksi. Voinen esittää tässä isännän muistamat, - mummoltaan kuulemat värssyn sanat:

"Isontalon Antti ja Rannanjärvi,

ne jutteli kaharen kesken;

Tapa sinä se Kauhavan vallesmanni,

niin minä nain sen komian lesken.

Ensin ne portahat särijettiin

ja sitten vasta muuri.

Isoo-Antti se erellä kävi,

kun joukosta oli suurin.

Isontalon Antti oli ensimmäinen

ja Rannanjärvi oli toinen,

Pukkilan Jaska Kauhavalta

oli kolomas samanmoinen.

Sitten on piru, sanoi Rannanjärvi,

jos minä miestä pelekään.

(Tervaskannolla kuonon päähän,

ja teräksellä pitkin selekää),

Vaasan veri ei vapise,

eikä Kauhavan rauta ruostu.

Niskasta kiinni ja puukolla selekää,

jollei se muuten suostu.

(Ei saa laulaa Rannanjärvestä,

Rannanjärvi on kuollut, 

Rannanjärven hauralle

on marmoripatsas tuotu)."

"Isontalon Antti kun häihin lähti,

valjasti hevosensa,

mukaansa ei muita ottanut,

kuin nuorimman sisarensa..."(#

- Kertoja ei muistanut laulua enää siitä kohtaa, mutta laulun mukaan häissä oli syntynyt verinen tappelu, kun muuan mies oli mennyt haukkumaan Isontalon Antin siskoa "portoksi."  Laulussa se säe kuului näin, mies nimittäin:

"...portoksi tervehti häntä..."

- laulun mukaan Isontalon Antti suuttui suunnattomasti miehen kielenkäytöstä ja tappoi tämän. Kertojan mukaan mummo lauloi jatkoa (?) näin:

"mitähän se harakkakin merkitsi,

kun se saunan katolle rensi.

vihille piti mentämän, 

mutta rumihia tehtiin ensin."(#

#) huomioitavaa: Isontalon Antista laulettaviin lauluihin on sekoittunut ilmeisimmin katkelmia laulusta "Anssin Jukka ja Härmän häät". Mistä tulee sitten tapaus, jossa mies tervehtii Antin siskoa "portoksi", ei ole minun tiedossa. 

_______

Mutta tehdäämpä paluu viime kuukauden talletuksiin. Siis pitemmittä puheitta, seuraavaksi esitän hieman laveasanaista selontekoa viime kuukauden talletuksista Rovaniemellä ja Kemijärven Kelloniemessä. Näiden lisäksi olen tehnyt talletustöitä Sallan kirkonkylässä, Salmivaarassa, Aholanvaarassa ja Hirvasvaaralla, mutten niistä en enää ryhdy sovittamaan kertomusta tähän tekstiin. 

Lisäksi olen viime aikoina tehnyt muutamia löytöjä, - olen mm. (metallinetsimellä) löytänyt kaksi vanhaa rautaveistä, - toinen niistä suurella todennäköisyydellä lappalaisten aikainen terä. Paransin myös rahalöytöjeni ikäennätystä, kun tulin Aholanvaarasta löytäneeksi vuosien 1719-1720 aikaisen Ruotsin Ören. Se on noin 4 vuotta Salmivaarasta löytynyttä kuparista Öreä vanhempi. Lisäksi löysin Oulankajoen varresta hännisläisen oppaani avuin yhden peuran pyyntikuopan.

 Lahoavaa poro-aitaa Aholanvaarassa.

Tässäpä siis viime kuukauden kulua:

ROVANIEMEN TALLETUKSIA:

 Rovaniemen kansanperinnettä en ole liioin ennen tätä toukokuuta tallettanut. Nyt 6.5.2015 - otin viimein itseäni niskasta kiinni ja lähdin ottamaan selvää Rovaniemellä liikkuvista tarinoista ja loruista. Keskustassa riittää monta hyvää jutustelupaikkaa, mm. kaupungin puistot, kauppakeskukset ja kahvilat. "Lyyti alkoi kirjoittaa" jo ensimmäisenä keruupäivänä, kun viereeni istui pari meltauslaista 70-80 vuotiasta miestä. He ryhtyivät ilomielin minulle selvittämään kotipaikkansa tapahtumia: "Heidän kertomansa mukaansa Meltauksen ensimmäisiä asukkaita oli ollut muuan "Hollanti-Äijä", joka suuren varallisuutensa menettämisen pelossa pakeni tänne ilmeisesti Hollannista. "Hollanti-Äijää" oli täällä pidetty vähän kummallisena; venettäkään ei hän koskaan veteen laskenut, - veti vain maita myöten paikasta toiseen." (Tarinan mies on ollut oikeammin "Skotlanti-äijä", josta tarinoidaan ainakin Muoniossa).

"Trulleja eli noitia on Meltauksessakin ollut muutamia. Muuan Suomenniemen Ukko oli ollut siellä melko pystyväkin noita. Suomenniemi oli riitaantunut kolmen eri naapurinsa  kanssa.  Tuolloin oli Suomenniemi langettanut heille kirouksensa, ja niin paha oli kirous ollut, ettei sen perästä niihin taloihin enää asukkaita saatu. Yhä tänä päivänä seisovat nämä talot tyhjillään. 

Oli kylässä muitakin noitia, oli parantajiakin. Pari kylän emäntää osasivat mm. pysäyttää verentulon. Kieringin Kaaleppi Luusualla taisi hänelläkin olla etiäisiä. Kerrankin Kaalepin porot olivat painuneet Norjan puolelle. Kotona jo hätäiltiin porojen suhteen, pitäisikö niitä lähteä Norjasta hakemaan, mutta ukko vain oli tuumaillut, että kyllä ne porot kotia tulevat, ettei niitä tarvitse lähteä hakemaan. Niin (sittemmin) palasivat porot kotiin."

Vielä jatkoivat ukot juttujaan, ottivat puheeksi sellaisenkin tapauksen, kun: "mies oli käynyt varkaissa Nivankylän Hiukan talossa. Hiukan kuulu isäntä kirosi varkaan tekosia ja vannoi naapureittensa kuullen: - "Sinä yönä se tuo ne takaisin ja oikein hopun kanssa!" - Voimalliset olivat Hiukan sanat olleet, sillä niin oli myös tapahtunut. Riivattuna oli varas palauttanut varastamansa tavaran Hiukan taloon.

Seuraavana päivänä (7.5) jatkoin haastatteluita Rovaniemen keskustassa. Eilinen keruu oli tuottanut hyviä tuloksia, niin täytyisi tänäänkin, arvelin itsekseni. Viereeni istahti eräs Ranuan syntyinen mummo, joka ryhtyi oitis keskustelemaan. Jonkun lorun alun hän minulle lausui, ennen kuin hänen oli jo aika jatkaa matkaa.  Hän luki minulle mm. seuraavan lorun, josta kuulin jälkeenpäin kaksi muuta toisintoa.

”Piun paun paukkaa,
jänis metsässä laukkaa,
papinkello kaulassa,
kultaisessa nauhassa.”

Tämän jälkeen tapasin penkeillä toisen mummon, joka luki myös muutaman lorun ja sanonnan. Samalla penkille istahti nyt myös muuan sinettäläinen ukko, joka luki minulle mm. pätkän "Oli ennen Onnimanni" - runoa. Muisti mies myös lyhyen lorun Laurukaisesta, mutta mitään muuta ei hän Laurukaiseen liittyen tiennyt:

- ”Liurukainen, Laurukainen,
selkään saat ja selkään sait!”

Heidän juttujaan hetken kirjattuani, siirryin toiseen penkkiin, missä sillä kertaa istui kolme vanhempaa naista. He osoittautuvat erinomaisiksi lorujen muistajiksi ja niin kirjasin heidän lorujaan liki toista tuntia. He lukivat minulle muun muassa sormien nimistä tunnetun lorun:

”Peukalopotti sijan sai,
Suomensutti sen kotiin vei,
Pitkä mies siltä niskat taittoi,
Nimetön niistä makkarat laittoi,
pikku-Sakari sen suuhunsa söi.”



- Kuva: Laurukaistarun levinneisyys ja sen eri variaatiot Suomessa. Kuva teoksesta "Suomen perinne-atlas."

Lukivat he myös yleisesti tunnetun lorun viikonpäivistä:

”Maanantaina makkarat tehtiin,
Tiistaina tikut vuoltiin,
Keskiviikkona keitto keitettiin,
Torstaina tupaan kannettiin,
Perjantaina perheelle annettiin,
Lauantaina liemi latkittiin,
Sunnuntaina suu pyyhittiin.”

 Seuraavana päivänä 8.5 olin taas runojen keruussa. Tänä aamuna, istuessani taas penkkien luona, saapui vieruspenkille kolme vanhempaa naista. Näistä yksi ryhtyi heti juttusille ja lauloi minulle pitkän toisinnon "Tuu tuu tupakkirulla" - kehtolaulusta, minkä hän oli kuullut lapsena isältään. Kertojan isä oli syntynyt ja varttunut Hämeen Kiikassa:

”Tuu tuu tupakkarulla,
mistä tiesit tänne tulla?
Tulin pitkin Turun tietä,
hämäläisten härkätietä,
herrat ne nosteli hattujansa,
talonpojat lakkiansa,
mustalaiset myssyjänsä,
kerjäläiset keppiänsä.
Mistä tunsit meirän portin?
Eetu# seisoi portin pieles,
siittä tunsin teirän portin.”

- Kyseessä on siis hämäläinen toisinto. #- Kohdassa lausutaan sen lapsen nimi, jolle laulua lauletaan. Vielä erään toisen kehtolaulun kerkesi hän minulle lukemaan kunnes joutui jo jatkamaan matkaa. Jatkoin nyt itsekin matkaa Rovaniemen kaduilla. Kävellessäni Ruokasenkadun puistossa tapasin erään Karjalan syntyisen mummon, joka luki minulle seuraavan lorun:

”Elli keitti vellin,
omista ohrajauhoista,
antoi Matin maistella,
Matti kaatoi karsinaan,
muu perhe murehtimaan,
itse Elli itkemään.”

Samana päivänä tapasin erään 89 vuotiaan Tervolan ukon, hyvän kertojan, jonka tarinoita sain talletetuksi noin tunnin verran. Ukko muisteli lapsuuttaan Tervolassa ja mainitsi vanhan, yli 80-, jopa yli 90 vuotiaaksi eläneen muorin, Reetta Kuuselan. Reetta oli kertonut lapsille lappalaisista ja sanoi tämän perän viimeisten lappalaisten asuneen Kaisajoen latvoilla. Siellä oli lappalaisia Reetan sanojen mukaan asunut vielä hänen lapsuutensa aikana. Kaisajoen lappalaiset oivat toisinaan saattaneet vieraille Tervolassa, saattoivat toisinaan käydä Rovaniemelläkin saakka, mm. kinkereillä.

- Kuva: "laavi" eli sivullinen pikamuistiinpanojani. 


Jututtaessani Tervolan ukkoa, vieruspenkille saapui pari ennestään tuttua hyvää lorujen muistajaa, ja niinpä ryhdyin kirjoittamaan heidän muistamia loruja. 
Joukossa oli myös uusi tuttavuus, muuan Patokosken muori. Hän luki minulle mm. seuraavan pätkän erästä patokoskelaisista (?) laulettua laulua:

”Luokkasen Mauno se lauluja laati 
ja pannuja  tinnaili,
joskus se joutessansa ahvenia onki
ja kunnasta leipänsä pinnaili.
Totuuden Ville se akkojen salasuuvet julkaisi...”




Viikonloppu kului Sallan kirkonkylällä ja Salmivaarassa, mutta taas seuraavalla viikolla jatkoin Rovaniemen talletuksiani. 11.5 talletin kahden sonkajärveläisen papan muistoja. Keskiviikkona 12.5 palasin Sallaan ja olin siellä aina 17.5 asti. 25.5.2015 talletin taas rovaniemeläisten muistoja. 28.5 oli kevään viimeinen työpäivä koulun puolesta.  

_____________________
XXXXXXXXXXXXXXXXXXX

KEMIJÄRVEN KELLONIEMEN TALLETUKSIA:

29.5 läksin sukulaisten luokse Kemijärven Halosenrannalle. Seuraavana päivänä (30.5) vierailin Kelloniemen kylässä. Täällä kirjoittelin ylös kylän vanhimpien muistamia tarinoita ja loruja. 

Kemijärven ensimmäisestä suomalaisesta asukkaasta, Halosen Paavalista - muistivat vanhat myös tarinoida: "Halonen oli ollut vankkatekoinen mies. Hänen housutkin kun olivat olleet niin suuret, että niistä saatiin perinnönjaossa tehdyksi housut kahdelle miehelle. 

Kerran, Halosen jo asuessa Halosenniemessä, oli Kemijärvelle kulkeutunut virran matkassa puukolla vuoltuja lastuja. Ne löydettyään Halonen tiesi ylempänä Kemijoella olevan asutusta ja lähti sinne katsomaan, ketä ylempänä jokivartta oikein asuisi. Savukoskella hän törmäsi lappalaisiin ja kääntyi takaisin."

Vanhojen kanssa oli puhetta myös kaikenlaisista entisajan kulkumiehistä ja matkalaisista. Yhteen väliin ottivat vanhat puheeksi Elias Lönnrotin: "Elias Lönnrotin liikkuessa runonkeruumatkoilla Pohjois-Suomessa, - saapui hän talvella, Ruopsasta hiihtäen Kemijärven Halosenrantaan, jossa hän majoittui yöksi Kujalan taloon. Kujalasta hän jatkoi matkaa kirkonkylään."

- Tämän tiedon olivat vanhat kuulleet edesmenneeltä Erkki Raatikalta. Olisiko Erkki saanut tiedon perimätietona vanhemmilta polvilta, vai jostain kirjasta opittuna, - ei ollut vanhojen tiedossa. Tämä tieto voi olla kuitenkin täysin mahdollinen. Lönnrot matkasi Rovaniemen, Kemijärven ja Sallan poikki 1841-1842 talvena, ja Kemijärven kirkonkylään hän saapui marraskuun 24:n päivän tienoilla vuonna 1841.

Elias Lönnrot vuonna 1841.

Elias Lönnrotin käyttämässä vuoden 1840 Waseniuksen Suomenmaan kartassa on piirretty Rovaniemeltä Kemijärvelle kulkevaksi kolme eri reittiä. Lönnrot on merkinnyt päiväkirjaansa seuraavan reitinkulun Rovaniemeltä Kemijärvelle: "... Rovaniemeen 15 (virstaa), - Vitikkaan (Saarenkylässä) 5 - Vikajärveen 22 1/2, - Pirttijärveen 17 1/2 - Misijärveen 15 - Ruopsaan 25 - Lahenperään (Halosenranta) 10 - Kemijärvelle 5."  Lönnrot kirjoittaa näin kyyditys-, ruoka- yms. muista kuluista: "... Ruopsassa 15 (kopeekkaa), - helmiä, neuloja yms. Lahenperässä (Halosenrannalla) 3 ruplaa, ravintoon 50 (kopeekkaa)..." (Lähde: Lönnrotin matkat, 1902).

"Kemijärven kirkonkylä, pappila sekä vanha ja uusi kirkko",

C. E. Soldanin vesiväriluonnos, 1847.

___________________

Tarinoita aikani kirjattua, ryhdyin vanhoilta utelemaan runoja ja loruja, joita olen vasta viimeaikoina ryhtynyt tallettamaan suurenevassa määrin. Kuljetan matkassani listaa Pohjois-Suomessa tunnetuista kansanrunoista, ja niin luen listasta runon alun vanhojen muistin virkistykseksi. Niinpä he saivat runon päähänsä ja lukivat sitä niin pitkälle, kuin suinkin muistivat. Eräässäkin talossa oli kuulolla kolme vanhempaa Kelloniemeläistä. Toinen saattoi muistaa vain lorun alun, kun toinen taas osasi jatkaa sitä eteenpäin. Toki joskus saattoi käydä niin, että kukainenkin kertoja tunsi laulusta erilaisen toisinnon. Jotkut kuulemistani runoista olivat kalevalamittaisia. Ne olivat enimmäkseen lapsille luettuja tuutu- eli kehtolauluja. Tässä runo-talletusten parhaimmistoa:

”Nuku nuku nurmilintu,
väsy väsy västäräkki,
kyllä varis vaipan tuopi,
pikku lintu liinapaijan,
pääskynen päänalusen…”

- talletettu  Kelloniemessä 30.5.2015. Vanha kalevalamittaisen tuutu- eli kehtolaulun katkelman toisinto. Sen minulle lauloi Kelloniemen Tyvin talon noin 80 vuotias emäntä. Kertojan mukaan laulu olisi pidempi, mutta hän ei muistanut sitä tuon enempää. Kuulin laulusta myöhemmin kaksi muuta (toisenlaista) toisintoa.

”Laulavat Lapinki lapset,
heinäkengät heittelevät,
hirven harvoilla lihoilla..."

- talletettu Kelloniemessä 30.5.2015. Vanhan kalevalamittaisen runotoisinnon alku. Sama kertoja kuin edellisessä. Laulu oli puheitten mukaan pidempi, mutta kertoja ei muistanut sitä tämän pidemmästi.

”Önttön tönttön töörön löörön,
niin minun eukkoni ennen lauloi,
rahasäkki sängyn päässä,
olutta ja viiniä pöydän päällä,
(lekker soitti sompeletta,
vesilinnun vempelettä)...”

- talletettu Kelloniemessä 30.5.2015. Vanha, ilmeisesti kalevalamittainen (?) laulu. Sen lukivat toisen Tyvin talon 91 vuotias isäntä ja hänen nuorempi siskonsa. Viimeiset säkeet 5 ja 6 muistuivat kertojien mieleen vasta silloin, kun luin ne SKVR:n tietokannasta. Sanasta "lekker" he eivät olleet aivan varmoja. 

”Sotamies souteli vetten päällä,
kasakat käveli rantoja pitkin...”

- talletettu Kelloniemessä 30.5.2015. Vanha, kalevalamittainen (?) laulu. Samat kertojat kuin edellisessä. Seuraavissa, unohdetuissa säkeissä oli puhetta rannalla itkevästä vaimopuolesta. 

”(Kurki lintujen kuningas),
itse istui tuomariksi,
valamiehiksi varikset…”

- talletettu Kelloniemessä 30.5.2015. Katkelma kalevalamittaista "Lintujen käräjät" - runoa. Samat kertojat kuin edellisessä. Kertoja aloitti runon toisesta säkeestä: tätä tutkittuani luin hänelle ensimmäisen säkeen, jonka hän kertoi sitten kuuluneen alkuun. Kertoja ei muistanut, mistä oli oppinut runon, mutta itse arvelisin sen opitun kansakoulussa. Runo löytyy ainakin Kantelettaresta, mahdollisesti myös vanhoista koulukirjoista (?).

Lisäksi kuulin tarinan "siruja" Kelloniemen kylän nimen synnystä.

Siinä siis selontekoa viime kuukauden kulusta.

Toivon mukaan teksti tarjosi mukavia lukuhetkiä.

Palataan asiaan!

Niko Rytilahti,

8.6.2015.