Muutamia tuntemiani uskomuksia Sallasta ja Kuoskusta, osa II.

Rullit – eli trullit, Sallassa tunnetummalta nimeltään lampahankerittijät, naapurilleen pahaa tekevät ja itselleen rikkautta toivovat ihmiset, jotka kulkivat öisin pääsiäisenä keritsemässä lampaita, leikkelemässä hevosen jouhia ja lehmän karvoja, utareita ja paloja nahkasta. Sanotaan, että trullit lukivat pirun raamattua, mustaa raamattua eli mustaa kirjaa, jonka johdattamina ne toimittivat pahuuksia ihmisten navetoissa. Toisten mukaan trullit leikkelivät eläimiä saadakseen tarvittavat ainekset paran eli ilkeän tontun valmistamiseen eli synnyttämiseen. Leikkelemänsä karvat, nahkan kappaleet ja hevosen jouhet trullit säilyttivät pienessä pussukassa eli tuluskukkarossa, joka tunnetaan myös taikapussin nimellä. Trullin pussissa kerrotaan olleen usein myös ihmisen hiuksia, kuolleiden luita ja kynsiä, vanhoja rahoja, sekä sormuksia. 

Näiden pahaa tekevien trullien tekoja muistellaan vielä laajalti Sallassa, jotkut kertojista ovat jopa itse näähneet trulleja, jopa saaneet heitä kiinni oikein "rysän päältä". Viimeisten trullien kerrotaan kulkeneen joissakin syrjäkylissä vielä 1970-luvulla. Trulleista on mm. seuraavia muisteluksia:

  

Onhan ne muistelleet (trulleja), mutta että nehän oli ennen semmosia, liekkö ollu aina niin peräkään, lampaankerittijöistä ja muista, ku ei tiijä onko ne jutut totta, mutta tuollahan seoli Lampelassa eräs murtolainen joka kuluki täällä, me kyllä katottiinki että sillä oli kamppeet matkassa, semmonen lampaankerittijä. Nehän leikkeli lehemiä, lehemänhäntiä ja ilkeyttä tekivät, totta ne johonki usko muka semmoseen. (Sallan Onkamo).   

Pääsiäisen seuvussa liikkui rullit, ei ne juuri niin raakoja hommia, mutta niinku (lehmän) ristiselijän päältä ni ottaneet vähäsen tuota karvoja, karvojen kanss sitä, nahkaa mitä lähtee. (Sallan Särkelä).

Pääsiäisen aikaan ne vasta rullit liikku, ovat vauhissa oikein ja käyvät ihimisten navetoissa, leikkovat lampahilta ja lehemiltä nahkapalasia. Seon pääsiäisenaika se ja nelijän tien varressa ko ne ovat ja yöllä kuuksivat rullit siellä ja kuuntelevat kaikkia, niin ne sano ennen. Sitähän ihan pelekäs, missä ne liikku, jos oli nelijän tien varressa varsinkin. (Sallan Ahvenselkä). 

Kerrotaan semmonenki juttu, että seoli pääsiäisen aikaan joku isäntä ruvennu viettämään navetassa öitä rullien varalta. No seoli tullu sinne se karvanleikkuri ja sanonu ovella että ”täältä tuli pikku piru”, isäntä oli noussu sieltä ja sanonu että ”tässä on iso piru”. Naapurin emäntä seoli ollu, oli ottanu kiinni sen siitä. (Sallan Saija; toisinto myös Paavo Hautalan kirjassa Tuntsan Kojamot).

Ohan niitä ainakin lampahankerittijöitä sodan jäläkeenkin, sehän oli se, salaa teki, löysin kerran ratan varresta semmosen pussin, siellä oli karvoja ja vaikka mitä, seoli varmaan se rullin pussi. Nehän leikkelivät ja taikojahan tekivät, vahinkoa tekivät toisille. Tuossakin meijän navetassa oli käyneet lampaankerittijät. (Sallan Kelloselkä).  

Sehän on tuolla Murrolla asunu rulli, ainaki vanhat usko. Minäki muistan ku tuota ni, pääsiäisen aikaan ku seon siellä monessa, kahessaki navetassa tavanneet, ku seon ollu lampaija kerittemässä. Kerran oli siellä Tapanissa, seoli siellä ollu ja Tapanin ukko menny sinne tuotanni, seoli rulli ollu siellä navetassa, ni se oli Tapanin ukko ottannu hevosen suittiperät, sillä oli siinä räpänny sitä ämmiä perseelle. Seoli rulli hypänny ja kivahtanu: tuo hevonen ei tartte nuita suittiperiä en kesän jäläkeen! Neoli sitten laitumelle löysänneet sen hevosen, ni sitä ei ollu löytyny enää sen jäläkeen. Kaikki muut hevoset oli olleet kellokkaan matkassa, mutta sitä hevosta ei löytynny - - - se löyty myöhemmin kuolleena, niin ku ois noitunu sen. (Sallan Hirvasvaara). 

Rullit lampaat keritti, oli joku aika millon ne liikku (pääsiäisenä), lampahankerittijäksi ne kuttut niitä, villoja kulukeneet kerittemässä, taikapussi sillon ollu mihin seon laittanu net. Saattaneet tehä niitä taikojaki, onko ne pystyny toisillekki tekemään semmosia kepposia. (Sallan Selkälä).  

Rulli oli piilottanut meijän pirtin kiukaan taakse pussin. Semmonen pieni pussi, niinku huivi, ja siinä oli karvoja ja pieniä lankoja, lankapätkiä. Äiti oli niin taikauskonen ettei antanut polttaa, vaan sanoi siskolle että upota järveen. (Sallan Salmivaara). 

Trullien pahoja tekoja torjuakseen kansalta löytyi myös useita konsteja eli vastataikoja, tässä niistä muutamia: 

Rautakanki pantiin navetan oven päälle, ettei rulli viitsinyt tulla yöllä navettaan. (Sallan Saija).  

Kaikissa nuissa ovissa, navetan ovihin risti, ettei trulleilla riitä voima mennä navettaan, se piti aina trullin aikaan (pääsiäisenä) käyvä ristejä vetämässä. (Sallan Aholanvaara). 

Vesipöykäri eli Vesimöykäri – vedessä asuva paha olento, jolla peloteltiin lapsia, etteivät nämä menisi yksin lammen, järven, joen, tai kaivon äärelle. Sama kuin Länsi-Lapissa ja etelämpänä Suomessa esiintyvä Näkki.

Haltija – järvissä, joissa, erämaissa, sekä huoneissa elävä näkymätön olento, jonka sanotaan pitävän huolta taloudesta ja olevan talon todellinen haltija. Joskus haltijaksi ymmärretään myös kuollutta omaista, joka on jäänyt haltioimaan vanhaa talouttaan. Saijan kylän vanhassa Alimmaisessa oli omistettu haltijalle kokonainen (oveton ja ikkunaton) huone, joka tunnettiin nimellä haltijahuone. Huone paloi talon mukana talvisodassa 1939. Haltijoihin löytyy vielä uskoa kaikkein vanhimman polven keskuudessa.