19.9.2014- Viime kertaisia kirjoituksia ja tutkimuksia aikaväliltä 17.8-1.9.2014.

Tervehdys.

Olisi taas aika hiukan kirjoitella näin perjantaiksi viime aikojen kuulumisia. Olen tällä hetkellä Sallan Värriön luonnonpuiston tutkimusasemalla, työssä oppimassa. Olen täällä aina ensikuun alkuun.

Ilmasto on pikku hiljaa ryhtynyt viilentymään. Lämmintä se on toki pidellyt, näinkin pitkälle syksyyn. Lämpötila ulkona on käynyt yön aikana nollassa, alavemmilla mailla se on toki ollut miinuksilla. Nyt virallinen mittari asemalla näyttää 6,2 Celsiusta. 

Omakätinen piirros Kursunjärven Huutorannasta. 

_____

TUTKIMUKSISTA.

Kenttätutkimuksia olen tehnyt näinä viime kuukausina Kemijärven Halosenrannalla ja Kelloniemessä, Sallan Aholanvaarassa, Ahvenselässä, Hautajärvellä, Leusjärvellä, Niitselyksessä, Salmivaarassa ja Vuotoksella. Perimäkerrontaa, kansanperinnettä ynnä muuta olen tallettanut ainakin Ahvenselässä, Pahkakummussa ja Salmivaarassa.

_____

TUTKIMUS NIITSELYKSESSÄ.

Voinen hieman selvittää aikaansaannoksiani. Sallan Leusjärvellä majaillessani, teimme reissun sieltä käsin Sallan Niitselykseen. Muutamien kuulemieni tietojen inoittamana lähdimme Niitselyksen seutua tarkastelemaan. Tiedot kuulin eräältä paikalliselta mieheltä, paljon täällä aikanaan liikkuneelta, metsillä ja kalassa kulkeneelta. 

Mies kertoi pyyntimatkalla ollessaan, törmänneen matkallaan suurenlaiseen käyrään petäjään, johon oli pilkka nuin kirveellä veistetty. Pilkkaan oli kaiverrettu vuosiluku, jota nyt mies ei enää muistanut tarkalleen sanoa, mutta muisti, että luvun numero 6 oli kaiverrettu puuhun väärin päin, eli peilikuvana. Lisäksi hän sanoi muuassa harjumaassa löytäneensä matalia maakuoppia. Kuopanteita hän arveli vanhoiksi peuran pyytökuopiksi. -Näitä siis lähdettiin maastosta etsiskelemään. 

Tästä harjusta sitten löytyikin kaksi kuopannetta. Ensimmäinen löytyneistä kuopista oli enempi suorakulmaisen mallinen, noin metrin syvä, 3,2 x 2,5 metriä ristiinsä laaja. Toinen kuoppa oli jo huomattavasti maatuneempi, mataloitunut, kapeahko, 2,3 x 1,5 metriä ristiinsä laaja, noin 70 cm syvä. Kummatkin kuopat on kaivettu harjun kapeimmille kohdille.  Jälkeen päin kävimme keskustelua näistä kuopista useamman eri tahon kanssa. Ensimmäinen, laajempi kuoppa saattaisi hyvinkin olla myöhäisempinä aikoina kaivettu. Onhan  viime sotien aikana näillä selkosilla liikuskellut ja pitemmän aikaa majaillut venäläisiä partisaaneja, suomalaisia partioita ja metsäkaartilaisia. Ei kaukana tästä paikasta, Kiviaavalla, surmasivat partisaanit siellä viisi heinänteossa ollutta siviiliä 15.7.1943. 

Toinen, matalempi kuoppa taas ulkomuotonsa eli koonsa, mallinsa, maatuneisuutensa ja olinsijaintinsa perusteella on melko varmasti historiantakainen pyyntikuoppa.

Ei kaukana tästä harjusta, erään lammen rannalla, satuimme huomaamaan erään mäntyyn kaiverretun muistopilkan. kauempaa siitä ei juuri muuta eroittanut, kuin kirveellä hakatut kolot ja numeron 8. Tarkemmin lähempää katsottuna merkit puusta saattoi jo lukea. 

1 8 1 9 (tai 1879).

I l m o  Ka

Mäntyyn kaiverrettu teksti on muilta osin aika selvä, mutta vuosiluvun kolmas numero on hiukan tulkinnanvarainen. Se on joko 1 tai 7. Samoin Nimen "Ilmo" jälkeen esiintyvät kaksi merkkiä, joista ei täysin saa selvää, mutta ne voisivat olla kirjaimet "Ka".

Muita maastossa havaitsemiamme merkkejä olivat puihin kirveellä veistetyt, ruutunmalliset, onttoihin honkamäntyihin hakatut linnunpesät. Nämäkään eivät varmasti ole mitään viime vuosina tehtyjä, vaan kovasti vanhoilta nekin vaikuttivat. Näitä löysimme maastosta ainakin kolme.

-Löytämämme vuosilukumänty eli merkkipuu ei ole se sama, minkä metsästäjä oli aiemmin täältä löytänyt. Se puu, mistä hän puhui, on siis meiltä yhä kateissa. Vuosilukumäntyjä olen saanut tietooni Sallan kunnan rajojen sisäpuolelta lukuisia. Äkkiä laskiessani olen kuullut niitä löytyvän yli kymmenestä -jopa viidestätoista eri paikasta. 

Nämä vanhat merkinnät ovat minun, että monen muun mielestä tarkoin saatava suojelukseen, niin ettei niille kaikille kävisi, miten on käynyt monelle muulle arvokkaalle, tämän tyyliselle muistomerkille, sillä lukuisia merkkipuita on keretty täällä jo hävittää. 

Joskus on tällainen puu saatettu kaataa epähuomiotta, mutta valitettavan usein ne on kaadettu 

tiedostaen, että puussa jotain vanhoja merkkejä on olemassa. Niimpä vetoan kaikkiin niihin, jotka tällaisia muistomerkkejä tuntevat, että toimisivat esimerkillisesti tässä asiassa ja pyrkisivät tällaiset muistomerkit kaatamisilta ynnä muilta säästämään.

_____

HAUTAJÄRVEN VIKSJÄRVI.

Toisen, pienen tarkastuksen tein Sallan Hautajärvellä, käydessäni katsomassa muuatta paikkaa Viksjärven rannassa. Täältä Hjalmar Appelgren mainitsee teoksessaan " Muinaisjäännöksiä ja tarinoita Kemin kihlakunnan itäisissä osissa" lyhykäisesti: 

Viksijärvellä "kalastus kenttä", jonka lähellä on hauta, 2 kyynärää syvä ja syltä leveä.

Kävin tätä paikkaa Viksjärvellä etsimässä 17.8.2014. Kiertäessäni järven rantamaa, kohtasin maassa suurenlaisen maakuopan. Tämä oli kyllä suurempi, mitä Hj. Appelgren teoksessaan antaa ymmärtää, mutta todennäköisesti on siis kyse samasta kuopasta. Kuoppa on leveydeltään noin kolme metriä, ja niin syvä, että sinne saattaa hyvin piiloutua. Kuoppa on reunoiltaan maatunut.

Tässä siis piirros, jonka piirsin kuopaneen laatua ja sen ympäristöä havainnoimaan. Piirroksiin liittyen vielä mainitsen, että tulevan teokseni kuvat tulen kaikki itse piirtämään.

_____

Aikaisempia kirjoituksia:

28.8.2014 Rovaniemen Pöykkölässä:

Jo aika rientää. Kesä on vaihtumassa syksyyn, ellei siis ole jo vaihtunut. Puiden lehdissä saattaa havaita vivahteen ruskan synnystä, joskin on se vielä vähäistä. Illat ovat hämärtyneet, päivät käyvät lyhyemmiksi. Ilma on viikoiltansa viileämpi, mitä hetki sitten. -Vielä ehditään kuitenkin nauttia hyvistä ulkoilukeleistä, joskaan ei enää helteistä, tai no, mistä sitä tietää. Kovin on ilmasto muuttunut. Kelien äkillisiä muutoksia, "ääri-ilmiöitä", tai muita kummallisuuksia ei tunnu tietävän, tahi tuntevan vanhakaan, eikä vanhan puheissa vanhan vanhatkaan.

Koulu on mennyt siinä tasaisesti, lukien, opiskellen ja tehden kenttätöitä, niin kuin kuuluukin. Vähänkin kun koululta aikaa herkenee, olen sen vähäisenkin ajan kuluttanut kirjani laatimiseen ja puhtaaksi kirjoittamiseen. Paljon olen toki edennyt kirjassanikin, yhtä lailla, mitä opinnoissani koululla.

Mitenkä muilla, töissä, kouluissa ja kotona ollessa? Mitä ensi viikonloppu tuokaan tullessaan. Itsellä viikonloppu, tai ainakin lauantai, kuluu Sallan Hautajärven suunnalla. Tuolla olisi tarkoitus hieman kirjoittaa ylös muistiin kirjoituksilta ennestään tuntemattomia seikkoja ja mietteitä, tarinoita ja havaintoja. Lisäksi, jos vain haastatteluiltani kerkeän, pitäisi käydä tarkastamassa muutama epävarma kohde.

Mitäs muuta tässä vielä ottaisi puheeksi? -No ehkei siinä tarvi sen kummempia, tarviiko sitä sen koommin mitään kysellä. Ajan ratoksi näitä toki kirjoittelen. Asuntolassa voi aika käydä jokseenkin pitkäksi, ehkä liiankin usein. Tällöin on hyvä istahtaa ja kirjoittaa muuan rivi, no sivu pari kirjaa eteenpäin, täydentää, ja edelleen korjailla sen kohtia. Nyt kun päivän kirjan kirjoittelut on tehty, voisi ehkä hiukan kirjoitella myös tänne.

Jottei tervehdyksestä tulisi "Paavin uudenvuoden tervehdystä", on se parempi lopettaa silloin, kun on juuri pääsemässä "alkuun".

____

1.9.2014 Rovaniemen Pöykkölässä-

Millainen on ilma "Ekituksen" (Ägidiuksen-) päivänä, sellainen on keli koko kuukauden -Kuuluu sanonta tästä päivästä. Tänä päivänä kelissä ei ollut kyllä moitittavaa, ainakaan täällä Rovaniemellä. Aurinko paistoi meille koko pitkän päivän.

Aika kului tänään hyvin raataillen itävaltalaisten vaihto-oppilaiden kanssa, mitä nyt tällä kielitaidolla saattoi heille rupatella. Nyt he pelasivat tuossa luokkalaistemme kanssa jalkapalloa. Nyt saadakseni taas jotain aikaan, olen istahtanut hetkeksi kirjan kirjoittelun ääreen.

_____

Eli näillä kirjoitteluilla, toivotan kaikille, koko lukijakunnalle hyvää syksyn loppua ja työ- ja opiskeluintoa. Ps. Toivotaan, että keli olisi meille vielä pitkään lämmin ja siten hyvä ulkoiluilma.

Terv. N. Rytilahti.

Koottuja kirjoituksia, matkakertomuksia ja muistiinpanoja pitemmältä aikaväliltä:

N. Rytilahti, Heinäkuun 31 päivänä. Tähän olen koonnut muutamia kirjoituksiani ja muistiinpanoja, kuvien kera. Tässä siis kesän kulkua aikaväliltä 19.5. - 30.7.2014.

30.7.2014 Rovaniemellä-

Hei vain. Kirjoitellaanpa taas ajan ratoksi ja riemuksi. Rovaniemelle palasin eilen kello 14:00 aikoihin. Mitään sen suurempia suunnitelmia tälle viimeiselle lomaviikolle ei ole tehty, mutta ajatuksena olisi käydä vielä pieni pyrähdys pyöräilemässä.

Viime päivät Sallassa kortteerasin Karhujärvellä. Karhujärvellä aika kului tutkimuksissa muutamissa paikoissa. Matkat tutkimuksilla tulivat suurimmaksi osaksi liikuttua veneellä, onhan Karhujärven seutu hyvin runsasvesistöistä.*)

(* Tutkimuksissa Karhujärvellä sain tietoon puolenkymmentä lappalaisten seitapaikkaa, joista paikan päällä kävin tarkistamassa kolme paikkaa. Tietooni tuli myös pari pyyntikuoppaa, että tieto lappalaisten hautapaikasta. Tarkistamillani seitapaikoilla tapasin parissa kohtaa joukon epämääräisiä kivilatomuksia. Puisia seitoja eli keripäitä/pattasia tapaa täällä useassa paikkaa, vaan ne ovat suurimmaksi osaksi hävitetty joko ilkiteon, tai vahingon kautta. 

Tässä sitten kuvia Karhujärven tienoilta:

-Liikuimme veneitse muutamille tutkimuskohteille. Tässä ihmettelemme muuatta tasomaista kivilatomusta erään lammen rantamassa. Montaa selitystä näille ei saa kehitettyä, vaan tultiin tulokseen, että latomukset voisivat olla pyyntimerkkejä, sillä muurikiviksi nämä eivät olisi käyneet.

-Komea järvimaisema. Kuvassa näkyy saari, jonka kerrotaan olleen lappalaisten hautapaikka. Saaressa tavataan kuuleman mukaan muutama kuopanne.

-Karhujärven Ruumissaari, jonka sanotaan olleen Karhujärveläisten vanha väliaikaishautapaikka. Tässä saaressa tavataan ainakin 5 varmaa 2x1 metristä hautakuopannetta, että myös pari epävarmempaa painannetta.

 

_____

26.7.2014- Hirvasvaaralla-

Päivä alkanee olla pulkassa. Päivä on kulunut Hirvasvaaralla ukkini veljen luona ollessa erinomaisesti. Mansikkamaalta saatu päivänsato lähenteli kymmentä litraa. 

Mitä päivällä vallinneesta kelistä voi kertoa, häiritsi olotilaamme painostava ukonilma. Täällä ukkosrintama jakautuu lännessä itää kohti matkatessaan kahdeksi, toisen kaistaleen väistyessä Maaninkaan, toisen kiertäessä Hirvasvaaran Vilman puolelta. Lähimmillään ukkonen jyrisi parin kilometrin päässä. Ukkonen herättää sitä kohtaan suurta pelkoa, nöyrtymystä ja kunnioitusta, on se niin suureellinen voima.*)

*) Muistan hyvin lapsuudesta sen, kuinka ukkosen jyristessä, kerääntyi "sukukunta" kumisaappaat jalassa olohuoneeseemme. Oli kello mitä tahansa, vaikka keskellä yötä, mentiin aina olohuoneeseen saappaat jaloissa seisoskelemaan. Se kummastutti. Ukkonen herättää kyllä nämä samat pelon tuntemukset myös minussa, muttei kuiten siinä määrin, että kesken yön heräisi vetämään saappaita jalkaan.

_____

24.7.2014 Hirvasvaaralla-

Hirvasvaaralla ollaan nyt nämä pari tulevaa päivää. Kovin on helteiset kelit näin ulkoilla. Tuntuu että ilma on vielä näin iltanakin läkähdyttävän kuuma. Tuuli on kohtalaista niin, että järvi lainehtii kirkkaana. Täällä olisi tarkoitus oleman ainakin hetkisen aikaa, jonka jälkeen olisi siirryttävä Karhujärvelle. Täällä on sitten tiedossa tarkempia tutkimuksia, vaan olisihan tässä pienihetki aikaa hengähtää.

Eilinen päivä kului Aholanvaarassa. Siellä nyt ei tullut sen koommin vanhoista raatailtua, mitä nyt oli puhetta vanhasta "läskipolusta", jonka sanottiin kulkeneen Aholanvaaran Matoahosta maita myöten Rytijärvelle ja edelleen Kallunkiin. Polku on enimmäkseen toiminut heinä- ja kalamiesten kulkutienä.

Kursussa aika kului hyvin tutkimuksia tehden. Kävimme kaivuulla parissa paikkaa, mitään suurempia löytämättä. Ainoa mainittava esinelöytö tehtiin Keskijärven rannasta. Rannasta löysimme hopealusikan. Lusikassa oli oleman vuoden 1938 hopealeimat ja kaiverrukset: Keskim. II P. 1938. Ilmeisimmin siis kakkossijan palkinto, lienee hiihtopalkinto?

_____

21.7.2014 Kursussa.

Kursussa ollaan oltu jo eilisestä.
Helteitä meinaa pitää, sais jo hellittää...

-Kursun Kotijärven Huutoranta, paikka, jossa väki on rantaan tultuaan huutanut venekyyditystä kylään. Huomioi rannan suuri kivi, jolla on lienee ollut hyvä istua ja odottaa kyytiä.

_____

15.7.2014 Pyhätunturilla-

Huomenna paluu polkupyöritse Kemijärvelle täältä Pyhältä, riittää mökkeilyt.

Kelit ovat olleet vallan kuumia, ei siinä ettei niitä yhteen aikaan kaivattu. Siitä sitten olisi tarkoitus suunnata kaivuille Kelloniemeen. Tutkimusten jälkeen suuntana Salmivaara ja Kursu, loman lopuksi Hautajärvi, Leusjärvi, Aholanvaara, Hirvasvaara ja Karhujärvi.

-Komeat olivat kalliot ja repeymät Pyhätunturin Pyhäkurussa.

_____

Kuvia 10.-11.7.2014 pyöräreissulla-

Sanottakoon totena, niin jalat ovat aika rauskana. Matkanteko kului rivakkaan hyvän seuran täydentämänä. 
Ensimmäinen matka: Lähtö klo 14.30- Kemijärven Halosenranta-Pyhätunturi, siis noin 58 km.
Matkan kulku: Lähtö 9:40 Pyhätunturin Kiimaselkä- klo 10:40 Luostotunturi- klo 14:00 Aska- klo 15:00 Sodankylän kirkko- klo 20:30 Pelkosenniemi- klo 22:30 perillä Pyhätunturin mökillä. Matkan tarkkaa pituutta en tiedä, vaan (aiemmin 58+) 130 kilometrin päivämatka taitaa olla aika lähellä.

-Menopelimme tällä pyörämatkalla. Juuri lähdetty Kemijärveltä kohti Pyhätunturia.

-Matka jatkui seuraavana päivänä kohti Sodankylää.

-Sodankylän vanha kirkko.

-Pitkät olivat suorat tievälillä Sodankylä-Pelkosenniemi.

_____

6.7.2014 Sallassa-

Muistattehan, kun mainitsin Blogini Salmivaaran -osiossa H. Appelgrenin vuonna 1879 tallettaman maininnan Salmivaarasta: "Salmijärvellä on asunut kaksi lappalaista Olli ja Vuolu. Vuolu rupesi sitten taloksi Kantolaan Märkäjärvellä." Tähän alkujaan kirjoitinkin, ettei tarinoita Ollista, tai Vuolusta olisi enää olemassa, sillä olisivat ne jo ehtineet vaipua unholaan. No, ähähää, ei kauaakaan aikaa, kun muutamat kyläläiset muistivat kertoa minulle muistelun Vuolusta: 

Salmivaarassa tunnetaan yhä lyhyt muistelus Salmivaaralla eläneestä  Vuolu -nimisestä lappalais-miehestä. Tämän Vuolun kerrotaan asuneen Salmivaaran Hannulan tilan paikalla. Kerran Vuolu oli tulossa kotiin rekimatkaltaan, niin juopunut kun oli, oli melun kanssa ajanut pulkalla porojen vetämänä pirttiin. Jo kotona huudahdettiin: "Vuolu tuli yli luuen". Luuella tarkoitetaan oven kynnystä. Toisten mukaan Vuolu olisi tullut pirttiin hevosella.

_____

19.5.2014 Rovaniemellä-

Helteet ovat saapuneet, sanotaan, yhtä yllättäen, kuin salama kirkkaalta taivaalta. Tänään tosiaan oltiin rikkoa toukokuun lämpöennätyksiä. Tahtoi kohta puolin olla liiankin kuuma. Aamulla sitä kiskoi mustan takin vain niskaan. Kun pääsi pihalle, oli miltei samantien läkähtyä ja ei kuin viedä takki takaisin naulakkoon. Onnekseen pääsimme viettämään koulunkäynti-aikaa metsässä, opiskellen metsätyypittelyjä ynnä muuta.

Viikonloppu kului Sallan Salmivaarassa, etsiskellessä metalleja ja kierrellessä tallettamassa vanhain muistoja. Tänä viikonloppuna tuli puheeksi sadinjuonnot ja sen sellaiset. Niistä laadittakoon yksi osio tulevaan opukseeni. 

Valokuvia matkanteolta, aikaväliltä 25.-28.6.2014-

Olisi ehkä jo korkea aika tuoda esille loppumatkalla otettuja kuvia matkaosiolta Leusjärvi-Kemijärvi:

25.6.2014 Aholanvaaran Hännisen tilassa. Taka-alalla kaunis Kalliovaara.
Kalliovaarassa tavataan paikka nimeltä Aittakuru. Tarina kertoo, että ankarien katovuosien aikoina, leipäaineksen, jyvien huvennuttua, oli sitä ruvettu tarkoin säännöstelemään. Virkakunta tuli jokaisen kylän jyvät mittaamaan, ja sitä myöten takavarikoimaan siitä osan valtiolle. Tällöin, joutui myös Aholanvaaran väki luovuttamaan suuria määriä aineksiaan valtiolle. Kun ei tahdottu enää tulla toimeen, oli osa jyvistä piilotettu Aittakurun jyväaittaan. Tällä vilunginkaupalla sai Aholanvaara pitää suuremman osan jyvistään.

25.6.2014- Vähäpätöisiä löydöksiä Aholanvaaralta.
Vikatteen terän katkelma, vanhan mallinen, paksusta raudasta. toinen vikatteen terän katkelma, padan korva, hylsyjä sotaa edeltäneeltä aikakaudelta että sota-ajalta, kuparipannun sangankorva, hevoshärpäkkeitä, täikampa ja kupariraha.

 25.6.2014- Tässä Aholanvaaran tuttavani rahalöydös, 1 Penni vuodelta 1874.

26.6.2014- Hirvasvaaralla. Hirvasvaaran lakkautettu koulu.

26.6.2014- Hirvasvaaran Hirvasjärvi. Suuri järvi se tämäkin. Kuvattu Aholan tilan rannasta.

27.6.2014-  Karhujärven Kotasaari kuvattuna Niskalalta. Perimätiedonkerronnan mukaan saari on toiminut lappalaisten hauta-, että asuinpaikkana.

 27.6.2014- Panoraamakuva Niskalan paikalta kohti Karhujärveä.




27.6.2014- Käräjäkallio Karhujärven tuntumassa. Paikan kerrottiin olleen lappalaisten muinainen käräjöintipaikka.  Paikka ei ole ennestään tiedossa, vaan sain sen nyt kuulla ja tarkistettua.


Pyyntikuoppia Käräjäkallion tuntumassa. Tämä Museoviraston tiedossa, vaan kyseisen kuopanteen tuntumasta tavataan joukko pieniä, noin I x I metrisiä kuoppia vieri vieren, joita voisi epäillä ruuansäilytyskuopiksi.

27.6.2014- Paloperän Kivelän vanha tila. Kerrassan upeat asuinrakennukset.

Eikä vanhaa kala-aittaa sovi unohtaa. Huomioi suolan valkeaksi värjäämä kala-aitan hyvin säilynyt lattiataso.








Vuosilukumerkintä kala-aitan sisäpuolen: 1688. On tuohon alemmas jotain yritetty kirjoittaakin.

Kivelän nuoremman puolen pirttiä ja jykevä muuri. Pirtin kello yksinään oli jo toista sataa vuotta vanha.

28.6.2014- Paloperän Isojärveä.

28.6.2014- Niin kuin sanoin, ei ole ennen tullut Posion puolella käytyä. No nyt mentiin komeasti pyörällä.

28.6.2014- Vierusjärven patoa.

28.6.2014- Yli-Askanjärven tuntuman korkeita mäkiä.

28.6.2014- Äpräänniemestä kuvattuna kohti Kemijärveä, oikealla häämöttää Rytilahden kylä.

Rytilahden kylän Kylmälahtea.

No nyt on tiellä oikea nimikin :)
Suvun syntymailla ollaan.

Kemijärven Lehtolan maantietä.

28.6.2014-
Pyhä Ämmänniemi. Hattua sai nostaa, oli se sellainen näky.

Isollakylällä mennään, kello lähentelee jo iltaa.

 28.6.2014-
Kemijärven kaunista järvimaisemaa.

Kemijärven kaupungin kirkko ja kellotapuli 1700-luvulta.

Hiljaiset olivat Kemijärven kadut.

28.6.2014, klo 22.00 paikkeilla-
Siinä se on, Halosenranta, päätepiste. Arvaatte varmastikin, kuin palkitsevaa oli päästä määränpäähän näinkin pitkän päivämatkan, Paloperä-Nolimo-Kemijärvi välin jälkeen.

28.6.2014, taivallus Paloperältä päätepisteeseen, Kemijärven Halosenrannalle.

Niin heräsin aamulla Paloperän Kinttaan pirtillä. Aamupala, tavaroiden pakkaus valmiiksi, niin vain pyörän selkään, reppu että reissaaja. Matka jatkui nyt kohti Nolimoa. Posion kunnan rajan tulin ylittäneeksi klo 9.15. Saanen tässä tunnustaa, etten ole koskaan ennen Posion kunnan puolella käyneeni. Niin kävin raatauttamassa muuan isäntää. Jumiskojokivarressa sanottiin löytyvän lukuisia kämppien paikkoja.

Niin matka jatkui, että käännyttiin Kemijärvelle kääntyvälle soratielle. Tiestä voinen näin jälkikäteen vain sanoa, että oli se yhtä nousua, pitkää ja jyrkkää laskua. Muutamaa mäkeä lasketellessa vesi juoksi vanana silmistä, niin hurjaa vauhtia mäkeä alas tultiin. Vierusjärvi oli komea paikka, vaan ei luonnontilainen, sillä vesistö on säännöstelyn alainen, niin että vedenkorkeutta on nostettu noin 3 metriä. Niin jatkettiin matkaa ohi Irnijärven, Yliaskanjärven ja Jumiskon altaan ohi. Jumiskon altaan kohdalla oli pahin pyörällä laskettavista mäistä, joita matkalla on vastaan tullut. Niin avautui näkymä Kemijärven vesistöille. Pääsin Lehtolaan, tämä on pieni, haja asutettu, peltojen ja vesistöjen pilkkoma kylä on ensimmäinen vastaan tuleva kylä tätä tietä tultaessa. Ylitin salmen, päästen Äpräänniemeen, tähän saareen, jonka poikki tie kulkee. Tässä niemessä kerrottiin 1800-luvun puolella asuneen Aikio -niminen mies, jota Kemijärven viimeisimpinä lappalaisina täällä pidetään.

Niin tulin Rytilahteen esi-isieni maille. Täällä ei silti tullut sen kauemmin oltua, vaan jatkoin matkaa. Vasemmalla aukeni näkymä järvelle, että Ämmänniemeen, tähän komeaan, korkeaan niemeen, jota lappalaiset ovat aikaan pyhänä asuntopaikkana pitäneet.

Soppelassa ollessani, sain matkalla ihailla pelloilla aukenevia näkymiä, vanhoja tiloja että järven lukemattomia saaria, joita kohtaan kaipuu on suuri. Täältä poljin Isokylään, kääntyen kohti kaupunkia. Kallaanvaarassa kävin kaupalla pikkuevästä ostamassa. Niin taas taittui matka, jo niin, että oltiin Kemijärven sillalla. Parkissa oli muuan matkailija asuntoautoineen. Jo sillan ylitettyäni, saavuin Kemijärven kirkolle ja siitä edelleen ABC-myymälään. Täällä sain kuulla eräältä mieheltä tarinan Murharovasta. Tarina kuului lyhykäisyydessään, että siihen aikaan, kun vihavenäläiset liikkuivat täällä, niin sijaitsi Murharovalla eräs asunto. Asuinpaikalla ollut pystykorva oli haukullaan paljastanut sijan olinpaikan venäläisille. Niin tulivat nämä vihavenäläiset, ryöstivät ja hävittivät koko asuinsijan. G. A. Andersson oli tallettanut saman tarinan, vaan kirjoittaa hän siitä laveammasti vuoden 1914 teoksessaan*). Tarina on siis vanha ja olin luulla jo sen kokonaan kadonneen kansan tiedosta. Vaan vielä Martinkyläläisten sanotaan tämän tarinan tuntevan.

*) Vastapäätä kairijoen suuta Kemijoen itärannalla, noin kolme peninkulmaa mutkikasta kemijokea ylöspäin, sijaitsee Murharova-niminen paikka, jossa venäläisten toimeenpanemien hävitysretkien aikana oli suuri lappalaiskylä.
Kun pelättiin venäläisten saapuvan kuolasta päin tuhojaan tekemään, niin eräällä kukkulalla kylän pohjoispuolella kukin kylän asukas vuorollaan kävi vartioimassa, näkyisikö venäläisiä tulevaksi. Tähystäjän piti savuavalla totolla (merkkitulella) antaa  kyläläisille tieto vihollisen tulosta. Kerran oli lällaisena tähystäjänä muuan lappalaisvaimo, jolla oli koiranpenikka mukanaan. Penikka ei malttanutkaan olla haukkumatta, kun kuuli outoja miehiä olevan tulossa. Venäläiset silloin tappoivat sekä koiran että naisen ja kylän väen mitään aavistamatta ryntäsivät kylään sekä surmasivat koko kylänväen. ainoastaan kaksi raskasta vaimoa jätettiin henkiin.

Ikämieli sattui olemaan veljensä kanssa metsästysretkellä, joten he välttivät tuhon. Vaan venäläisten päällikkö nimeltään Jöös, jäi kylään odottamaan Ikämielen palaamista metsästysretkeltä. Tällä aikaa hänen miehensä kuljettivat kylästä ryöstettyjä tavaroita Sotataipaleeseen. Kun sitten Ikämieli palasi metsästä, tarjosi venäläisten päällikkö hänelle viinaa. Mutta Ikämieli ei sanonut viinaa maistavansa, ellei tarjooja itse ensin ryyppää. Jöösin ryypätessä tarttuikin Ikämieli hänen kurkkuunsa ja leikkasi sen partaveitsellä poikki, sekä asetti sitten venäläisten päällikön pään kannon päähän. Kun venäläiset palasivat takaisin kylää kohti ja näkivät pään kannon nokassa, he tuumivat: "Jopa on Jöös, meidän herra, tappanut Ikämielen". Joku miehistä kumminkin piloillaan arveli: "Niinpä on kuin Jöösin pää, on niin samaa näköä." Samassa alkoi venäläisten joukkoon lennellä nuolia. Niitä ampui Ikämieli ja hänen veljensä. he surmasivat siten kaikki venäläiset. Kaatuneita venäläisiä oli niin paljon, että kun Ikämieli pujotti kuolleiden venäläisten tulukset kengänpaunaansa, tuli paula aivan täyteen.  Tämän tapahtuman johdosta paikka sai Murharovan nimen.

Matka jatkui ohi keskustan ja Halosenniemen, jota myötä pääsin määränpäähäni isoisäni luokse Halosenrannalle. Tähän päättyy matkanteko, vaan hinku uudelle matkalle on niin kova, että pitää sitä katsoa tulevaksi jo ensi kuukaudelle.

N. E. J. Rytilahti, päiv. 29.6.2014.

27.6.2014- Hirvasvaaran, Karhujärven ja Paloperän tutkimuksia.

Yö kului hyvin Hirvasvaaralla. Aamulla suoritimme haastatteluita Hirvasvaaran kylällä. Monta tarinaa ja muistitietoa on saatu talletettua. Hirvasvaaralta menimme Karhujärvelle ja Paloperälle. Paloperällä vierailimme Kivelän vanhalla tilalla. Nuorempi puoli Kivelän tilasta oli tehty 1913, vanhempi 1860-1870-luvulla, en harmikseni muista tarkkaa vuotta. Aikanaan Sohramosta Kivelän pihaan siirretty kala-aittaan tutustuminen kruunasi Kivelässä vierailun. Onhan kala-aitta vanha, siitä kertoo kala-aittaan kaiverrettu vuosiluku 1688. Vierailtuamne, ajoimme Paloperän entiselle koululle, Kinttaan pirtille, joka nykyisin toimii varattavana vuokratilana.

Tänne tullessa, huomasimme pihan savusaunan kummasti sauhuavan.
No tulessa se oli, mikä siinä kuin avuksi sammuttamaan. Onnekseen vettä, astioita, että sammutusväkeä oli riittämiin niin, että sauna saatiin varsin sammuksiin ja kasteltua ennen palokunnan saapumista. Niin saatiin tulipalo sammutettua ja sauna pelastettua. Olihan rakennus sisältä varsin pahoin palanut, vaan saadaan se toki kuntoon. Täällä pirtillä sain viettää seuraavan yön. Pirtin vuokrannut työporukka otti avomielin vastaan, niin juttu ja raati siinä sujuikin.

26.6.2014, Hirvasvaaralla. + Valokuvia matkani 12.-16.6.2014 väliseltä aikajaksolta.

Hirvasvaaralla 26.6.2014-

Hei vain. Matka on siis saatu aluilleen. Aholanvaarasta pääsin kiireiltäni lähtemään klo 14.00 aikaan. Tämä Aholanvaaran ja Hirvasvaaran välinen soratieosuus on noin 5 km, joten sehän matka meni siinä hujauksessa. Tie kulkee Oulankajoen vierustaa, niin että joki paikoin tietä kulkiessa tekee mutkan aivan tien kyljessä. Tällä välillä tapaa muutaman tilan, osaksi autioina, osaksi asuttuina.

Tultuani perille Hirvasvaaraan, kävin katsomassa vanhaa Hirvasvaaran koulua, Lahtelan K-exstran ja Koilliskunnan rakennuksia. Koulu ja Lahtelan kauppa olivat vielä kutakuinkin hyvässä, siistissä kunnossa, vaan Koilliskunnan rakennus oli jo pahoin kärsinyt. Tänne Hirvasvaaralle jään sukulaisteni luo yöksi.
______ 

Asutushistoriaa:  

Mitä näihin Aholanvaaraan tulee, tuntee kansa muutamia syntytaruja, eli perimätietoa kylän ensiasukkaista. Niistä saanen kirjoittaa pitemmästi sitten kirjassani, vaan lyhykäisyydessään saatan kertoa siitä seuraavasti:

Kerrotaan ja totena pidetään tietoa, että Aholanvaaran ensi asuttajat olisivat olleet Nojosen -sukua Kuusamosta. Niin kerrotaan Nojosen isännän tulleen Kuusamosta (vaiko Posiolta?) asumaan Hirvasvaaralle. Täällä suku sikeni ja niin myöhemmin, jäi yksi pojista hoitamaan isänsä tilaa. Toinen pojista oli muuttanut asumaan Aholanvaaraan ja niin oli Aholanvaara saanut ensiasukkaansa. Hirvasvaaran vanhimpina sukuina pidetään täällä Kuuselan sukua, että Tuuliaista.

Perimätietoon ei aina ole luottaminen, onhan liikkeellä muunneltua ja vääristynyttä, ellei täysin paikkaansa pitämättömiä seikkoja ja taruja. Nojosten kohdalla on kuitenkin löydettävissä varmuus asiakirjoista. Mitä kirkonkirjat, että muut asiakirjat ovat Nojosen suvusta Hirvasvaaran ja Aholanvaaran asuttajina selvää antaneet, on tässä muutamia tietoja:

Erkki Erkinpoika Nojonen, s. 1690 - k. 24.10.1770, hukkunut Hirvasjärven kylässä.
Haudattu 18.4.1770. Puoliso: Lisa Heikintytär Värriö, s. noin 1700 - k. 30.4.1770.
Lapset:
-Lisa Erkintytär Nojonen, s. 20.3.1765 - k. 13.5.1826.
-Antti Erkinpoika Nojonen-Ahola, s. 26.12.1740 - k. 1.6.1811, kuollut pistokseen.
Haudattu 27.11.1811. Avioitunut 26.12.1763 Anna Antintytär Pesosen kanssa, joka s. noin 1736 - k.18.5.1808, kuoli kovaan kuumeeseen.
-Johan Erkinpoika Nojonen, kl lapsena 1742.
-Niilo Erkinpoika Nojonen, s. 17.6.1745 - k. 25.2.1770.

Matti Enbuske kirjoittaa tutkimuksessaan "Lapinmaan maaoikeudet- Asutus ja maankäyttö keskisessä Lapissa ja Enontekiöllä 1900-luvun alkuun":

"Kuolajärvi (Salla) oli suuri kylä, jossa oli vuonna 1706 kirjattu veroluetteloon 28 lapinveron maksajaa. Heistä kuitenkin vain 12 maksoi veron, sillä viisi oli kuollut ja yhdeksän oli joutunut kerjuulle. Ketään ei ollut siirtynyt uudistilalliseksi, mutta Hirvasjärvellä todettiin Lauri Koistisen maksavan Markus Ollinpojan kalavedestä lapinveron. Koistinen oli ilmeisesti Kuusamon puolella asuneita uudistilallisia. Lapinsukuja olivat ainakin Moija, Millo (Miulu/ Miulus), Harri, Sajak (Saija/Sarri), Komits, Svart (Musta), Peuna, Koria eli Korva, Kursu, Nillo (Niulus), Telni (Tenni) ja Junsa (Jöns). Lisäksi 1700-luvun alussa mainittiin Nääs (Todennäköisesti tarkoitti myös Nilloa/Niulusta) ja ”Kaupa Mees”, joka hukkui vuonna 1707 Kemijärveen. Seuraavana vuonna 1708 Nääsin paikalle oli ilmestynyt Lauri Räisänen, joka oli ilmeisesti ensimmäinen Kuolajärvelle uudistilan raivannut talonpoika. Myöhemmistä tiedoista selviää, että Lauri Räisänen asui Hirvasjärvellä ja oli tullut sinne varmaankin Kuusamon suunnasta. Epäilemättä Lauri oli hankkinut itselleen nimenomaan Nääsin/Nillon veromaan, koska hän maksoi lapinveroa".

Hän jatkaa: "Lauri Räisäsen kanssa muutti yhteen vuonna 1742 Erkki Nojonen (saattaisi olla edellä mainittua Nääsin/Nillon/Niuluksen sukua), ja kun Räisänen kuoli, tuli hänen paikalleen vuonna 1748 Pekka Matinpoika Kuljunen. Nojosen puoliskosta halottiin vuonna 1752 vielä veromaa Pekka Tuuliaiselle. Kaikki asuivat vanhaa lapinveromaata. Käräjillä asuinpaikan nimenä mainittiin Hirvasjärvi, josta muotoutui siten pääasiassa Kuusamon suunnasta tulleiden talonpoikien asuttama kylä."

Enbusken laajamittainen työ asutushistorian eteen on korvaamaton. Niin kuin ymmärtää saattaa, on Hirvasjärvi (siis Hirvasvaara) on kuulunut usean tilallisen omistukseen. Enbusken mainitsee Hirvasjärvellä asuneen lapinsuvun Nääsi/Millon. 
_____

No se asutushistorian selvityksistä Hirvasvaaran kohdalla. Saanen lisätä tähän muutamia reissupäivien 11.-16.6. aikana otettuja kuvia:

11.6. Sallan Saijan Autiokoski ja Miuluksentien silta.

12.6. Sallan Mukkalaa.

12.6. koivutilkku Raatikan pelloilla. Tässä tilkussa sanotaan sijainneen aikanaan kylän ensimmäinen talo.

12.6. oma polkupyörä rinkkoineen Kuolajoen sillalla Sallan Kotalan kylässä.

13.6. Sallan Onkamonkylän läpi virtaava Onkamojoki.

16.6. Sallan Selkälän autiotaloja, takaa avautuvat maat ja vaarat Venäjälle.

16.6. Sallan Kallungin kylän järveä, edessä Iivananlahden tie (silta) ja Mustikkaniemi, jossa paljon puhuttujen Kuhmitsalaisten kerrotaan aikanaan asuneen.

16.6. Niemelää.

16.6. Hiljainen, mutta kaunis on Niemelän kylä.

Tuulinen ja sateinen keli näin matkatessa. 16.6. Leusjärven rannalla.





Tällaisia kuvia näin tällä erää. Hyviä öitä.