Hyvää uutta vuotta koko lukijakunnalle!
Vuosi 2015 on alkanut. Kelit ovat tänä alkuvuonna olleet pääasiassa lauhoja, mitä se on nyt pitänyt muutamina päivinä kiprakkaampia ilmoja. Vuosi on lähtenyt liikkeelle talletuksia ajatellen lupaavasti. Olen ehtinyt saada taltioitua muutaman lorun, vitsin, tarinan ja yhden loitsun. Alkuvuoden parhaimpana voisi pitää talletustani Sallan Ahvenselässä, kun mummoni kertoi minulle kuulemansa "Para loitsun" tarinan.
-Omakätinen piirros Sallan Paloperän vanhasta kala-aitasta.
Mikä Para on?
Para on suomalaisessa ja ruotsalaisessa kansanperinteessä tunnettu henkiolento, talon haltija eli eräänlainen tonttu, joka toimi myös omistajansa apulaisena. Tarinoiden mukaan trullit eli lampaankeritsijät synnyttivät Para -olennon yhdeksänä pääsiäisenä keräämistään hevosen ja lehmän karvoista sekä lampaan villoista. Karvat koottiin yhteen ja pudotettiin kirnuun. Karvoja ja villoja kirnutessa Paran synnyttäjän oli luettava loitsunsa. Para piti synnyttää muilta ulkopuolisilta salassa, kun "ei ole (vieraan) silmä näkemässä, eikä korva kuulemassa". Muuten Para ei ilmestyisi. Paran ilmestyttyä, tämä kysyisi synnyttäjältään: Mitä kannan? Synnyttäjä toivoi tämän yleensä kantavan maitoa, voita, tai rahaa, mitä olento sitten käskystä ryhtyi kantamaan. Seuraavaksi saatan kertoa muutaman niistä Para tarinoista, mitä kuulin isoisoäidiltäni Sallan Ahvenselässä 6.1.2015:
Kerran noitamuori oli pistänyt piikatyttönsä
pienen lammen rantaan "Paraa” synnyttämään. Piikatytöllä oli matkassaan
kaikki paran synnytykseen tarvittavat välineet ja sanat. Temput tehtyänsä piika
ryhtyi hokemaan loitsua:
Synny Para, synny Para!
Mutta tarpeeksi tarkkaan piika ei ollut
tarkastanut lammen ympärystä, Sillä hieman kauempana lammesta oli muuan perhe
nämä piian noitumiset kuulemassa. Perheen poika halusi tehdä ivallista pilkkaa
piian pyynnöille, ja oli huutanut:
Syntyköön vaikka piru!
Silloin oli piikatyttö lentänyt säikähdyksestä selälleen ja pinkoi pikaisesti kotiinsa.
______
Kerran taas oli noitamuori lähdössä
kirkkoon sanaa kuulemaan ja jätti piiikatytön kotitöitä tekemään. Ennen
menoansa muori varoitteli, ettei kirnulle ilmestyvää linnunkuvastusta (Paraa)
tule millään tavoin hätyyttää, taikka vahingoittaa. No sattui kuin sattuikin,
oli Para ilmestynyt kirnulle sillä hetkellä, kun piika oli ollut sillä voita
kirnuamassa. Näystä kovasti säikähtäneenä piikatyttö oli iskenyt Paraa kirnunmännällä.
Juuri sillä samalla hetkellä noitamuorilta katkesi jalka kirkossa.
______
Para tarinoita ei ole ennestään tallennettu Sallan kunnasta. Tarinaa, jossa poika olisi huutanut piialle "Syntyköön vaikka piru", ei ole minun tiedosta talletettu missään muualla Suomea. Mummo oli kuullut tarinat Parasta ennen sotia Onkamon kylässä. Loitsunlukuun on kuulunut kait myös muutakin, kuin pelkkä "synny Para" hokema. Kittilässä loitsua oli vuonna 1920 kerääjä Samuli Paulaharjulle luettu näin:
Synny Para, synny Para,
saat puolen ruumiistani,
saat puolen sielustani.
Taas Kuusamossa se luettiin kerääjä Mauno Timoselle näin:
Synny Para, Synny Para,
ei silmää näkemässä,
eikä korvaa kuulemassa!
_______
Varhaisimmat kansanperinteen ja runonlaulun taltioijat Zacharias Topelius ja Christfrid Ganander ovat taltioineet loitsun Parasta jo 1700-luvulla. He lisäävät siihen kuuluvaksi myös seuraavan loitsun:
Kanna voita, kanna maitoo,
tuo voita vuoren Eukko,
piimää Pirun emäntä,
Päästä piimä pintehestä,
maito happaman hallusta!
____________________
Muita alkuvuoden talletuksia:
Edellämainittujen Para tarinoiden lisäksi sain kirjattua muutamia laulun- ja lorunpätkiä. Seuraavan lorun muutamasta suuresta poroisännästä ovat kehittäneet entiset hevosajurit 1930-luvulla. Loru on aika olematon, mutta onhan se siitä huolimatta laskettavissa kansanrunouteen:
Sotka poikki,
Tyvi-Herma halaki,
ja Hentukka kahen kautta.
- 11.1.2015 Aholanvaara.
Sotkassa (Sallatunturilla) on elänyt muuan porotilallinen, siellä hevosmiehet pitivät matkoillaan kortteeria, samoin he pitivät sitä Kallunkilaisen poromiehen, Tyvi-Herman luona. Hentukka olikin sitten Onkamolainen poroisäntä. Tämän lisäksi kuulin myös pari muuta lorua, joista yksi oli kait katkelma jostain pidemmästä laulusta:
Ei ole huolta huomisesta,
kun on koski kantamassa,
ja on maata näkyvissä...
- 10.1.2015 Hirvasvaara.
Katkelma vaikuttaa olevan kalevalamittainen, joskaan sitä ei minulla siinä mitassa laulettu. Lorun muistelijat arvelivat sen olevan jonkinlainen sananlasku. Samalla talletin seuraavan, häveliään laulun Sallan Hirvasvaarassa. Aiemmin kuulin sen kokonaisuudessaan Salmivaarassa. En ole varma, mutta tämä taitaa olla toisinto vanhasta (vienalaisesta?) kansanlaulusta:
Lehemän vit*tu on sinun vit*tu minun vit*un rinnalla,
viisitoista vit*tua, sellaista vit*tua, minun vit*un hinnalla!
- 30.8.2014, Salmivaara.
______
Paljon muita loruja olen sanut kirjoilleni, mutta eiköhän tässä ole näytöksi jo ihan riittämiin. 11.1.2015 sain kuulla tutultani hupaisia tarinoita eräästä Kemijärven legendasta, poromiehestä nimeltä Ultin-Pekka. Kirjankirjoittelu on edennyt hyvin. Aineistoa alkaa löytyä parisadan sivun verran. Tarkoitukseni on kuitenkin kerätä aineistoa vielä ensi syksyyn saakka, jottei se vain jäisi joltain osin vajavaiseksi.
Rauhallista uuden vuoden jatketta ja hyviä ulkoilukelejä!
Rovaniemen Katajarannassa, 18.1.2015,
N. Rytilahti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti